Ystävien puute aikuisena on omaa syytä

Minulla ei ole yhtään todellista ystävää, enkä niitä kaipaa. Perhe, työkaverit ja pari tuttua naapuria riittävät sosiaalisiin tarpeisiini hyvin. Olen siinä mielessä itseriittoinen ja tarvitsen myös tosi paljon omaa henkistä tilaa.

Nuorempana sitä kaipasi enemmän ihmisiä ympärilleen.

Nuoruuden kaverit elävät tukevasti keskiluokkaista elämää. Jätin noi piirit entisen yrittäessä tappaa. Kuulemma miestä olisi pitänyt ymmärtää (??)

Tällä hetkellä kaveeraan mummojen kanssa. Ei tarvi esittää mitään.

Ennen aikuisuutta on monta vuotta joina persoona ja sosiaaliset taidot kehittyy..kylläse vähän vaikuttanee jos kiusataan rankasti ja ei ole juuri ystäviä läpi kouluaikojen. :d

Lisäksi aikuisena on muutenkin hankalampaa päästä piireihin, pitäisi olla jokin yhteinen juttu tai tekeminen..tikusta on vaikea tehdä asiaa ja aikuisena myös on tarkempi omasta ajastaan ja elämästä.

Myöskin korona-aika on varmasti vaikuttanut näihin(kin) asioihin.

Netistä voi löytää, mutta kauan saa kaivaa että löytää.

Aikuisen pitäisi kuitenkin ymmärtää, ettei kavereita saa käyttämällä heitä terapeuttina. Ei kukaan jaksa kuunnella samoja juttuja vuodesta toiseen, kun elämä on oikeasti se, joka tapahtuu tässä ja nyt. Ikävää jos ei onnistu, mutta turha ihmetellä, jos kaikki ottavat etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisen pitäisi kuitenkin ymmärtää, ettei kavereita saa käyttämällä heitä terapeuttina. Ei kukaan jaksa kuunnella samoja juttuja vuodesta toiseen, kun elämä on oikeasti se, joka tapahtuu tässä ja nyt. Ikävää jos ei onnistu, mutta turha ihmetellä, jos kaikki ottavat etäisyyttä.

Miksi jankutat terapioinnista? Mun entisessä elämässä paremman väen ihmiset nimenomaan kokoontui jauhaamaan sontaa ja käyttämään toinen toisiaan terapiakanavina. Mummot osaa nähtävästi ottaa rennommin. Pelataan korttia, puhutaan menneistä, uutisista ja välillä omista jutuista.

Vierailija kirjoitti:

Ennen aikuisuutta on monta vuotta joina persoona ja sosiaaliset taidot kehittyy..kylläse vähän vaikuttanee jos kiusataan rankasti ja ei ole juuri ystäviä läpi kouluaikojen. :d

Lisäksi aikuisena on muutenkin hankalampaa päästä piireihin, pitäisi olla jokin yhteinen juttu tai tekeminen..tikusta on vaikea tehdä asiaa ja aikuisena myös on tarkempi omasta ajastaan ja elämästä.

Myöskin korona-aika on varmasti vaikuttanut näihin(kin) asioihin.

Netistä voi löytää, mutta kauan saa kaivaa että löytää.

Eikä kaikki kaverit ole hyviä kavereita. Siinä kestää oma aikansa löytää luotettavat ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisen pitäisi kuitenkin ymmärtää, ettei kavereita saa käyttämällä heitä terapeuttina. Ei kukaan jaksa kuunnella samoja juttuja vuodesta toiseen, kun elämä on oikeasti se, joka tapahtuu tässä ja nyt. Ikävää jos ei onnistu, mutta turha ihmetellä, jos kaikki ottavat etäisyyttä.

Miksi jankutat terapioinnista? Mun entisessä elämässä paremman väen ihmiset nimenomaan kokoontui jauhaamaan sontaa ja käyttämään toinen toisiaan terapiakanavina. Mummot osaa nähtävästi ottaa rennommin. Pelataan korttia, puhutaan menneistä, uutisista ja välillä omista jutuista.

Siksi että sensuroidussa ketjussa oli kyse äijästä, joka käytti naapureita terapeutteina ja haukkui kännissä, kun eivät olleet sellaisia ystäviä kuin hän olisi halunnut.

Hei jos ketju on jo poistettukin niin anna nyt jo olla AP. Ihme vänkääjä.

Muutenkin aika ilkeä aloitus kaikille niille yksinäisille jotka nyt vaan sattuvat olemaan yksinäisiä. Itsellä ainakin riittää ymmärrystä. Ei kaikki yksinäiset ole kamalia ihmisiä. Menepä AP purkamaan omia traumojasi sinne terapeutille ettei tarvi alkaa haukkumaan kaikkia.

