Ystävien puute aikuisena on omaa syytä

Vierailija kirjoitti:

Olen totaaliyksinhuoltaja. Aika on kortilla, rajoittaa ystävyyssuhteita. Arki-iltaisin ei ole aikaa edes lähteä lenkille. En voi jättää lapsia yksin. Miten voin ajatella, että kyläilisin ystävien luona? Minulla on muutama kaveri ja jo nyt hävettää tämä aikatauluttaminen. Tyyliin nähdään, jos sulle sopii tiistaina kello 17.30-19 välillä.

Ehkä muutaman vuoden päästä minulle on aikaa ystävyyssuhteille. Voin kyläillä huoletta arkisin tai käydä lenkillä ilman aikataulutusta. Riittää aikaa ja energiaa osallistua.

Tietyllä tavalla on omaa syytä. Asetan lapset omien suhteideni edelle. Minulla ei riitä aikaa ja osaamista hoitaa molempia.

Nuorempana yksi kaveri aina soitteli toisille kavereille aina ravintoillan jälkeen, että voiko tulla goisii kaverin sohvalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on omaa syytä?

Mulla ei ole yhtään kaveria, ei täällä pikkukylässä vain ole ketään ja väkisin ei voi kaveerata kenenkään kanssa.

Ja sen kaverin on aivan pakko olla just sieltä samasta pikkukylästä?

Miten mä naapurikunnasta saisin kavereita?

Samalla tavalla kuin ihmiset saavat kavereita jopa maapallon toiselta puolelta. 

Niin. Harrastamalla, menemällä mukaan johonkin toimintaan, hankkimalla elämän. Paljon tapahtuu myös etänä, höpöhöpöä väittää että näillä niitä ystäviä olisi ollut pilvin pimein ennen koronaa.

Opiskelemalla (miten edes voi opiskella eikä tutustua kehenkään).

Jos valitsee ankean elämän koostuen työstä, kotitöistä ja ruudusta, ei ole kovin kiinnostava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on omaa syytä?

Mulla ei ole yhtään kaveria, ei täällä pikkukylässä vain ole ketään ja väkisin ei voi kaveerata kenenkään kanssa.

Ja sen kaverin on aivan pakko olla just sieltä samasta pikkukylästä?

Miten mä naapurikunnasta saisin kavereita?

Samalla tavalla kuin ihmiset saavat kavereita jopa maapallon toiselta puolelta. 

Niin. Harrastamalla, menemällä mukaan johonkin toimintaan, hankkimalla elämän. Paljon tapahtuu myös etänä, höpöhöpöä väittää että näillä niitä ystäviä olisi ollut pilvin pimein ennen koronaa.

Opiskelemalla (miten edes voi opiskella eikä tutustua kehenkään).

Jos valitsee ankean elämän koostuen työstä, kotitöistä ja ruudusta, ei ole kovin kiinnostava.

Mutta sitten jos työn, kotitöiden ja ruudun lisäksi käy esim kansalaisopiston huovutuskurssilla niin sitten muuttuu kiinnostavaksi vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on omaa syytä?

Mulla ei ole yhtään kaveria, ei täällä pikkukylässä vain ole ketään ja väkisin ei voi kaveerata kenenkään kanssa.

Ja sen kaverin on aivan pakko olla just sieltä samasta pikkukylästä?

Miten mä naapurikunnasta saisin kavereita?

Samalla tavalla kuin ihmiset saavat kavereita jopa maapallon toiselta puolelta. 

Niin. Harrastamalla, menemällä mukaan johonkin toimintaan, hankkimalla elämän. Paljon tapahtuu myös etänä, höpöhöpöä väittää että näillä niitä ystäviä olisi ollut pilvin pimein ennen koronaa.

Opiskelemalla (miten edes voi opiskella eikä tutustua kehenkään).

Jos valitsee ankean elämän koostuen työstä, kotitöistä ja ruudusta, ei ole kovin kiinnostava.

Mutta sitten jos työn, kotitöiden ja ruudun lisäksi käy esim kansalaisopiston huovutuskurssilla niin sitten muuttuu kiinnostavaksi vai?

