Lue keskustelun säännöt.
Milloin tajusit olevasi onnellisempi ilman lapsia?
Kommentit (26)
Eron tullessa kun jäin etä-äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen illalla kun lapset oli mummulassa ja saatiin tehtyä remppaa TODELLA hyvin eteenpäin.
Ei vaan vitsi vitsi..ihan hirvee ikävä ja illalla nukkumaan mennesssä tuli taas ikävä itku kun ei ollu tuhisijoita.
Kaikista ei ole vanhemmiksi, joten parempi että ette hanki lapsia.
Kolmekymppiseksi asti harkitsin vakavasti. Mieli ei tehnyt yhtään, ei vaikka vierellä oli hyvä mies, josta varmasti olisi tullut hyvä isä. Laitoin tosiaan ihan paperille plussia ja miinuksia, mietin asiaa järjen ja tunteen kannalta, vietin aikaa sisarusteni lasten kanssa ja ajattelin mitä lapsiperhe-elämä minulle toisi, ja mitä se veisi. Koko ajan minulla oli pakokauhuinen tunne, että toivottavasti en löydä mitään syytä miksi minun olisi pakko tehdä lapsia.
Päätös oli, että hakeuduin sterilisaatioon vähän päälle kolmekymppisenä. Olen nyt 49, enkä ole katunut kertaakaan. Olen edelleen naimisissa saman miehen kanssa.
Sillon kun olen aivan väsynyt ja loppu. Muuten rakastan joka hetkeä mun pienen kanssa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ennenkuin olin ehtinyt hankkia niitä :)
Mää ihmettelen ihan oikeesti ja tosissani miten pystytte vastustamaan luonnon suurinta ihmiselle määrättyä tarkotusta ja se on lisääntyminen!!!Mulle tuli ittelle kun napsahtaen 24 vuotiaana niin kamala vauvakuume että ei siitä puhumalla ois selvinny.Ja sen mun vauvakuume jatku vielä kolemen verran ja nyt toivon että tää ääni mun päässä olis ainakin vähä aika hiljaa..;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 10:41"]Mää ihmettelen ihan oikeesti ja tosissani miten pystytte vastustamaan luonnon suurinta ihmiselle määrättyä tarkotusta ja se on lisääntyminen!!!Mulle tuli ittelle kun napsahtaen 24 vuotiaana niin kamala vauvakuume että ei siitä puhumalla ois selvinny.Ja sen mun vauvakuume jatku vielä kolemen verran ja nyt toivon että tää ääni mun päässä olis ainakin vähä aika hiljaa..;)
[/quote]
Pystyyhän ihminen tekemään monta muutakin luonnotonta asiaa, kuten ylensyömään itsensä sairaaksi tai kieltäytymällä ruoasta lähes kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 17:37"]
Jos olet siis tällä lailla oivaltanut.
[/quote] tajusin vasta lapsen saatuani kypsällä iällä että miksi kukaan ei kertonut minkä onnen ja merkityksen lapsi tuo.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 10:41"]
Mää ihmettelen ihan oikeesti ja tosissani miten pystytte vastustamaan luonnon suurinta ihmiselle määrättyä tarkotusta ja se on lisääntyminen!!!Mulle tuli ittelle kun napsahtaen 24 vuotiaana niin kamala vauvakuume että ei siitä puhumalla ois selvinny.Ja sen mun vauvakuume jatku vielä kolemen verran ja nyt toivon että tää ääni mun päässä olis ainakin vähä aika hiljaa..;)
[/quote]
Mun ei ole tarvinnut vastustaa yhtään mitään, sillä en ole koskaan kokenut halua lisääntyä. Pikemminkin olen joutunut vastustamaan sitä sosiaalista painetta, jonka oma suku, miehen suku ja jossain määrin myös yhteiskunta asettavat lisääntymisikäiselle pariskunnalle. Onneksi olen kuunnellut vain ja ainoastaan itseäni tässä asiassa. Pahimmat kriiseilyt siitä, että olen jotenkin viallinen nainen, kun sen halua äidiksi koin joskus opiskelujen loputtua, kun siirryin sekä työelämään että omistavaan luokkaan. Tämä siis ikävuosina 27-30. Nyt kolmeseiskana olen todella onnellinen valintaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä pitänyt lasta tärkeänä tai hankkimisen arvoisena. Ei vaan herätä minkäänlaista tunnetta. Koiranpentu on taas aivan eri asia :3