Minä epäilen olevani ihan vaan tylsä persoona. En käytä ketään terapeuttina.

Mitäs ilmiantaja poisti ketjun, sitten itketään, kun ei tiedetä, mistä kyse.

Mielummin yksin kun huonossa seurassa, joku voi olla yksin tuntematta yksinäisyyttä ja toinen yksinäinen muiden seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Mielummin yksin kun huonossa seurassa, joku voi olla yksin tuntematta yksinäisyyttä ja toinen yksinäinen muiden seurassa.

Mutta mieluiten hyvässä seurassa.

Ap. on oikeassa pääosin. Kukaan ei noin vain tupsahda mukaan siihen elämään ja sano, että minä olen nyt sinun ystävä. On itse oltava aktiivinen saadakseen syntymään ihmissuhteita.

Jos asuu jossakin oikein syrjäisessä paikassa ja valittaa, että kun ei täällä nyt vain ole ystäviä, niin silloin täytyy muuttaa pois sieltä korvesta.

Sitten on ihmisiä joiden kanssa kukaan ei halua olla missään tekemisissä. Silloin on se todellinen peiliin katsomisen paikka!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielummin yksin kun huonossa seurassa, joku voi olla yksin tuntematta yksinäisyyttä ja toinen yksinäinen muiden seurassa.

Mutta mieluiten hyvässä seurassa.

Tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on omaa syytä?

Mulla ei ole yhtään kaveria, ei täällä pikkukylässä vain ole ketään ja väkisin ei voi kaveerata kenenkään kanssa.

Ja sen kaverin on aivan pakko olla just sieltä samasta pikkukylästä?

Miten mä naapurikunnasta saisin kavereita?

Samalla tavalla kuin ihmiset saavat kavereita jopa maapallon toiselta puolelta. 

Vierailija kirjoitti:

Ap. on oikeassa pääosin. Kukaan ei noin vain tupsahda mukaan siihen elämään ja sano, että minä olen nyt sinun ystävä. On itse oltava aktiivinen saadakseen syntymään ihmissuhteita.

Jos asuu jossakin oikein syrjäisessä paikassa ja valittaa, että kun ei täällä nyt vain ole ystäviä, niin silloin täytyy muuttaa pois sieltä korvesta.

Sitten on ihmisiä joiden kanssa kukaan ei halua olla missään tekemisissä. Silloin on se todellinen peiliin katsomisen paikka!

No mitä muita syitä voi olla kuin tämä nyt jo loppuun kaluttu "toisten pitämistä terapeuttina"?

Voisiko joku sanoa syitä miksi päällisin puolin normaali ja normaalia elämää elävä aikuinen ei saa ystäviä tai säännöllisiä juttelukavereitakaan, eli jos jätetään pois ilmiselvimmät syyt kuten "ei ole käynyt suihkussa vuoteen" tai "pitää päässään jatkuvasti ylioppilaslakkia" ? Jotain hienovaraisempia syitä miksi muut karttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on omaa syytä?

Mulla ei ole yhtään kaveria, ei täällä pikkukylässä vain ole ketään ja väkisin ei voi kaveerata kenenkään kanssa.

Ja sen kaverin on aivan pakko olla just sieltä samasta pikkukylästä?

Miten mä naapurikunnasta saisin kavereita?

Samalla tavalla kuin ihmiset saavat kavereita jopa maapallon toiselta puolelta. 

Eli miten?

Eli siis on mun vika että koronan takia ei voi mennä mihinkään tai tehä mitään jonka avulla sais uusia ystäviä?

Ja on tosi vaikeaa löytää seuraa jota kiinnostaa samat jutut. (Kiinnostuksia ovat siis manga/anime ja true crime jutu)

Ei oo ny päässy verkostoitumaa korona takia ja on pakko sensuroida live tilanteissa itseäni vähä.

Oon siis ny 17 ja siinä vaiheessa et pitäs alkaa luomaan niit suhteita mut tällä näkymällä aikuisuus näyttää tosi yksinäiseltä.

Olen totaaliyksinhuoltaja. Aika on kortilla, rajoittaa ystävyyssuhteita. Arki-iltaisin ei ole aikaa edes lähteä lenkille. En voi jättää lapsia yksin. Miten voin ajatella, että kyläilisin ystävien luona? Minulla on muutama kaveri ja jo nyt hävettää tämä aikatauluttaminen. Tyyliin nähdään, jos sulle sopii tiistaina kello 17.30-19 välillä.

Ehkä muutaman vuoden päästä minulle on aikaa ystävyyssuhteille. Voin kyläillä huoletta arkisin tai käydä lenkillä ilman aikataulutusta. Riittää aikaa ja energiaa osallistua.