Ainakin jotain muuta kuin ruudun seuraamista. Yhteinen tekeminen yhdistää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on omaa syytä?

Mulla ei ole yhtään kaveria, ei täällä pikkukylässä vain ole ketään ja väkisin ei voi kaveerata kenenkään kanssa.

Ja sen kaverin on aivan pakko olla just sieltä samasta pikkukylästä?

Miten mä naapurikunnasta saisin kavereita?

Samalla tavalla kuin ihmiset saavat kavereita jopa maapallon toiselta puolelta. 

Niin. Harrastamalla, menemällä mukaan johonkin toimintaan, hankkimalla elämän. Paljon tapahtuu myös etänä, höpöhöpöä väittää että näillä niitä ystäviä olisi ollut pilvin pimein ennen koronaa.

Opiskelemalla (miten edes voi opiskella eikä tutustua kehenkään).

Jos valitsee ankean elämän koostuen työstä, kotitöistä ja ruudusta, ei ole kovin kiinnostava.

Mutta sitten jos työn, kotitöiden ja ruudun lisäksi käy esim kansalaisopiston huovutuskurssilla niin sitten muuttuu kiinnostavaksi vai?

Ainakin jotain muuta kuin ruudun seuraamista. Yhteinen tekeminen yhdistää.

Miksi "ruudun seuraaminen" on niin kamala harrastus? Vain siksi että itseäsi ei tv ohjelmat kiinnosta?

En tee mitään ap:n mainitsemista asioista, olen opiskellut ja tutustunut. Ihmiset ovat kyllä ystävällisiä ja saattavat pyydettäessä vaikka lähteä kävelylle tms., sanovat kuinka oli mukavaa, mutta vastavuoroisuus on vähissä. En osaa tällaisia kutsua ystäviksi, tuttaviksi paremminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on omaa syytä?

Mulla ei ole yhtään kaveria, ei täällä pikkukylässä vain ole ketään ja väkisin ei voi kaveerata kenenkään kanssa.

Ja sen kaverin on aivan pakko olla just sieltä samasta pikkukylästä?

Miten mä naapurikunnasta saisin kavereita?

Samalla tavalla kuin ihmiset saavat kavereita jopa maapallon toiselta puolelta. 

Niin. Harrastamalla, menemällä mukaan johonkin toimintaan, hankkimalla elämän. Paljon tapahtuu myös etänä, höpöhöpöä väittää että näillä niitä ystäviä olisi ollut pilvin pimein ennen koronaa.

Opiskelemalla (miten edes voi opiskella eikä tutustua kehenkään).

Jos valitsee ankean elämän koostuen työstä, kotitöistä ja ruudusta, ei ole kovin kiinnostava.

Ei täällä ole mitään toimintaa tai ohjattuja harrastuksia.

Miksi mun pitäis lähteä opiskelemaan, töitä kyllä on.

Ei elämäni ole ankeaa, mulla on perhe, harrastukset ja työ kotona.

Ystävä vain puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

En tee mitään ap:n mainitsemista asioista, olen opiskellut ja tutustunut. Ihmiset ovat kyllä ystävällisiä ja saattavat pyydettäessä vaikka lähteä kävelylle tms., sanovat kuinka oli mukavaa, mutta vastavuoroisuus on vähissä. En osaa tällaisia kutsua ystäviksi, tuttaviksi paremminkin.

Tämä. Olen minäkin jutellut tuhansien ihmisten kanssa mutta ei se ikinä johda siihen että vaikka nyt parin kerran kahvittelu johtaisi lopulta mihinkään kaveruuteen, se yhteydenpito vaan loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on omaa syytä?

Mulla ei ole yhtään kaveria, ei täällä pikkukylässä vain ole ketään ja väkisin ei voi kaveerata kenenkään kanssa.

Ja sen kaverin on aivan pakko olla just sieltä samasta pikkukylästä?

Miten mä naapurikunnasta saisin kavereita?

Samalla tavalla kuin ihmiset saavat kavereita jopa maapallon toiselta puolelta. 

