Lapseton: mikä lapsissa ja vanhemmissa ärsyttää eniten?
Kommentit (39)
Tyrkyttäminen. Tyrkytetään sitä lasta tai lapsi tyrkyttää itseään. Menee ihan samaan kategoriaan kuin duckface ja tissikuvat. Olen tipauttanut facebookistakin kavereita pois, kun päivitykset koskevat vain lapsia ja niitä tulee päivittäin.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 13:06"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 13:01"]
Ois kiva kuulla minkä ikäisiä ihmisiä täällä noita mielipiteitä antaa.Aika hauskaa että tuolla oli joku selvästi teini kertomassa pikkusiskostaan ja sitten täällä on näillä vanhemmilla (?) ihmisillä samat jutut..
[/quote]
No mä olen 36-vuotias.
Muakin ärsyttää metelöinti välillä mutta en kyllä ole keksinyt ärsyyntyä kaikesta tuosta, mitä 12 luetteli eli jos lapsi käyttäytyy oman ikätasonsa mukaisesti ja esimerkiksi kyselee, miksi kaikesta tuollaisesta pitäisi ärsyyntyä.:)
9
[/quote]Ei minulle ole merkitystä, käyttäytyykö lapsi ikätasonsa mukaisesti vai sen vastaisesti. En pidä noista asioista aikuisissakaan, mutta aikuiset osaavat sentään vähän säädellä käyttäytymistään ja ottaa muut huomioon. -12
Ainut asia mitä maassa voi ihmisenä ja elävänä lihakasana tehdä, on pelkkä oleminen ja odottaminen ja hengissä pysyminen - kaikki muu on merkityksetöntä ja äärettömän tyhmää kuten elämä on jo itsessään.
Se lastenhankkimisen jatkuva tyrkyttäminen, kuinka vain äitiys tuo sisältöä elämään ja minunkin kyllä pitäisi hankkia ainakin yksi ennekuin on liian myöhäistä, ja neljäkymppisenä kyllä kadun... Mikään yritys kääntää keskustelu johonkin toiseen aiheeseen ei toimi. En voi saada lapsia, enkä tajua miksi minun pitäisi sitä ruveta selittämään jollekin tuntemattomalle naiselle julkisella bussipysäkillä. Minä en väkisin tunge ruotimaan teidän elämäänne joten pitäkää te superäidit raatelukyntenne irti minun elämästäni :(
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 13:15"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 13:06"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 13:01"]
Ois kiva kuulla minkä ikäisiä ihmisiä täällä noita mielipiteitä antaa.Aika hauskaa että tuolla oli joku selvästi teini kertomassa pikkusiskostaan ja sitten täällä on näillä vanhemmilla (?) ihmisillä samat jutut..
[/quote]
No mä olen 36-vuotias.
Muakin ärsyttää metelöinti välillä mutta en kyllä ole keksinyt ärsyyntyä kaikesta tuosta, mitä 12 luetteli eli jos lapsi käyttäytyy oman ikätasonsa mukaisesti ja esimerkiksi kyselee, miksi kaikesta tuollaisesta pitäisi ärsyyntyä.:)
9
[/quote]Ei minulle ole merkitystä, käyttäytyykö lapsi ikätasonsa mukaisesti vai sen vastaisesti. En pidä noista asioista aikuisissakaan, mutta aikuiset osaavat sentään vähän säädellä käyttäytymistään ja ottaa muut huomioon. -12
[/quote]
No mutta tietynikäiset lapset eivät vielä osaa ottaa muita huomioon. Sen vuoksi tarvitaan vanhemmat tai sitten se sivullinen aikuinen, joka sanoo, että tässä menee raja. Elämä voi osoittautua aika vaikeaksi, jos alkaa odottaa, että pikkulapsi osaisi säädellä käytöstään itse.:)
9
Olen 34-vuotias vela ja minua lapsissa ärsyttää juurikin kova meteli. Pikkulapset kirkuvat, huutavat ja juoksevat. Miksi ei voi puhua normaalilla äänellä ja kävellä? Rauhallisia, hiljaisia ja käyttäytymään opetettuja lapsia vastaan minulla ei ole mitään, mutta kaikenlaista kirkumista, itkuraivoamista ja aikuisten huomion väkisin vaatimista minun on erittäin vaikea sietää. Onneksi ei usein tarvitse, ja onneksi perhe- ja tuttavapiiriini ei kuulu lapsia. En ole pian kahteenkymmeneen vuoteen ollut edes samassa tilassa pikkulapsen kanssa, jos lentokonetta/bussia/junaa/ravintolaa ei lasketa. Niissä kun ei voi itse valita seuraansa.
