Onko miehellä oikeus tulla synnytykseen?

Miehen OIKEUS synnytykseen? Vaikka nainen ei halua? En ole ikinä kuullut, että tästäkin saa riidan aikaan :-O Olisi nyt tyytyväinen, ettei sinne tarvitse mennä. Nainenkaan ei miestä paikalle kaipaa ja silti jotain ihme vinkunaa kuuluu. Onko se mies vai hiiri siellä? En minäkään olisi mennyt ellen olisi ollut äiti... Menisi oluelle vaikka mielummin siksi aikaa!

Onko tässä joku saavutetuista "eduista" täytyy pitää kiinni -juttu, "pakko syyllistää edes jotakuta"- juttu vai mikä ihme?!

Synnytys on niin kova paikka, etta on oltava oikeus itse valita, kenet haluaa seurakseen.Hermoileva stressaantunut vastentahtoinen mies on tuskallista seuraa, kun voi olla mukana synnytyksen aikaisemmin kokenut rauhallinen viisas nainen. Olen onnellinen ettei mieheni halunnut mukaan, koska se ei olisi onnistunut. Kokeneesta naisesta, joka itsekin oli samat kivut tuntenut, oli paljon apua.

synnytystilanteessa olisi ollut puoli kylää mukana. Ei olisi häirinnyt sekään, jos olisin ollut kaksin kätilön kanssa. Yksin en missään nimessä olisi halunnut olla kuitenkaan. Loppuvaiheessa pyörin niin hämärän rajamailla, etten välittänyt muiden jutuista tai tekemisistä mitään. Esikoisen ponnistusvaiheessa mies kyynelsilmin kannusti "hyvä, hyvä..." Sihisin sille, että "Hiljaa!". Totteli heti... Kakkosen syntymässä oli tosi hyvä, että mies oli paikalla. Kätilöopiskelija ja ukkokulta ottivat kopin, kun poika ponnisti maailmaan, ei varsinainen kätilö ehtinyt edes huoneeseen.

Ap, lapsi on teidän yhteinen, joten kyllä miehelläkin on oikeus päästä synnytykseen. Mutta sinä määräät tekemiset ja sanomiset sitten siellä.

Tsemppiä!

Kertokaapa te, joiden mukaan ko. oikeus on, se pykälä, jonka mukaan näin on?



Argumentoikaa nyt ihan oikein perustein, eikä Mu-Tu -tuntumalla.

Eikö potilas saa itse päättää, ketä on mukana häneen kohdistuvassa hoitotoimenpiteessä (tässä: synnytyksessä)? Ei kai isällä juridisesti ole oikeutta rynniä synnytyssaliin, varsinkin jos kyseessä olisi avoliitto, jolloin isyysolettamaa ei ole, vaan lapsi täytyy ensin tunnustaa.



Juridinen taso on tietysti vain yksi näkökulma, ap:n ensimmäiseen kysymykseen: onko miehellä oikeus tulla synnytykseen. Parisuhteen ja isyyden kannalta olisi tietysti hyvä, että molemmille jäisi mahdollisimman hyvä kokemus ja muisto synnytyksestä.



Itse muistan esikoista synnyttämään mennessäni ällistyksen, kun miestäni ei huomioitu mitenkään ilmoittautumisessa. Itse olin niin vahvasti ajatellut, että ME tulemme synnyttämään ja tajusin, että itseasiassa minuahan siinä varsinaisesti vain tarvitaan. Toki seuraava kätiö otti selvästi isän huomioon eri tavalla ja esim. muistutti isää, että ihän käy välillä syömässä yli vuorokaudeksi venyneen synnytyksen aikana.



Itse muistan

mä en oo koskaan tahtonut kenenkään läheiseni näkevän itseäni heikkona..

mun mies ymmärtää tän ihan täysin, ja hänelle on riittänyt vallan hyvin et on nähnyt lapsen heti syntymän jälkeen. en kyllä haluis itsekkään nähdä livenä kun lapsi putkahtaa ulos...

