Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmassaan roikkuva aikuinen lapsi
05.02.2022 |
Mitä tehdä, kun puolisoni yli parikymppinen lapsi roikkuu vanhemmassaan ja ei tee minkäänlaisia omia päätöksiä? Lapsi saatiin ohjattua omilleen asumaan, joskin muutti hyvin lähelle, jotta voi tarvittaessa pistäytyä kotonamme ja yöpyä vanhassa huoneessaan, johon emme kuulemma saa koskea lainkaan. Jos hän tarvitsee jotain, mitä tahansa, hän ei aja kauppaan vaan ajaa tänne ja kysyy ensin vanhemmaltaan olisiko hänellä antaa tarvittava tavara. Jos ei ole, lapsi vihjailee, että vanhemman pitäisi käydä sellainen ostamassa hänelle. Jos autossa on ongelmaa hän soittaa meille, ei korjaamolle. Jos asunnossa ongelmia, soittaa tänne, ei taloyhtiön huoltoyhtiöön. Onko tilanteeseen tulossa muutosta vai kannattaako nostaa kytkintä saman tien?
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka kauan olet ollut parisuhteessa?
Ihmisen ydin syntyy jo lapsuudessa ja asiaa on vaikeaa korjata myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Onko tyttöystävää?
Oletat lapsen olevan poika?
Lapset oppii esimerkistä. Ei ole lapsen vika millaiseksi hänet on kasvatettu. Kenellekään ei ole syytä ponnistella, jos kaikki tulee valmiina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen ydin syntyy jo lapsuudessa ja asiaa on vaikeaa korjata myöhemmin.
Moni parikymppinen toki piipahtaa kotonaan. Meillä oli lapsuudenkodissa omat huoneet yöpymistä varten, niin kauan kuin omakotitalo oli vielä vanhemmilla.
Uusperheissä tai ao:n tyyppisissä uuspareissa moni asia on toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtunee ainakin osittain siitä, että lapsella ei ole missään tilanteessa eikä elämässään tullut vielä itsenäistymisvaihetta.
Että uskaltaa toimia yksin ja itsenäisesti ja luottaa omiin kykyisihinsä ja selviämiseen.
Ja mitä useimmin tuo on vain ja pelkästään kasvatuksen tulosta.
Ja onhan tälläkin lapsella ollut molemmata vanhemmat, vai kuinka? Vaikka hän onkin erolapsi.
Ei se lasten kanssa ole vain niin, että, no siinähän ne kasvavat sivussa, ei niitä tarvi ohjata eikä tsempata mitenkään. Ja se malli. Se vanhempien antama malli on ykkösjuttu, ne käytännöt ja tavat lapsia ensimmäisenä omaksuu, mitä ja miten hänen omassa kodissaan, hänen lapsuuden aikana on toimittu.
Ei mikään muutu ennenkuin opitte sanomaan EI. Sanotte että hän on aikuinen ja on aika opetella hoitamaan asiansa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan normaalia että tuonikäinen on vielä jollain tasolla kiinni vanhemmassaan. Ja minäkin kyselen muuten lähellä asuvalta siskoltani, onko hänelle tarvitsemani juttu joutilaana ja vice versa. Sen sijaan että heti ryntäiisn kauppaan.
Korona-aikana moni naapurustossa kyselee naapureiltakin.
Sitä ihmettelen että miksi se ap on noin kiinni miehessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tyttöystävää?
Oletat lapsen olevan poika?
Aivan varmasti on poika, ei epäilystäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on tyttö ja poikakaveri hänellä on ainakin jossain vaiheessa ollut. Nyt en ole poikakaveria pitkään aikaan nähnyt, liekö hänkin kyllästynyt jatkuvaan vanhempien helmoissa pyörimiseen? Niin se on tietysti totta, että esimerkillä lapsia kasvatetaan. Onkohan tällaisessa tilanteessa enää mitään tehtävissä? Kasvaako tuollainen lapsi elämänsä aikana itsenäiseksi vai jääkö roikkumaan ikuisesti kotikonnuille? Mitenkäs huoneen kanssa? Meneekö hänen minuutensa rikki jos remontoimme siihen nätin vierashuoneen? Kovasti mielekkäämpää olisi vieraille tarjota yöksi huonetta, jossa on seinillä muutakin kuin julisteita.
Vierailija kirjoitti:
VIka on puolisossasi.
Vika on ap:n vanhemmissa, jotka ovat potkaisseet lapsensa ulos saatesanoilla ei tartte tulla jouluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tule muutosta. Lapsen tarpeet ja hätä menevät edelle. Ei ole pakko asua samassa kumppanin kanssa. On melko normaalia että monien ongelmien tullessa, aikuinen lapsi joskus joutuu soittamaan tutulle tai vanhemmalle, jos sattuu olemaan sellaista. Jos ongelmia olisi muutama vain, tilanne olisi helppo.
Ei lasta voi heittää ilmaan kuin jotain palloa ja jättää ottamatta koppia. Itsenäistyvä ja aikuistuva lapsikin tarvitsee tukea ja apua. Toiset enemmän ja toiset vähemmän ja kuinka paljon riippuu siitä lapsuudesta. Ja jos lapsi vielä opiskelee vanhemmalla on myös velvollisuus elättää. Se lapsi ei ole häviämässä mihinkään.
Mikä ongelma tuossa on? Nuori aikuinen pitää yhteyttä vanhempiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma tuossa on? Nuori aikuinen pitää yhteyttä vanhempiinsa.
Ap:n talonvaltaus hidastuu.
Alkoi ihan v*tuttaa koska mut kasvatettiin ihan avuttomaksi (ei uusavuttomaksi, tarkoitan surkeaa itseluottamusta) koska kotona mitään virheitä ei saanut tehdä. Isäni oli kaikinpuolin superkontrolloiva. S**tana mikä työmaa vielä kolmekymppisenäkin uskaltaa yrittää vähänkin vaikeita asioita ja luottaa itseensä. Sellainen liika paapominen on usein pelkkää vanhemman omaa sairaalloista kontrollinhalua, leikataan lapselta siivet kun oma tarve olla tarpeellinen menee kaiken edelle.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on tyttö ja poikakaveri hänellä on ainakin jossain vaiheessa ollut. Nyt en ole poikakaveria pitkään aikaan nähnyt, liekö hänkin kyllästynyt jatkuvaan vanhempien helmoissa pyörimiseen? Niin se on tietysti totta, että esimerkillä lapsia kasvatetaan. Onkohan tällaisessa tilanteessa enää mitään tehtävissä? Kasvaako tuollainen lapsi elämänsä aikana itsenäiseksi vai jääkö roikkumaan ikuisesti kotikonnuille? Mitenkäs huoneen kanssa? Meneekö hänen minuutensa rikki jos remontoimme siihen nätin vierashuoneen? Kovasti mielekkäämpää olisi vieraille tarjota yöksi huonetta, jossa on seinillä muutakin kuin julisteita.
Olet ostanut osan asunnosta?
Nosta kytkintä.