Vanhemmissa se, kun joka saamarin paikassa, kadulla, bussissa ja hienoissa kahviloissa pitää kovaan ääneen kysyä jäkikasvulla:
"Kulta, oletko nyt varma, ettei sulla ole kakka- tai pissahätä? Kyllä kannattaisi kokeilla, tuleeko kakka!"
Eikö jumalauta voi kysyä:
"Kulta, oletko nyt varma, ettei ole vessahätä? Kyllä kannattaisi kokeilla!"
Ei se lapsi ole tyhmä; kyllä se tietää, mitä siel vessas tehdään. Aikuiset on ite tyhmiä. Puhuu ihan avoimesti kaikenmaailman ripuleista yksityiskohtaisesri ruokapöydässä, mutta kun skidi sanoo kerran "kakka", niin sitten on kovat moitteet ja nuhteet.
On törkeää, että aikuisten ei tarvitse osata käytöstapoja, vaikka lasteb täytyy. Sainpa avautua.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 13:23"]Se lastenhankkimisen jatkuva tyrkyttäminen, kuinka vain äitiys tuo sisältöä elämään ja minunkin kyllä pitäisi hankkia ainakin yksi ennekuin on liian myöhäistä, ja neljäkymppisenä kyllä kadun... Mikään yritys kääntää keskustelu johonkin toiseen aiheeseen ei toimi. En voi saada lapsia, enkä tajua miksi minun pitäisi sitä ruveta selittämään jollekin tuntemattomalle naiselle julkisella bussipysäkillä. Minä en väkisin tunge ruotimaan teidän elämäänne joten pitäkää te superäidit raatelukyntenne irti minun elämästäni :(
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 13:08"]
"Ja vaikka ne olisi hyväntuulisiakin, ne silti ääntelee taukoamatta. Ja heiluu. Tosi ärsyttävän levotonta."
Tähän on pakko kommentoida. Mutta sekin on joidenkin mielestä tosi ärsyttävää tällä palstalla, jos äidit kaupoissa puhuvat vauvoilleen ja taaperoilleen, siis, herran tähden, p u h u v a t. Vaikka juuri näin lapset pysyvät tyytyväisinä, eivätkä känise, sanavarastonin kehittyy (varastoon, käyttöä varten sitten kun lapsi alkaa puhua itse). Eikä sitten tunnu yhtään naurettavalta vaatia, että lähikauppaa varten pitäisi hankkia aina lapsenvahti. Ovathan muutkin ihmisryhmät ärsyttäviä ja epämukavia omalla tavallaan, mutta kun valittaville mummoille ei kehtaa sanoa, ja juopotteleville teineille ei uskalla, niin lapsiin sitten ne paineet puretaan.
