Onko miehellä oikeus tulla synnytykseen?

Oletko synnyttänyt ennen? Jos sinua häiritsee hieronta ja kannustus, niin voisitko keskustella miehesi kanssa etukäteen asiasta ja kertoa, mitä häneltä odotat, mikäli hän kovasti haluaa mukaan? Jos taas häiritsee se, että mies näkisi synnytyksen, niin sitten kieltäydyt ja kerrot reilusti sen oikean syyn hänelle. Mutta sinun oikeutesi on tosiaan valita, mies voi sitten liittyä heti seuraan kun vauva on syntynyt.

Mutta äidin ehdoilla. Ei minuakaan mikään hieronta tai lässytys auttanut, mutta tuki, juttuseura ja läsnäolo oli tärkeää.

Mä olen aivan samaa mieltä sun miehesi kanssa että sillä on oikeus nähdä lapsensa syntymä. Eikä sen varmaan tarvi mikään cheerleader olla jos se sua ärsyttää!? Meillä mies oli ihan hiljaa ja pitä vaan kädestä kiinni tarvittaessa, mutta oli sille todella iso juttu että sai olla mukana! Miesten on muutenkin vaikea päästä siihen isyyteen kiinni yht`äkkiä, niin en ainakaan synnytyksestä kieltäisi!

kyllä minusta ainakin oli mukavaa, että mies oli siellä pitämässä minulle seuraa.



En minäkään mitään lässytystä halunnut ponnistushetkellä, päinvastoin se olisi ärsyttänyt, mutta onneksi mieheni tuntee minut niin hyvin, että ei lässyttämään ryhtynytkään.



Ja kyllä jokaisen lapsen syntymä on ollut miehenikin elämässä yksiä suurimmista/parhaimmista hetkistä, joten mieti tarkkaan haluatko sen todellakin mieheltäsi kieltää.

miehellä on oikeus olla paikalla oman lapsensa syntymässä.



koitappa ajatella tahtoisitko itse missata jotain yhtä suurta tapahtumaa?

minä en siedä minkäänlaista hieromista tai silittelyä siinä vaiheessa, kun olen todella kipeä. Mutta mukaan hänet tahdon ehdottomasti! jo tieto hänen rauhallisesta läsnäolostaan rentouttaa ja on tosi ihana tietää, että paikalla on yksi ihminen valvomassa minun hyvinvointiani ja etujani siinäkin tilanteessa kun olen liian kipeä itse niistä pitämään kiinni.

Kolme lasta on syntynyt. Mies on ollut mukana laitoksella. Istuu aluksi ja lukee akuja ym, laskee supistuksia, vastailee puhelimeen ja tekstareihin tutuille ja sukulaisille kuinka meillä menee, hakee kätilöä paikalle ku tulee jostain syystä kiire (toisen lapsen aikana aukenin tosi nopeasti, ja tunsin, että nyt saisin ponnistaa ja kätilö oli juuri lähtenyt kahville. Mies juoksi perään kertomaan tilannetta ja viiden minuutin päästä pidin tytärtämme sylissä),

Jokaisen lapsen kohdalla ponnistuksen loppuvaiheessa olisin jo luovuttanut, mutta mies on aina sanonut: älä nyt lopeta, pää on jo melkein ulkona! Ja niin minä olen jaksanut jatkaa ponnistamista ja vauva on päässyt samon tein ulos!

Päästä siis vain miehesi mukaan, mutta pyydä sinäkin, ettei silittele tai hiero sua, vaan on vaan.

Kyllä se synnyttävä äiti saa tasan päättää ketä siinä tilanteessa on mukana.



Mua kävi jotenkin hulluna vituttamaan, kun esikoisen synnytysvalmennuksessa yksi isä kysyi, että mitä jos kesken synnytyksen vaimo haluaa hänen poistuvan paikalta, täytyykö hänen mennä pois??? Siis jos ei itse tahdo...



