Unihalvaus- muiden kokemuksia?

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 11:16"]

Mulla oli näitä ennen. Joka kerta paholainen tuli huoneeseen, toisinaan kuristi. Huusin, mutta minusta ei lähtenyt ääntä. Kokemuksen aikana tuntui, että olen hereillä siinä sängyllä, silmät auki, täysin toimintakyvyttömänä. Aloin pyytää aina apua Jeesukselta, vaikka uskonnollinen en olekaan.

Luulin kauan, että olen oikeasti kohdannut näissä tilanteissa pirun. Sitten luin sattumalta unihalvauksesta. Erikoista on se, että näissä toistuu samantyyppinen kokemus pahuuden voiman läsnäolosta. Kokemus on ollut niin vaikuttava, että osa minua uskoo aidosti tähän kohtaamiseen näissä tilanteissa.

[/quote]

Kiva kuulla että joku kokenut tämän samantyyppisenä kuin minä- en ikinä rukoile ja tämä sai minut niin tekemään koska aloin oikeasti kuvitella olevani paholaisen tms hyökkäyksen kohteena.. ei hetkeen unohdu.

Olen kokenut useita unihalvauksia.... kauhukokemuksia kaikki :( Usein ne tulivat jostain syystä sellaisina öinä kun olin nukkunut päikkärit. Välillä huoneen ovella seisoi musta hahmo, välillä sormia revittiin, välillä joku makasi päälläni. Pahuus oli käsinkosketeltavaa.... Yritys huutaa mutta ääntäkään ei pääse ja siitä tilasta ei pääse pois. huh kamala, onneksi vuosiin ei ole unihalvauskohtauksia ollut. Yhdessä vaiheessa en meinannut mennä nukkumaan kun niitä tuli varmaan viikon putkeen joka yö.... :( Nukuin valot päällä jotta en näkisi sitä mustaa hahmoa joka uniini tuli.... no, sen jälkeen minun päälläni maattiin ja se oli vielä kamalampaa :( Puistattaa kun ajattelenkin... ja kyllä, luulin silloin oikeasti tulevani hulluksi, niin todentuntuisia ne kohtaukset olivat.

Oon nähny valveunia 15 vuotiaasta (nyt 23v) asti aika säännöllisesti. Huomattavasti enemmän krapulassa, päikkäreillä valoisassa huoneessa yms. Eli häiriötekijät vaikuttaa selkeesti. Valveunella tarkotan siis juurikin sitä mistä tässä keskustelussa puhutaan. Myös unihalvauksia tulee silloin tällöin mutta silloin niihin ei liity suurta ahdistusta/minkäänlaista unennäköä. En vain pysty liikkumaan.

Aika samantyyppisiä valveunia on ollut kuin muillakin tässä keskustelussa. Pelottaa, ahdistaa, mustia hahmoja huoneessa, joku koskettaa, kädet repii mun kehoa, ihmisiä kaatuu päälle yms. Ekat oli pelottavimpia kun en tiennyt mistä oli kyse, nyt ei oo enää niin häiritseviä kun tajuaa heti että ahaa, valveuni. Pystyn myös aika nopeesti nykyään herättämään itteni riuhtomalla jotain ruumiinosaa johonkin suuntaan. Samalla tavoin ku pystyn herättämään itteni myös painajaisista jahka ensin tajuan näkeväni unta.

Tähän päivään mennessä en oo saanu tietää että miltä se ulkopuolisen silmiin näyttää. Näen huoneen normaalisti eli silmät on valveunen aikana auki. Oon myös koittanu huutaa ja kiinnittää vieressä nukkuvien (esim asuntovaunussa ollessa) huomiota mutta kukaan ei oo koskaan sanonu huomanneensa mitään.

Luin joskus tutkimuksesta missä selitettiin että valveunet ja unihalvaukset (aika limittäiset käsitteet) johtuu aivojen välittäjäaineiden toiminnasta, joka menee tavallaan vähän pieleen. Että osa niistä aineista jotka aiheuttaa nukahtamisen/heräämisen toimii ja löytää oikean reseptorin ja osaa aineista reseptorit eivät jostain syystä vastaanota. Tästä johtuen osa aivoista nukkuu ja tietoisuus jää hereille. Halvauksessahan on käynnissä REM-unen aikainen suojelutoiminto, eli keho on "halvaantunut" jotta ihminen ei vauhdikkaita unia nähdessään teloisi itseään tai lähtisi kävelemään. Tämä systeemi ei toimi unissäkävelijöillä.

Ihana lukea muitten kokemuksia. :) Katoin vähän aikaa sitten ylefemmalta selkounidokkarin missä sanottiin että tutkimuksia näistä aiheista tehdään kokoajan lisää. Tarkempia selityksiä odotellessa! :)

On samanlaisia kokemuksia ollut nuorempana. Yhteistä niille on aina, että nukkuma-asento on selällään ja sydän takoo kahtasataa. Pelottaa se, jos. sydän oikeasti pettää tuollaisessa menossa.

Mulla on ollu pari kertaa. Kamalin oli ensimmäinen. Mä heräsin, tai siis niin luulin. Avasin siis kyllä oikeasti silmät ja ajattelin nousta. Sitten näin mieheni ja tämän pikkuveljen hirttäytyneinä sängyn vierellä. Kauhuissani yritin huutaa ja nousta sängystä. Ei onnistunut. Sitten muualta asunnosta alkoi kuulua lähestyviä askeleita. Yritin kiljua mutta ei onnistunut. Alku paniikin jälkeen tajusin, että hei, tää on nyt unihalvaus ja yritin vaan keskittyä saamaan itseni liikkeelle. Lopulta onnistuin :)

Mulle tuli unihalvaus ekan kerran pari vuotta sitten, ja toivottavasti ei tule enää toista kertaa. En ensin tajunnut mitä tapahtuu, koska toinen silmäni oli puolittain auki ja näin ripsien värisevän silmän edessä. En kuitenkaan saanut liikuttua yhtään mihinkään. Nukuin kyljelläni ja seinällä oleva varjo näytti ihan joltain mustalta peikkomaiselta oliolta. Vaikea selittää jos unihalvausta ei ole itse kokenut, mutta pelottavaa se oli.

Mulle tuli, kun nukuin mahalleni. Oli niin huono asento, etten päässyt mihinkään. Yritin huuta monesti, että mies tulisi vetämän minua jalasta...se olis auttanut...sellainen tunne oli. Sain jotenkin äännähdeltyä, että mieheni tuli ja kopautti minua selkään ja pääsin liikkumaan. Se oli hirveä tunne. Kuin halvaantunut. Enää harvoin nukun mahalleni, oli löysä sänky ja selkä ja niska niin huonossa asennossa kaarella. Ei veri kierrä.

siitä voi varmaan ne hirveet näytkin tulla, kun aivot ei saa hapellista verta.

Mulla oli näitä ennen. Joka kerta paholainen tuli huoneeseen, toisinaan kuristi. Huusin, mutta minusta ei lähtenyt ääntä. Kokemuksen aikana tuntui, että olen hereillä siinä sängyllä, silmät auki, täysin toimintakyvyttömänä. Aloin pyytää aina apua Jeesukselta, vaikka uskonnollinen en olekaan.

Luulin kauan, että olen oikeasti kohdannut näissä tilanteissa pirun. Sitten luin sattumalta unihalvauksesta. Erikoista on se, että näissä toistuu samantyyppinen kokemus pahuuden voiman läsnäolosta. Kokemus on ollut niin vaikuttava, että osa minua uskoo aidosti tähän kohtaamiseen näissä tilanteissa.