[/quote]
Voi hyvä rouva mielensäpahoittaja, ei tässä ollut kysymys siitä, etteikö lapsi saisi puhua tai etteikö sille saisi (ja pitäisi) puhua. Ei kukaan ole kieltämässä puhumista eikä purkamassa paineita eikä ärähtelemässä. Tässä kysyttiin, että mikä lapsissa ärsyttää, ja minua ärsyttää se, että niistä lähtee koko ajan ääntä. Se on luonnollista ja hyväksyttävää, ja ymmärrän ihan hyvin että ne puhuvat ja niille puhutaan, mutta minua ärsyttää se, että on koko ajan ääntä. En pura ärsytystäni lapsiin enkä vanhempiin, älä pelkää. En vain pidä siitä että ne eivät osaa olla hetkeäkään hiljaa, ja että niiden kanssa puhuminen kuulostaa vähä-älyiseltä jankutukselta.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 13:27"]
Olen 34-vuotias vela ja minua lapsissa ärsyttää juurikin kova meteli. Pikkulapset kirkuvat, huutavat ja juoksevat. Miksi ei voi puhua normaalilla äänellä ja kävellä? Rauhallisia, hiljaisia ja käyttäytymään opetettuja lapsia vastaan minulla ei ole mitään, mutta kaikenlaista kirkumista, itkuraivoamista ja aikuisten huomion väkisin vaatimista minun on erittäin vaikea sietää. Onneksi ei usein tarvitse, ja onneksi perhe- ja tuttavapiiriini ei kuulu lapsia. En ole pian kahteenkymmeneen vuoteen ollut edes samassa tilassa pikkulapsen kanssa, jos lentokonetta/bussia/junaa/ravintolaa ei lasketa. Niissä kun ei voi itse valita seuraansa.
[/quote]
Meluava lapsi ei ole saman kuin huonosti kasvatettu lapsi. Jotkut lapset on luonnostaan äänekkääpiä ja riehuvat enemmän vaikka muuten ovatkin hyvin kasvatettuja. En myöskään allekirjoita, että hyvinkasvatettu tarkoittaa rauhallista, hiljaista ja huomaamatonta. Ymmärrän tietysti, että metelöinti ärsyttää, itseänikin ärsyttää omien lapsienikin metelöinti. Se vain on asia mitä tulee mielestäni sietää koska elämme tässä yhteisessä maailmassa. Ihan samalla tavalla minun tulee sietää kaikkea erilaisuutta: lihavia, laihoja, äänekkäitä, pissiksiä, ujoja, laitapuolenkulkijoita, tylsiä työkavereita jne. Itse pyrin lähtökohtaisesti aina ensin miettimään, onko vika tosiaan muissa vai pitäisikö minun pystyä sietämään paremmin muunlaista tapaa olla ja elää kuin mitä itse edustan.
Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi haluta omia lapsia tai niistä pitäisi erityisesti tykätä tai että vanhempien ei tarvitse kasvattaa lapsiaan. Olen vain ehkä niin kyllästynyt siihen jatkuvaan valitukseen tälläkin palstalla, että "inhoan" lihavia, "en voi sietää" maahanmuuttajia, "en kestä" lapsia tai "oksettaa" vanhemmat. Se miten puhumme, muokkaa todellisuutta ja suhtautumistamme toisiin. Jatkuva voimakkaiden erillaisuutta korostavien sanojen käyttö lisää jakaa dikotomisesti sinut ja lapset erilliseen maailmaan. Ja en taaskaan tarkoita, että pitäisi tehdä lapsia tai hyväksyä mikä tahansa käytös mutta kuitenkin itse katson niin, että haluan elää tässä maailmassa yhdessä kaikenlaisten ihmisten kanssa. Kun astun kotiovesta ulos, olen osa maailmaa ja osa yhteisöä, johon kuuluu hyvin erilaisia ihmisiä.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 13:29"]
Vanhemmissa se, kun joka saamarin paikassa, kadulla, bussissa ja hienoissa kahviloissa pitää kovaan ääneen kysyä jäkikasvulla: "Kulta, oletko nyt varma, ettei sulla ole kakka- tai pissahätä? Kyllä kannattaisi kokeilla, tuleeko kakka!" Eikö jumalauta voi kysyä: "Kulta, oletko nyt varma, ettei ole vessahätä? Kyllä kannattaisi kokeilla!" Ei se lapsi ole tyhmä; kyllä se tietää, mitä siel vessas tehdään. Aikuiset on ite tyhmiä. Puhuu ihan avoimesti kaikenmaailman ripuleista yksityiskohtaisesri ruokapöydässä, mutta kun skidi sanoo kerran "kakka", niin sitten on kovat moitteet ja nuhteet. On törkeää, että aikuisten ei tarvitse osata käytöstapoja, vaikka lasteb täytyy. Sainpa avautua.