Niin. Harrastamalla, menemällä mukaan johonkin toimintaan, hankkimalla elämän. Paljon tapahtuu myös etänä, höpöhöpöä väittää että näillä niitä ystäviä olisi ollut pilvin pimein ennen koronaa.

Opiskelemalla (miten edes voi opiskella eikä tutustua kehenkään).

Jos valitsee ankean elämän koostuen työstä, kotitöistä ja ruudusta, ei ole kovin kiinnostava.

Mutta sitten jos työn, kotitöiden ja ruudun lisäksi käy esim kansalaisopiston huovutuskurssilla niin sitten muuttuu kiinnostavaksi vai?

Ainakin jotain muuta kuin ruudun seuraamista. Yhteinen tekeminen yhdistää.

Miksi "ruudun seuraaminen" on niin kamala harrastus? Vain siksi että itseäsi ei tv ohjelmat kiinnosta?

Koska se ei ole harrastus, vaan passiivista möllötystä. Kun joku alkaa puhua tv-ohjelmista, juoksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on omaa syytä?

Mulla ei ole yhtään kaveria, ei täällä pikkukylässä vain ole ketään ja väkisin ei voi kaveerata kenenkään kanssa.

Ja sen kaverin on aivan pakko olla just sieltä samasta pikkukylästä?

Miten mä naapurikunnasta saisin kavereita?

Samalla tavalla kuin ihmiset saavat kavereita jopa maapallon toiselta puolelta. 

Niin. Harrastamalla, menemällä mukaan johonkin toimintaan, hankkimalla elämän. Paljon tapahtuu myös etänä, höpöhöpöä väittää että näillä niitä ystäviä olisi ollut pilvin pimein ennen koronaa.

Opiskelemalla (miten edes voi opiskella eikä tutustua kehenkään).

Jos valitsee ankean elämän koostuen työstä, kotitöistä ja ruudusta, ei ole kovin kiinnostava.

Ei täällä ole mitään toimintaa tai ohjattuja harrastuksia.

Miksi mun pitäis lähteä opiskelemaan, töitä kyllä on.

Ei elämäni ole ankeaa, mulla on perhe, harrastukset ja työ kotona.

Ystävä vain puuttuu.

No muuta pois. Mitä sinä ystävällä? Elämäsi ei kuulosta sellaiselta, että kukaan jaksaisi kuunnella mitä sinulle kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. on oikeassa pääosin. Kukaan ei noin vain tupsahda mukaan siihen elämään ja sano, että minä olen nyt sinun ystävä. On itse oltava aktiivinen saadakseen syntymään ihmissuhteita.

Jos asuu jossakin oikein syrjäisessä paikassa ja valittaa, että kun ei täällä nyt vain ole ystäviä, niin silloin täytyy muuttaa pois sieltä korvesta.

Sitten on ihmisiä joiden kanssa kukaan ei halua olla missään tekemisissä. Silloin on se todellinen peiliin katsomisen paikka!

No mitä muita syitä voi olla kuin tämä nyt jo loppuun kaluttu "toisten pitämistä terapeuttina"?

Voisiko joku sanoa syitä miksi päällisin puolin normaali ja normaalia elämää elävä aikuinen ei saa ystäviä tai säännöllisiä juttelukavereitakaan, eli jos jätetään pois ilmiselvimmät syyt kuten "ei ole käynyt suihkussa vuoteen" tai "pitää päässään jatkuvasti ylioppilaslakkia" ? Jotain hienovaraisempia syitä miksi muut karttaa?

Olen pidättyväinen tyyppi, enkä kerro koko sukuselvitystäni ja elämäntarinaani... näin ollen minusta ei saa hyvää juorumateriaalia ja toisaalta en jaksa kuunnella myöskään juoruja.

Kerran kuussa elokuviin tai kahville olisi ihan riittävä ystävyys, monelle se taas ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on omaa syytä?

Mulla ei ole yhtään kaveria, ei täällä pikkukylässä vain ole ketään ja väkisin ei voi kaveerata kenenkään kanssa.

Ja sen kaverin on aivan pakko olla just sieltä samasta pikkukylästä?

