Olenko mielestäsi uskovainen?

- Kuulun ev. lut. kirkkoon. Minut on kastettu vauvana ja olen käynyt rippikoulun sekä mennyt kirkossa naimisiin. 

- Uskon Jeesukseen henkilökohtaisena pelastajanani ja syntieni sovittajana. Uskon Raamatun olevan Pyhän Hengen inspiroimaa Jumalan sanaa, toki ihmisten avustuksella kirjoitettua. 

- Elämäni aikana uskoni on välillä ollut hapuilevaa, olen miettinyt muitakin vaihtoehtoja. Aina olen (muistaakseni) Jumalaan / johonkin suurempaan uskonut ja aina olen pitänyt kristinuskoa vähintäänkin mahdollisena. Elämäni eri vaiheiden kautta olen syventynyt uskossani ja tällä hetkellä voin sanoa olevani kokemusteni, pohdintojeni ja tutkimisieni jälkeen juuri kristinuskon kannattaja. 

- Nykyään luen Raamattua päivittäin, yleensä noin sivun verran. Rukoilen päivittäin. Käyn nykyään kirkossa / seurakunnan tilaisuuksissa kerran - pari kuukaudessa. On ollut vaiheita, jolloin olen lukenut Raamattua vain kerran - pari vuodessa ja rukoillut harvakseltaan silloin tällöin ja  kirkossa käynyt kerta vuoteen tai harvemmin. Nykyään nämä on siis säännöllisiä.

- Katson ihan tavallisia elokuvia, tv-sarjoja tyyliin salkkareita ja luen ihan esim. dekkareita ym. Kuuntelen paljon myös ns. maallista musiikkia. 

- Yritän tehdä muille kuten toivoisin itselleni tehtävän, yritän olla kärsivällinen ja avulias myös niitä ihmisiä kohtaan, jotka joiden seuran jostain syystä koen itselleni rankaksi tai en kovin mieluisaksi. Haluan rakastaa Jumalaa yli kaiken. 

- Yritän noudattaa 10 käskyä. Täydellinen en ole, mutta yritän miettiä elämässäni mikä on oikein ja katua vääriä tekojani ja pyytää niitä anteeksi rukouksissa.

- Mulla ei ole jyrkkää mielipidettä esim. samaa sukupuolta olevien avioliitosta, naispappeudesta tai esiaviollisesta seksistä. En näe ko. asioita musta-vakoisesti, vaan ovat vaikeampia juttuja. 

- Meikkaan, mutta hillitysti. 

- Käytän alkoholia, mutta pyrin olemaan juomatta itseäni humalaan. 

- Kerron uskostani tilanteen mukaan, kun se tuntuu sopivalta. Pidän väkisin tuputtamista henkisenä väkivaltana ja luonteeseenikin sopimattomana. Arvostan kuitenkin myös rohkeita sanan julistajia, vaikkei itsestäni sellaista saakaan. 

- Lapsillani on käytössä iltarukous ja käytän heitä silloin tällöin seurakunnan lapsille sopivissa tilaisuuksissa, en kuitenkaan mitenkään säännöllisesti (ehkä kerran vuodessakin välillä vain). Juttelen uskonasioista lapsille satunnaisesti tai kun kyselevät. 

Kutsuisitko mua näillä perusteilla uskovaiseksi?