[/quote]
Heh, tämä on ihan hauska. Ehkä tätäkin vanhempaa ohjaa käytäntö koska jos pienellä lapsella on pissahätä, silloin voi olla todella kiire vessaan kun taas kakkahätä ei tarkoita yleensä ihan niin kovaa kiirettä. Näin ainakin meillä.
"Voi hyvä rouva mielensäpahoittaja, ei tässä ollut kysymys siitä, etteikö lapsi saisi puhua tai etteikö sille saisi (ja pitäisi) puhua. Ei kukaan ole kieltämässä puhumista eikä purkamassa paineita eikä ärähtelemässä. Tässä kysyttiin, että mikä lapsissa ärsyttää, ja minua ärsyttää se, että niistä lähtee koko ajan ääntä. Se on luonnollista ja hyväksyttävää, ja ymmärrän ihan hyvin että ne puhuvat ja niille puhutaan, mutta minua ärsyttää se, että on koko ajan ääntä. En pura ärsytystäni lapsiin enkä vanhempiin, älä pelkää. En vain pidä siitä että ne eivät osaa olla hetkeäkään hiljaa, ja että niiden kanssa puhuminen kuulostaa vähä-älyiseltä jankutukselta."
Voi enhän minä nyt kaikesta mieltäni pahoita. Ei tarvitse nimitellä, se ei ole hyvää käytöstä aikuiseltakaan. Täällä AV:lla on tosiaan toisessa ketjussa toivottu, etteivät äidit kaupassa höpöttäisi lapsillleen. Ja kyllä, kaupungilla tulee vastaan sellaisia, joiden mielestä lapsi ei saa kävellä reunakiveyksellä, koska sehän saattaa astua vaikka nurmikolle, samalla kun teinit ryypiskelevät nurmikolla istuen parin metrin päässä. Hyvä, ettet ole noista kumpikaan, kiitos siitä. Lapsille pitää toistaa sama asia moneen kertaan, koska yksi kerta ei riitä. Ja riittävän yksinkertaisella, ikätasolle sopivalla tavalla. Samahan koskee myös vanhoja huonokuuloisia tai muistisairaita ihmisiä. Sellainen toki on hieman epämukavaa sille, joka sen sattumalta joutuu kuulemaan, mutta epämukavuuksiahan elämässä riittää. Näin ainakin itse ajattelen.
No periaatteessa ei mikään, mutta lapsissa yleisesti kova ääni, huutaminen ja tavaroiden heittely. Rauhalliset lapset ovat oikein ihania. Vanhemmissa se, että eivät osaa puhua mistään muusta kuin lapsista. Ihan kuin he lopettaisivat uutisten seuraamisen ja yleensäkin muun maailman seuraamisen. Ei osata keskustella ihan tavallisista asioista esim. päivän politiikasta, tv-ohjelmista, elokuvista, uusista kirjoista, matkustelusta jne. aina puhe kääntyy heidän lapsiin. Se on todella turhauttavaa. Kuuntelen mielelläni mitä lapsille kuuluu, mutta keskustelusta kuuluu suurin osa olla jotain muuta eikä yhdestä asiasta jauhamista.
En tiedä kuinka yleistä on mutta eräs lapsi toteaa aina kaikille että "tädillä on iso maha", "setä on vanha", "miksi sulla on tyhmän väriset silmät?"... Jne... Kaikkia tuollaisia "kivoja juttuja". Vanhemmat sitten vieressä nauraa kuinka lapsen suusta se totuus kuullaan ja lapsi tietenkin vaan innostuu latelemaan lisää näitä totuuksiaan.
Olin kerran lapsenvahtina tälle lapselle ja hänen vaippaikäiselle pikkusisarukselleen ja kun lasten äiti palasi kotiin oli vanhempi lapsi heti kertomassa kuinka "täti löi vauvaa". Tuntui kamalalta että lapsi noin valehteli.
Se itsensä korostaminen äärimmäisen tilannetajuttomalla tavalla.