Jos mun mies ois kysellyt moisia, niin mä en ois päästänyt sitä lähellekään synnytystä. Kyllä sen äidin täytyy voida luottaa siihen, että niin arassa ja henkilökohtaisessa tapahtumassa kuin synnytys on, se mies toimii just niinkuin äiti tahtoo, eikä ala toteuttaa mitään omaa isyyttään siinä.



Eli mun mielestäni se synnyttäjä on se, joka saa oikeasti määrätä kaiken. Ja jos on hyvä mies, niin tukee puolisonsa haluamalla tavalla -olemalla läsnä jos nainen tahtoo, vaikka ei itse niin hotsittaisikaan tai olemalla poissa vaikka tahtoisi olla läsnä, jos se olisi sille puolisolle paras ratkaisu.

mutta isäni on kertonut joskus että olisi halunnut mukaan siskoni synnytykseen (siis kun äitini synnytti siskoni, mun syntymän aikaan vielä ei päästetty). Äiti oli kuulemma todennut: "sinä oot hommas hoitanut, anna mun hoitaa omani"

Isällä ei ole sillä tavalla oikeutta, että hän voisi vastoin naisen tahtoa (tai kiristämällä, "olet kylmä ihminen") tulla mukaan! Synnytyksessä ei tarvitse olla kenellekään mieliksi, ei kenellekään!



Oikeana miehenä miehesi olisi voinut keskustella asiasta kanssasi vähän rakentavammin... Kylmäksi ja tunteettomaksi haukkumalla saisi mut ainakin entistä vakaammin pysymään päätöksessäni.



Ja kyllä, niin olen minäkin pitänyt miehen läsnäoloa tärkeänä, ihan kaikkina niinäkin kolmena päivänä kun vasta käynnisteltiin, mutta ymmärrän kyllä toisenkin puolen...

osaa päätyä kompromissiin tuossa asiassa. Voihan se mies vaikka istua siellä huoneen nurkassa ihan hiljaa sua häiritsemättä, jos pyydät kauniisti etukäteen. Sanot, että sitten kun pyydät, voi tulla sun luokse.

En minäkään voinut sietää mieheni yrityksiä kannustamiseen tai mihinkäään fyysiseen kontaktiin, lähinnä vaan ärsytti, mutta hän tajusikin olla minua häiritsemättä, kun pyysin. Mutta ei olisi tullut mieleenikään kieltää häntä osallistumasta, näkemästä oman lapsensa syntymää, on se kuitenkin niin ainutlaatuisen taianomainen hetki, kun uusi elämä ottaa ensimmäiset henkäyksensä. Yhtä lailla miehesi on sitä oikeutettu todistamaan kuin sinäkin.

Mutta pakottaa ei saa.

O N !!!!!!!!

kun synnytyksestäkään ei voi sopia. Ei tule olemaan helppoa toi lastenkasvatus teidän perheessä.

kun synnytyksestäkään ei voi sopia. Ei tule olemaan helppoa toi lastenkasvatus teidän perheessä.

Kyllähän nyt etukäteen voi sopia ettei sinuun saa koskea / ei saa ottaa valokuvia / ei saa lässyttää, mutta kyllä minusta on julmaa estää isää tulemasta mukaan jos hän haluaa. Ja ihan oikeasti isästä on myös hyötyä ja ainakin seuraa, sitä on monesti aika paljon yksikseen siellä salissa avautumisvaiheessa.

kylläpä olis ollut mullakin ankeeta jos mies ei ois ollu mukana synnytyksissä.ja onhan miehellä oikeus tulla mukaan.yhtälailla se on hänenkin lapsi ja hänellä on oikeus nähdä lapsensa syntymä.

Mahdatkohan itsekään arvata, mitä on tulossa?