Siinä vaiheessa kun olin istunut koulu ja sossupalavereissa joitain vuosia. Ihan oikeastiko minua saa kohdella, kuin kehitysvammaista vain sen takia, että synnytin erityislapsen? Kirjaukset on täynnä lauseita "äiti väittää". Siis ei "äiti kertoo", tai "äiti sanoo", vaan "äiti väittää". Koko ajan luultiin valehtelijaksi. Sitten jos ei päässyt paikalle, sitä ei tajuttu lainkaan. Kuka töissä käyvä pystyy kaksi kertaa viikossa juoksemaan palavereihin keskellä päivää eri paikkoihin. Paperit ovat täynnä arvostelua minusta, kodistani ja sukulaisistani. Arvostellaan jopa sitä, etten tapaa sukulaisiani usein. Siis olettiko ne että voisin lähteä lapseni kanssa johonkin pidemmäksi aikaa, vaikka heillä oli pojan paperit siinä saatavilla, ja siinä näkyi miten hän käyttäytyi. Jos olisin tiennyt, että elämäni lapsen saamisen jälkeen tulee olemaan loukkauksia ja tueksi naamioitua vähättelyä, niin olisin tehnyt abortin ja elänyt paremman elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin sen 21-vuotiaana, kunnes muutin mieltäni 33-vuotiaana. Olin ihan vakavissani vapaaehtoisestilapseton ja nautin elämästäni ilman lapsia. Sitten sattui niin, että biologisen kellon alkaessa tikittää aloinkin yllättäen kaivata lasta. Onneksi ehdin vielä lapsen saada, mutta ymmärrän hyvin myös niitä, jotka jatkavat elämänsä loppuun asti vapaaehtoisesti ilman lasta.
Koko ajan, ihan pienestä pitäen. Olen jo pikkulikkana sanonut, etten halua koskaan äidiksi, enkä myöskään mene naimisiin. Ja se on pitänyt tähän päivään asti ja asia ei tule koskaan muuttumaan. N36
Olin ihastunut erääseen mieheen, joka sitten kertoi tulevansa isäksi. Tämä sai minut miettimään sitä, että mitä itse haluan tulevaisuudeltani ja elämältäni. Valitsin lapsettomuuden ja sterilisaation 35-vuotiaana. En ole katunut hetkeäkään.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 10:27"]
Eron tullessa kun jäin etä-äidiksi.
[/quote]
En voi ollenkaan arvostaa tuollaisia naisia, sorry. Tunne-elämässä on tuolloin vikaa todella pahemman kerran.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 12:08"]
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 10:27"]
Eron tullessa kun jäin etä-äidiksi.
[/quote]
En voi ollenkaan arvostaa tuollaisia naisia, sorry. Tunne-elämässä on tuolloin vikaa todella pahemman kerran.
[/quote]Älä suotta pyytele anteeksi, eihän kukaan sun arvostusta ole kysynytkään.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 12:08"]
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 10:27"]
Eron tullessa kun jäin etä-äidiksi.
[/quote]
En voi ollenkaan arvostaa tuollaisia naisia, sorry. Tunne-elämässä on tuolloin vikaa todella pahemman kerran.
[/quote]
Ei hätää, ei sun tarvi arvostaakaan :) Mä pärjään ihan hyvin mulle tärkeiden ihmisten arvostuksella.
T: etä-äiti
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 12:56"]
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 12:08"]
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 10:27"]
Eron tullessa kun jäin etä-äidiksi.
[/quote]
En voi ollenkaan arvostaa tuollaisia naisia, sorry. Tunne-elämässä on tuolloin vikaa todella pahemman kerran.
[/quote]Älä suotta pyytele anteeksi, eihän kukaan sun arvostusta ole kysynytkään.
[/quote]
Kenties nokkeluuden taakse piiloutuu kuitenkin vakavaa ymmärrystä siitä, että lapsihan tajuaa homman nimen, eli jos nyt on jotenkin epäselvää, niin traumatisoituu pahemman kerran kun oma äiti ei hänestä välitä sen vertaa, että olisi tylsässä arjessa mukana ja vakaana tukena. Vai mitä viestiä luulet että se kokonaisvaltaisena lapsen koko oman elämän värittävänä kaikessa läsnä olevana tekona lapselle välittää, kun äiti elää tosi ihkun onnellista elämäänsä toisaalla - ilman omaa lastaan. Lapsihan nimittäin kyllä käsittää sen rankan arvojärjestyksen, laskee yks plus yks, juuri siinä kohdassa teoista, juhlapuheillahan ei kukaan tee mitään, saati välittämisen rahalla korvaamisella. Ja lapsihan miellyttää viimeiseen saakka vanhempiaan, joten joo joo, totta kai hyvin menee aina.
[/quote]Nokkeluuden?