Meillä on viisi lasta enkä ole yhteenkään ottanut miestä mukaan. Hän ymmärsi kyllä eikä alkanut minua kylmäksi ja tunteettomaksi haukkua.

on ollut neljän lapsemme synnytyksissä. En olisi missään nimessä halunnut kieltää häntä kokemasta omien lastensa syntymää, varsinkin kun hän on itse sanonut niiden olevan hänen elämänsä tärkeimmät huippuhetket. (noh, ehkä mun pitäisi olla tosta loukkaantunut ...:-)

Tottakai isällä on oikeus olla lapsensa syntymässä mukana. Lapsihan on myös hänen, eikä vain sinun, naisen. Tietysti naisen ehdoilla. Et taida tajuta, kuinka suuresta asiasta on kysymys, ja kuinka suuria tunteita myös miehelläsi on, tai mitä hän tuntee kun näkee lapsensa syntyvän. Turha sitten jälkeen päin kiukutella, kun mies muutenkaan osallistu. Lapsi on lapsen tekohetkestä lähtien yhteinen prosessi, mitään siihen liittyvää ei saa toinen mennä omimaan. Tämä voi jäädä miehen mieleen katkeruutena, ja näkyä monella eri tavalla. Kyseessä on kuitenkin jotain, mikä tapahtuu vain kerran, siihen ei toista tsänssiä saa. Olisitko valmis luopumaan ehkä elämäsi tärkeimmästä hetkestä, jos miehesi niin haluaisi. Jos siis se olisi mies, joka synnyttää. Tuskin.

omin silmin konkreettisesti näkee, miten se käy. Jos mies ei pääse synnytykseen osallistumaan, miksi hän sitten osallistuisi vauvan hoitoon muutenkaan?

ÄITI on sairaalassa potilaana, eikä huoneeseen päästetä yhtään ylimääräistä ihmistä vastoin äidin tahtoa.

Hän oli haltioissaan ja liikuttunut tapahtumasta. Olisi ollut kurjaa hänen kannaltaa jäädä tuosta ihmeestä ulkopuolelle.( Uskomatonta, mutta totta, tarkkailin miehen ilmeitä ja reagtioita synnytyksen ajan, jopa ponnistusvaiheessa.)



Hän oli siis koko tapahtuman paikalla, ei häirinnyt minua, oli vain siinä ja hieman juteltiin.



Päästä miehesi mukaan. Se on myös heidän elämässään kaunein ja upein hetki. Miksi haluat evätä sen kokemuksen?

Jos lapsi olisi saanut alkunsa raiskauksen myötä, olisiko isällä subjektiivinen oikeus tulla mukaan synnytykseen, riippumatta äidin tahdosta? Ei varmasti ole, vaikka hänen lapsensa syntymästä olisi kyse.



Ja vaikka lapsi olisi saanut alkunsa "onnellisten tähtien alla", ei isä voi väkisin änkeä neuvolaan, ultraan, synnytykseen.



Anteeksi, ap, tämä rautalankavääntäminen. Puhukaa asia selväksi ennen synnytystä, lapsen ja teidän molempien vanhempien kannatla. Käyttäkää rohkeasti ammattiapua, jos kahdenkeskinen keskustelu jumittuu. On kyse teidän parisuhteesta ja vanhemmuudesta; sillä ei ole väliä, miten muut parit ovat asian ratkaisseet.

vain silloin, kun on naisen oikeuksista kyse.

Toki "virallisesti" nainen voi olla potilaana, ja päättää kuka on mukana synnyttämässä. Kuitenkin kun on kyse parisuhteesta ja kahden ihmisen luomasta uudesta elämästä, ei yksi ihminen voi päättää. Lapsen syntymä on useasti miehen elämän tärkein hetki, niin kuin se on naisenkin. Jos siis rakastat miestäsi, ja hän haluaa olla mukana näkemässä ja tuntemassa lapsen syntymän, miksi kiellät sen häneltä?