Ja eipä meilläkään mies ole kummassakaan synnytyksessä mitään sanonut/tehnyt (paitsi ekassa erehtyi ottamaan kädestä kiinni, jolloin mä taisin työntää sen pois tms, en muista...). Riittää kun se on paikalla. Itsellä ainakin turvallisempi olo kun on joku niin läheinen ihminen mukana.



Mutta ehkä te ette olekaan kovin läheisiä? Kuulostaa vähän siltä, että teillä on vähän ongelmia...?



Vai mitä sä oikeesti pelkäät? Ajattele jos et itse olisi mukana, kun oma lapsesi syntyy!

monet miehet muistelee sitä jälkikäteen miten unohtumaton tilanne se on.

minusta pistäisin vasta kysymyksen: onko sinussa naista kieltää mieheltäsi jotain niin ainutlaatuista ja ihanaa?

Tulossa oleva tapahtuma on yksi miehesi (ja sinun) elämäsi suurimmista kokemuksista. Miksi haluaisit sen mieheltäsi kieltää?

Siis äidillä on oikeus ottaa tukihenkilö mukaansa, jos hän niin haluaa. Se voi olla kuka tahansa. Vapaasti voi valita mukaansa vaikka oman äitinsä. Pääasia, että henkilön läsnäolo miellyttää äitiä. Synnytyksen on tarkoitus olla mahdollisimman miellyttävä synnyttäjälle. Synnytyksen tarkoitus ei ole tarjota extreme-näytöstä miehille.



Itse en olisi halunnut ketään katselemaan synnytystäni ja puhuin asiasta mieheni kanssa. Hän taas halusi välttämättä päästä mukaan katselemaan. Jouduin suunniteltuun sectioon ja sinne leikkaussaliin mieheni sitten tuli lupia kyselemättä. En hennonnut käskeä häntä pois, kun hän oli niin innoissaan. Kadun todella paljon, että uhrasin oman kokemukseni hänen uteliaisuutensa tyydyttämiselle. Itselleni jäi synnytyksestä päällimmäisenä mieleen se typerä tunne, kun makaan "halvaantuneena" mieheni katsellessa päätäni ja silitellessä hiuksiani vieressä. Todella alentava kokemus. Koko lapsi unohtui siinä, kun yritin vain urheasti kestää sen inhottavan tilanteen. Synnytykseni jälkeen olin hyvin masentunut pitkään. Öisin muistenkin tilannetta ja olin niin vihainen, etten saanut nukuttua. En halunnut asiasta kertoa miehelleni, kun se olisi pahoittanut hänen mielensä. Hänelle oli niin tärkeää olla tukemassa. Todellisuudessahan kyse on vain itsekkyydestä ja niin suuresta uteliaisuudesta, että toisen yksityisyyden kunnioittaminen unohdetaan. Pääasia, että itsellä on hauskaa. Mitä väliä potilaasta.



Jos vielä joskus synnytän, en missään tapauksessa ota miestä mukaan. Raskauden jälkeen minulla on mielestäni oikeus saada nauttia synnytyksestä rauhassa ilman uhrautumista toisen vuoksi. Varsinkin alatiesynnytys olisi ihan painajainen, jos siinä joku tirkistelisi tutkimusten ja ponnistamisen aikana. Mieheni olisi kuitenkin heti kätilön apuna pitämässä jalasta kiinni ja katselisi näytöstä aitiopaikalta. Onhan hän hoitoalan ammattilainen, joten pakko olisi saada auttaa. Oksettaa ajatuskin, että joutuisin siinä ähkimään nolossa asennossa vieraiden ronkkiessa ja vielä miehen katsellessa. Tuskin sellaisesta nöyryytyksestä toipuisin koskaan. Ja pelkkä katseleminenkin olisi ihan järkyttävää. Tirkistelijä nurkassa, yök.



Synnytys on äidin ja lapsen yhteinen juttu. Mies on siinä vain ylimääräinen kolmas pyörä. Lapsi on toki yhteinen, mutta synnytys ei.