Olenko minä nyt ikäloppu, täytin 40 vuotta?

Mä täytän tänä vuonna 40, ja olen 40 kun tyttäreni täyttää 18. Meillä ainakin on bileistä parhaimmat silloin, juhlitaan aamuun asti perheen ja ystävien kanssa. Elämä on tässä ja nyt, suurelta osin vasta edessä. Turha tuhlata energiaa kriiseilyyn, kyllä se elämä kantaa 4-kymppisenäkin.

Olen itse 46, ja sitä on ollut vähän vaikea sisäistää. Mutta äskettäin on alkanut tuntua siltä, että olen sinut sisäisen tätini kanssa. En siis ole enää tyttö vaan sellainen mukava täti-ihminen, jollaisista olen lapsesta asti pitänyt :) Tätimäisyys ei ole negatiivinen asia, vaan siihen kuuluu mm. se, että osaa asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja suhtautua niihin huumorilla. Eikä piittaa ahdasmielisen nuorison mielipiteistä esim. sen suhteen, mikä on keski-ikäiselle soveliasta.

Olit sitä jo kymmenen vuotta sitten. Valitettavsti mullakin on ikälopun alkuun enää puoli vuotta.

Juu kuule et ole, ellet ota sitä asennetta, että siinä se elämä sitten olikin. Mä olen sitä mieltä, että elämän paras aika on nyt. Siis nyt, olitpa minkä ikäinen tahansa. Jos olet terve, voit olla tyytyväinen joka ainoasta päivästä. Pidä siitä terveydestä  hyvä huoli, äläkä päästä itseäsi rappeutumaan, se kun ei ole mikään iän tuoma pakollinen juttu. Syö oikein, älä juopottele, älä tupakoi, nuku paljon, liiku sopivasti ja nauti elämästä, eli älä ole terveellisyyshommien kanssakaan liian tiukkis.

Mun oma äiti ja anoppi sattuvat olemaan samanikäisiä keskenään, 84-vuotiaita, ja ero on kuin yöllä ja päivällä. Mun äiti on ollut omasta mielestään liian vanha vähän kaikkeen koko mun ikäni, mitään ei ole voinut tehdä, ei meikata, ei käyttää koruja, ei pukeutua värikkäästi yms. koska on niin vanha. Mitään ei ole kannattanut ostaa ainakaan 20 vuoteen, kun kohta kumminkin kuolee. No, äitini kökkii mökissään yksin, ei käy paljon vieraitakaan, eihän kukaan jaksa kuunnella jatkuvaa negatiivista hölinää. Äiti kuluttaa aikansa lähinnä telkkaria töllöttäen. Selkää kolottaa, lonkat on leikattu, polvia särkee, vatsa ei toimi, muisti ei tahdo pelata, ei saa nukuttua, on verenpainetta, sydänsairautta...

Anoppini on kuin 20 v nuorempi, kyläilee, ajaa autoa, harrastaa hiihtoa, sauvakävelyä, vesijuoksua, joogaa, jumppaa, petankkia, käy salilla, laulaa kuorossa, kuuluu puutarhaseuraan, käy konserteissa, teatterissa, osaa käyttää tietokonetta, tekee käsitöitä, käy neulekahvilassa ja onpa hänellä itseään 10 v nuorempi miesystäväkin. Hän on iloinen ja elämänmyönteinen edelleen, ottaa mielellään lasillisen viiniä hyvässä seurassa tai käy ystävän kanssa leivokahvilla, vaikka muuten syökin terveellisesti kevyesti karpaten. Hän myös ostaa vaatteita, käy jalkahoidossa, lakkaa kynsiä, sisustaa kotiaan ja asustelee kesät mökillään.

Eli valitse itse.

aivan ikivanha, joo. mutta älä huoli, sinulla on vielä toiset 40 vuotta aikaa tottua siihen :D