Eri asia on, niinkuin täälläkin jo pari on kertonut, jos nainen haluaa synnyttää yksin ja miehelle se sopii. Silloin kaikki ok. Mutta jos mies haluaa nähdä lapsensa syntymän, mutta ei voi, koska naista ärsyttää hierominen tms., niin pistää miettimään. Mielestäni tässä on helppo kompromissi. Mies mukaan synnyttämään ja kokemaan, mutta ikäänkuin äänettömänä ja näkymättömänä.

mukaan synnytykseen... varsinkin jos puhutaan, jostain puskaraiskauksista.

Jos lapsi olisi saanut alkunsa raiskauksen myötä, olisiko isällä subjektiivinen oikeus tulla mukaan synnytykseen, riippumatta äidin tahdosta? Ei varmasti ole, vaikka hänen lapsensa syntymästä olisi kyse.

Meillä isä ei ollut esikoisen synnytyksessä mukana kuin osan aikaa, kun joutui lähtemään töihin. No, olin kyllä itse niin kipuun ja synnyttämiseen uppoutunut, ettei tuo haitannut. Eniten loukkasi kuitenkin se, että mies heitti myöhemmin hurttia huumoria tilanteesta kavereilleen"kuinka muija vaan puhisi ja puhkui ja mä..." vaikka ei kuulemma pahalla sitä tarkoittanutkaan. Se loukkasi niin paljon kuitenkin, että kun kakkosen synnytys lähestyi, olin pitkään sitä mieltä, etten ota miestä mukaan, että ennemmin vaikka karkaan sairaalaan kuin menen miehen kanssa uudestaan! Kovien kiistojen ja keskusteluiden jälkeen, sain mieheni lupaamaan, ettei tästä synnytyksestä kerrota kavereille edes huumoritarkoituksessa yhtään mitään.



Mielestäni synnytys on naisen hoidettava asia ja jos ei jotakuta sinne halua, ei tarvitse ottaa, sehän voi vaan häiritä koko synnytystä jos paikalla on "ei-toivottu henkilö". Tuskin kukaan on kovissa kivuissa parhaimmillaan ja jos siitä kuulee myöhemmin "vitsejä" ei se kivalta tunnu. En minäkään kerro, kuinka mieheni sairaana ollessaan on ruma ja haiseva...



Nyt edessä on kolmas synnytys ja mielestäni on aivan sama, onko mies mukana vai ei.



Eli, nainen päättää tämän asian. Isä voi odotella vaikka käytävässä ja kun lapsi on syntynyt, tulla leikkaamaan napanuoran jos haluaa.

onneksi mun miehelle sopi se, että hänet soitettiin paikalle vasta kun lapsi oli syntynyt.

Turhaa nyt täsätäkin on tätä äitiä ruveta syyllistämään.

vaan lähinnä tarkastelee asiaa molemmin puolin. Ei ainoastaan äidillä ole oikeuksia lapsen suhteen, ja lapsestahan tässä on kysymys. Ei siitä, että mies haluaa nähdä naisen kärvistelemässä ja tuskissaan, vaan että näkee OMAN lapsensa syntymän.

Ja omaa esimerkkiäsi ei edelleenkään voida rinnastaa ap:n ongelmaan. Sinun miehellesi OLI OK, ettei ollut synnytyksessä mukana. Ap:n mies taas haluaisi olla mukana, mutta ei saa.

etten luota sairaalan henkilökuntaan. Haluan että paikalla on joku tavallaan ulkopuolinen joka tarkkailee toimintaa ja osaa tarvittaessa myös ohjeistaa. Toisaalta mies on sentyyppinen että aika helposti ottaa ohjat käsiinsä joka asiassa... Tietysti haluan myös että hän on läsnä lapsensa ensi hetkissä.

etten luota sairaalan henkilökuntaan. Haluan että paikalla on joku tavallaan ulkopuolinen joka tarkkailee toimintaa ja osaa tarvittaessa myös ohjeistaa. Toisaalta mies on sentyyppinen että aika helposti ottaa ohjat käsiinsä joka asiassa... Tietysti haluan myös että hän on läsnä lapsensa ensi hetkissä.

Joten luulen, että hän ensimmäisenä ymmärtää, jos haluan jotain tai jokin on vialla. Joten olen kanssasi samaa mieltä.