Miten mä naapurikunnasta saisin kavereita?

Samalla tavalla kuin ihmiset saavat kavereita jopa maapallon toiselta puolelta. 

Niin. Harrastamalla, menemällä mukaan johonkin toimintaan, hankkimalla elämän. Paljon tapahtuu myös etänä, höpöhöpöä väittää että näillä niitä ystäviä olisi ollut pilvin pimein ennen koronaa.

Opiskelemalla (miten edes voi opiskella eikä tutustua kehenkään).

Jos valitsee ankean elämän koostuen työstä, kotitöistä ja ruudusta, ei ole kovin kiinnostava.

Ei täällä ole mitään toimintaa tai ohjattuja harrastuksia.

Miksi mun pitäis lähteä opiskelemaan, töitä kyllä on.

Ei elämäni ole ankeaa, mulla on perhe, harrastukset ja työ kotona.

Ystävä vain puuttuu.

No muuta pois. Mitä sinä ystävällä? Elämäsi ei kuulosta sellaiselta, että kukaan jaksaisi kuunnella mitä sinulle kuuluu.

Muuttaisin omasta kodista pois ja jättäisin miehen ja lapset??

Elän ihan tavallista elämää ja sen takia en ansaitse ystävää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on omaa syytä?

Mulla ei ole yhtään kaveria, ei täällä pikkukylässä vain ole ketään ja väkisin ei voi kaveerata kenenkään kanssa.

Ja sen kaverin on aivan pakko olla just sieltä samasta pikkukylästä?

Miten mä naapurikunnasta saisin kavereita?

Samalla tavalla kuin ihmiset saavat kavereita jopa maapallon toiselta puolelta. 

Niin. Harrastamalla, menemällä mukaan johonkin toimintaan, hankkimalla elämän. Paljon tapahtuu myös etänä, höpöhöpöä väittää että näillä niitä ystäviä olisi ollut pilvin pimein ennen koronaa.

Opiskelemalla (miten edes voi opiskella eikä tutustua kehenkään).

Jos valitsee ankean elämän koostuen työstä, kotitöistä ja ruudusta, ei ole kovin kiinnostava.

Ei täällä ole mitään toimintaa tai ohjattuja harrastuksia.

Miksi mun pitäis lähteä opiskelemaan, töitä kyllä on.

Ei elämäni ole ankeaa, mulla on perhe, harrastukset ja työ kotona.

Ystävä vain puuttuu.

No muuta pois. Mitä sinä ystävällä? Elämäsi ei kuulosta sellaiselta, että kukaan jaksaisi kuunnella mitä sinulle kuuluu.

Muuttaisin omasta kodista pois ja jättäisin miehen ja lapset??

Elän ihan tavallista elämää ja sen takia en ansaitse ystävää?

Kuule , vietät elämäsi sen perheesi kanssa . Kaikille parempi : D D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on omaa syytä?

Mulla ei ole yhtään kaveria, ei täällä pikkukylässä vain ole ketään ja väkisin ei voi kaveerata kenenkään kanssa.

Ja sen kaverin on aivan pakko olla just sieltä samasta pikkukylästä?

Miten mä naapurikunnasta saisin kavereita?

Samalla tavalla kuin ihmiset saavat kavereita jopa maapallon toiselta puolelta. 

Niin. Harrastamalla, menemällä mukaan johonkin toimintaan, hankkimalla elämän. Paljon tapahtuu myös etänä, höpöhöpöä väittää että näillä niitä ystäviä olisi ollut pilvin pimein ennen koronaa.

Opiskelemalla (miten edes voi opiskella eikä tutustua kehenkään).

Jos valitsee ankean elämän koostuen työstä, kotitöistä ja ruudusta, ei ole kovin kiinnostava.

Ei täällä ole mitään toimintaa tai ohjattuja harrastuksia.

Miksi mun pitäis lähteä opiskelemaan, töitä kyllä on.

Ei elämäni ole ankeaa, mulla on perhe, harrastukset ja työ kotona.

Ystävä vain puuttuu.