Esimerkki:
Ystäväni tuttavaperhe lähti viikon matkalle johonkin kohteeseen joka on tyypillinen aikuisten häämatkakohde, mukana taaperoikäiset lapset. Moniin ravintoloihin ikäraja 16 tai 18, moniin hotelleihin ikäraja 18 ja useimmissa oli mainintaa ettei ole lapsille erillisiä vuoteita saatavana, kaveri oli huvikseen tarkistanut tämän jälkeenpäin ja ihmetteli miksi nämä eivät ole huomioineet tällaisia olennaisia seikkoja eli eivät olleet vaivautuneet sen vertaa tutustumaan kohteen taustoihin vaan lähtivät varmaan vain joidenkin häämatkalaisten matkakuvauksen ja kuvien perusteella ja todennäköisesti ovat ilmoittaneet hotelliin että tulossa vain 2 aikuista ja olettaneet että siellä järjestestetään lapsille pedit.
Lopputulos:
"Pääsivät" matkan jälkeen mökäämään joka ikiselle ihmiselle monen viikon ajan että miten kamala lapsivihapaikka se oli kun lapsille ei petejä ei ruokaa eikä ollut marketteja joissa kunnon lastenruokaa ja ettei siellä päässyt liikkumaan lasten kanssa millään ja paljon vaarallisia portaita ja rinteitä, ei ollut lasten leikkipaikkoja ja että miten kauhean kallis paikka, eikä se vastannut sitä mitä olivat kuvitelleet ja oli täynnä lapsivihaa! Voi elämä...
(Eniten harmittaa lasten puolesta kun vanhemmat noin noloja tilannetajuttomia typeryksiä, eivätkä osaa valita perhelomailuun sopivaa kohdetta jossa lapsillakin helppo olla ja mukavaa tekemistä).
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 13:49"]
"miksi sulla on tyhmän väriset silmät?"... Jne... Kaikkia tuollaisia "kivoja juttuja". Vanhemmat sitten vieressä nauraa kuinka lapsen suusta se totuus kuullaan ja lapsi tietenkin vaan innostuu latelemaan lisää näitä totuuksiaan.
[/quote]
Tuosta tuli mieleen tämä tapaus. Kerran joku naapurin alle kouluikäinen pentu sanoi kaverilleni että "sulla on paskan väriset silmät, hihi" ja vanhempansa olivat siinä eivätkä sanoneet mitään. Sitä ne sen vanhemmat jaksoivat sitten aina ITSE jauhaa ja nauraa että kun jollain ihmisellä on paskan väriset silmät. Vuosikausia. Kertoo jotain perheen älykkyystasosta, tai pikemminkin sen puutteesta.
Ärsyttävintä kyn monet vanhemmat kuvittelee etten voi kolmekymppisenä lapsettomana naisena tietää mitään elämästä koska minulla ei ole niitä lapsia. Olen kuullut etten tiedä mitään mm kiireestä, rakkaudesta tai rahapulasta. Lisäksi lausahdus " kun saa oman lapsen niin maailma ei enää pyörikään vaan oman navan ympärillä" on minulle käsittämätön.
Vaikka mulla on lapsi, joskus ärsyttää äidit, joille äitiys on maailman ainoa suuri asia ja heillä ei ole elämässään mitään muuta ja mistään muusta ei pystytä keskustelemaan. He pätevät lähinnä lastensa kautta. Heillä ei ole mitään muuta mielessä kuin kestovaipat ja imetys ja oppiminen ja lasten koulussa pärjääminen ja lasten harrastukset jne. Ymmärrän, että jossain vaiheessa elämää ei paljon muuta ehdi, mutta joillakin tämä jatkuu ja jatkuu ja omaa elämää ei ole ja ainoa keskusteltava asia on lasten asiat.
Bussissa se, että äiti (voisi olla isäkin, mutta yleensä se on aina äiti) jää vaunujen kanssa seisomaan siihen keskiosaan ja sitten joku 2-3-vuotias tallustelee yksin pitkin liikkuvaa bussia, vaihtelee paikkaa jatkuvasti eikä ymmärrä pitää kiinni mistään. Joko istutaan omalla paikalla koko matka tai sitten äidin ja pikkusisaruksen kanssa siinä keskipaikalla vaunuista kiinni pitäen tai sylissä/kantorepussa/itsekin vaunuissa tmv.