24-vuotias ei-seurustellut

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 20:54"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 20:53"]

Minä. Omillaan toimeentuleva yliopisto-opiskelija, 175 cm/ 60 kg, sosiaalinen, positiivinen ja rentio. Syynä sinkkuuteen se, että en ole tarpeeksi nätti ja sievä.

[/quote]En usko. Pikemminkin kyse lienee siitä, että olet liian kaunis, älykäs ja vaatimaton etkä mikään aivoton itseään jakeleva HUORA.

[/quote]

Hetkonen, miten parisuhteessa oleminen tekee kenestäkään huoran? Se on tietysti eri asia, jos seurustelee jatkuvasti jonkun uuden kanssa. Tuntemillani ikisinkuilla on enemmän seksikumppaneita kuin muilla.

Itse aloitin ensimmäisen, ainoan ja jatkuvan seurusteluni 26v ikäisenä.

Olen sosiaalisten tilanteiden fobiasta kärsivä mies. Kuitenkin melko hauskaksi ja kohtalaisen näköiseksi mainittu.

Tietty piti taas jonkun tulla trollaamaan tänne keskusteluun, huoh...
Ap

Kaiken tämän keskustelun ohessa voisin muistuttaa siitä, että sellaisiakin ihmisiä on, joita ei kiinnosta seurustelu, parisuhteisiin pyrkiminen tai välttämättä edes seksi koskaan ja ollenkaan, eikä kenenkään kanssa. Ei heitä varmaan paljon ole, mutta on joitakin kuitenkin.

Tunnen itseni. Olen epäsosiaalinen enkä tutustu helposti ihmisiin, mutta muuten olen ihan normaali luultavasti. Toisaalta minulla ei myöskään ole mitään varsinaista tarvetta olla parisuhteessa. Nettideittien kautta olen jonkin verran yrittänyt tutustua miehiin ja olen sieltä jotain lyhyitä juttuja saanutkin, jotka eivät seurusteluksi asti kehittyneet.

Pakko ei ole ruveta koskaan minkäänlaiseen suhteeseen. Huonoimmat kokemukset minulla on sellaisesta miehestä, joka sadismitaipumuksensa ja itsetunto-ongelmiensa takia sopisi parhaiten erakoksi. Hän ei seurustellut nuorempana lainkaan, mutta sitten vähän alle kolmekymppisenä kehitti itselleen paineen perheen perustamisesta, ja on siitä lähtien tehnyt lähinnä pahuutta pahuuden päälle. Ei pitäisi pariutua lainkaan, jos ei ole siihen sopivaa ainesta. Eikä tarvitse, jos se ei luonnistu. Enemmän pitäisi viljellä yksinelämisen sosiaalista hyväksyttävyyttä ja hylätä vanhentuneet vanhapoika-/vanhapiika -säälittelyt.