No muuta pois. Mitä sinä ystävällä? Elämäsi ei kuulosta sellaiselta, että kukaan jaksaisi kuunnella mitä sinulle kuuluu.

Muuttaisin omasta kodista pois ja jättäisin miehen ja lapset??

Elän ihan tavallista elämää ja sen takia en ansaitse ystävää?

Kuule , vietät elämäsi sen perheesi kanssa . Kaikille parempi : D D

Miksi olet noin ilkeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on omaa syytä?

Mulla ei ole yhtään kaveria, ei täällä pikkukylässä vain ole ketään ja väkisin ei voi kaveerata kenenkään kanssa.

Ja sen kaverin on aivan pakko olla just sieltä samasta pikkukylästä?

Miten mä naapurikunnasta saisin kavereita?

Samalla tavalla kuin ihmiset saavat kavereita jopa maapallon toiselta puolelta. 

Niin. Harrastamalla, menemällä mukaan johonkin toimintaan, hankkimalla elämän. Paljon tapahtuu myös etänä, höpöhöpöä väittää että näillä niitä ystäviä olisi ollut pilvin pimein ennen koronaa.

Opiskelemalla (miten edes voi opiskella eikä tutustua kehenkään).

Jos valitsee ankean elämän koostuen työstä, kotitöistä ja ruudusta, ei ole kovin kiinnostava.

Ei täällä ole mitään toimintaa tai ohjattuja harrastuksia.

Miksi mun pitäis lähteä opiskelemaan, töitä kyllä on.

Ei elämäni ole ankeaa, mulla on perhe, harrastukset ja työ kotona.

Ystävä vain puuttuu.

No muuta pois. Mitä sinä ystävällä? Elämäsi ei kuulosta sellaiselta, että kukaan jaksaisi kuunnella mitä sinulle kuuluu.

Muuttaisin omasta kodista pois ja jättäisin miehen ja lapset??

Elän ihan tavallista elämää ja sen takia en ansaitse ystävää?

Kuule , vietät elämäsi sen perheesi kanssa . Kaikille parempi : D D

Mistä sinä puhuisit ystävän kanssa? Mitä ketään kiinnostavaa sanottavaa sinulla olisi? Että tänään pesit pyykkiä, lapsesi söi makkarasoppaa ja sitten puhut tv-ohjelmista? Kiinnostaisiko sinua kun joku muu puhuu töistä, kotitöistä ja töllöstä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on omaa syytä?

Mulla ei ole yhtään kaveria, ei täällä pikkukylässä vain ole ketään ja väkisin ei voi kaveerata kenenkään kanssa.

Ja sen kaverin on aivan pakko olla just sieltä samasta pikkukylästä?

Miten mä naapurikunnasta saisin kavereita?

Samalla tavalla kuin ihmiset saavat kavereita jopa maapallon toiselta puolelta. 

Niin. Harrastamalla, menemällä mukaan johonkin toimintaan, hankkimalla elämän. Paljon tapahtuu myös etänä, höpöhöpöä väittää että näillä niitä ystäviä olisi ollut pilvin pimein ennen koronaa.

Opiskelemalla (miten edes voi opiskella eikä tutustua kehenkään).

Jos valitsee ankean elämän koostuen työstä, kotitöistä ja ruudusta, ei ole kovin kiinnostava.

Ei täällä ole mitään toimintaa tai ohjattuja harrastuksia.

Miksi mun pitäis lähteä opiskelemaan, töitä kyllä on.

Ei elämäni ole ankeaa, mulla on perhe, harrastukset ja työ kotona.

Ystävä vain puuttuu.

No muuta pois. Mitä sinä ystävällä? Elämäsi ei kuulosta sellaiselta, että kukaan jaksaisi kuunnella mitä sinulle kuuluu.

Muuttaisin omasta kodista pois ja jättäisin miehen ja lapset??

Elän ihan tavallista elämää ja sen takia en ansaitse ystävää?

Kuule , vietät elämäsi sen perheesi kanssa . Kaikille parempi : D D

Miksi olet noin ilkeä?

Ei hän ole ilkeä. Hän yrittää herätellä sinua, kuulostat näin lyhyen viestinnän jälkeen jo valittajalta ja vähän ankealta.

itse taas ajattelen ihan päinvastoin kuin ap. Jos joku ystävä SALILEE minulta vaikeuksiaan tai surullisia perhetapahtumia eikä kerro, niin en luota, se ystävyys ei ole aitoa. Kaikilla meillä on niitä, mutta jos joku pitää käsivarrenmitan etäällä niin antaapa olla koko juttu sitten. Kuka tekee mitään jollain puolitutulla, joka ei ole tukena ylä ja alamäessä? EN mä ainakaan. Ei ole luottamusta ystävien välillä.

Vierailija kirjoitti:

Olen totaaliyksinhuoltaja. Aika on kortilla, rajoittaa ystävyyssuhteita. Arki-iltaisin ei ole aikaa edes lähteä lenkille. En voi jättää lapsia yksin. Miten voin ajatella, että kyläilisin ystävien luona? Minulla on muutama kaveri ja jo nyt hävettää tämä aikatauluttaminen. Tyyliin nähdään, jos sulle sopii tiistaina kello 17.30-19 välillä.

Ehkä muutaman vuoden päästä minulle on aikaa ystävyyssuhteille. Voin kyläillä huoletta arkisin tai käydä lenkillä ilman aikataulutusta. Riittää aikaa ja energiaa osallistua.

Mä näin mun lapsetonta ystävää usein leikkipuistossa.

Olimme lähes päivittäin klo 16.30-18

Tämä sopi meille hyvin. Hain lapset tarhasta, mieheni laittoi ruuan. Lähdimme tarhasta, 2 bussipysäkkiä. Jokaiselle porkkanatikkuja ja leipä.

Oltiin puistossa reilu tunti, mies laittoi viestiä ruoka valmis. Syötiin, vähän yhdessä oloa jne nukkumaan.

Väh kerran kk laittoi viestiä ootteko tänään puistossa. Otin töistä termarin mukaan kahvia.

Tunnin hyvin pystyi juttelemaan, kun lapset leikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on omaa syytä?

Mulla ei ole yhtään kaveria, ei täällä pikkukylässä vain ole ketään ja väkisin ei voi kaveerata kenenkään kanssa.

Ja sen kaverin on aivan pakko olla just sieltä samasta pikkukylästä?

Miten mä naapurikunnasta saisin kavereita?

Samalla tavalla kuin ihmiset saavat kavereita jopa maapallon toiselta puolelta. 

Niin. Harrastamalla, menemällä mukaan johonkin toimintaan, hankkimalla elämän. Paljon tapahtuu myös etänä, höpöhöpöä väittää että näillä niitä ystäviä olisi ollut pilvin pimein ennen koronaa.

Opiskelemalla (miten edes voi opiskella eikä tutustua kehenkään).

Jos valitsee ankean elämän koostuen työstä, kotitöistä ja ruudusta, ei ole kovin kiinnostava.

Ei täällä ole mitään toimintaa tai ohjattuja harrastuksia.

Miksi mun pitäis lähteä opiskelemaan, töitä kyllä on.

Ei elämäni ole ankeaa, mulla on perhe, harrastukset ja työ kotona.

Ystävä vain puuttuu.

No muuta pois. Mitä sinä ystävällä? Elämäsi ei kuulosta sellaiselta, että kukaan jaksaisi kuunnella mitä sinulle kuuluu.

Muuttaisin omasta kodista pois ja jättäisin miehen ja lapset??

Elän ihan tavallista elämää ja sen takia en ansaitse ystävää?

Kuule , vietät elämäsi sen perheesi kanssa . Kaikille parempi : D D

Miksi olet noin ilkeä?

Ei hän ole ilkeä. Hän yrittää herätellä sinua, kuulostat näin lyhyen viestinnän jälkeen jo valittajalta ja vähän ankealta.

En ole valittanut yhtään mitään. Miksi olen ankea?

Jos minulla olisi ystävä juttelisin hänen kanssaan kaikesta mahdollisesta, käytäisiin kaupoilla, kahvilla, harrastettaisiin yhdessä jne.