Onko normia, että leski ottaa tyttöaikaisen sukunimensä?

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 12:04"]

Numero 21 on tainnu itte pullahtaa sieltä hevonvitusta.

[/quote] Niinkö? Mistähän sinä sitten olet pullahtanutkaan? Täällä on moni, jotka pitävät normikäytäntönä ottaa puolison kuoltua oma tyttöaikainen sukunimi käyttöönsä, ja samalla leski tekee ns. avioeron miehestään joka on haudattu maan poveen. Sitä se on ja piste.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 08:27"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 10:37"]Olen leski, en tunne tuollaista normia. Kerro mistä se löytyy.   [/quote]ap.kuittaa: Yleensä lesket eivät vaihda avioliiton aikaista miehensä sukunimeä puolisonsa kuoltuaan, jos elävät leskenä,mutta Tottakai on luonnollisempaa sukunimi vaihtaa lesken avioiduttuaan uudestaan toisen miehen kanssa.

[/quote]

Nyt ymmärrän miksi käytät sanaa normi niin kuin käytät, ap.

Mutta nimiasiaan: meillä on yksinkertainen systeemi. Mulla on se sama sukunimi, joka on ollut mulla syntymästä asti. Se on isäni sukunimi, ja koko lapsuudenperheellä oli sama. Lapsillamme taas on miehen sukunimi. Syyt ovat emotionaaliset: mieheni on ainoa lapsi ja hänen nimensä siirtyminen lapsille oli tärkeää sekä hänelle että hänen vanhemmilleen, vaikka se ei erityisen harvinainen olekaan. Minustakin se tuntui luontevalta.  

Nimi on tärkeä osa identiteettiä. Ei ole pitkä aika siitä kun laki vaati, että kun nainen meni naimisiin hänen oli pakko ottaa miehensä sukunimi. Taustalla oleva asenne oli, että nainen siirtyi isänsä vallan alta miehensä omistukseen. Nykyään, jos pariskunta haluaa yhteisen sukunimen, se voi olla myös vaimon nimi. Toisaalta, sukunimen käyttö ylipäänsä taisi vakiintua vasta joskus 1800-luvun lopussa, sitä ennen oltiin Matintyttäriä ja Paavonpoikia. Isän nimi silloinkin, koska äidistähän ei koskaan ole epäilystä, mutta miehen suhde jälkeläisiin ja perijöihin oli vahvistettava.

10

[/quote]  Niinpä että oikein vahvistettava isän nimellä, ja isähän ei silti ole koskaan aivan satasella varma, että onko lapsen isä Paavon poika vaiko Hannun Huti? Eipä niin, äitihän on tietenkin tosi taattu:D - ei ainakaan avioliitossa syntyneiden lasten isät - nykyisinkään. Mietippäs sitä...

Jos se sukunimi muistuttaa liikaa miehestä ja lisää surua?

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 09:33"]

Miksi olet noin tuomitseva, ap? 

Ehkä oman sukunimen palauttaminen on symbolisesti naiselle tärkeää, merkki siitä, että elämä jatkuu surun jälkeenkin. 

En ole kuullut että leski ottaisi oman nimensä takaisin, mutta monen eronneen naisen tiedän niin tehneen. Sekä miehet että naiset ovat vaihtaneet sukunimeä esim. äidin tyttönimeen sen harvinaisuuden takia, jotta nimi säilyisi. 

[/quote] Noh, just toi pointtini, että eronnut nainen ottaa oman tyttöaikaisen sukunimensä takaisin eron jälkeen ei olekkaan mitenkään ihmettä tänä päivänä, mutta että leskeydyttyään nainen ottaa oman tyttönimensä uudelleen käyttöönsä, on osoitus vaan halveksunnasta kuollutta puolisoaan ja hänen sukuaan kohtaan, ja kaiken kukkuraksi vieläpä omia yhteisiä lapsiaan kohtaan. IHMETTELEN vaan, että miksi, jos entinen sukunimi on vieläpä tavallista tavallisempi kuin edesmenneen miehensä sukunimi.  Jos edesmenneen puolison sukunimessä on jokin ollut pielessä puolison eläessään, niin miksi ei ole vaihtanut sitä jo avioliitossaan ollessaan miehensä eläessään?  Jos kerta on aikoinaan mennyt naimisiin edesmenneen miehensä kanssa, ja kelpuuttanut miehensä sukunimen ottamaan itselleen vihkimisen yhteydessä, niin mikäs sen sukunimen pilaa sitten, kun mies kuolee, ja pitää se sitten muuttaa, joo, mutta eipä niitä yhteisiä lapsia saa suostumaan isänsä nimeä poistamaan millään, että hah, kuinka naurettavia tollaiset akat ovatkin, jotka ovat sukuun ängenneet pakkoraskauksien varjolla. Olisivat sitten alun alkaenkin pysyneet poissa kuvioista, ei olis kylläkään erästäkään isompaa läjää kaivattukkaan, ei sen puoleen.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 10:37"]Olen leski, en tunne tuollaista normia. Kerro mistä se löytyy.   [/quote]ap.kuittaa: Yleensä lesket eivät vaihda avioliiton aikaista miehensä sukunimeä puolisonsa kuoltuaan, jos elävät leskenä,mutta Tottakai on luonnollisempaa sukunimi vaihtaa lesken avioiduttuaan uudestaan toisen miehen kanssa.

[/quote]

Nyt ymmärrän miksi käytät sanaa normi niin kuin käytät, ap.

Mutta nimiasiaan: meillä on yksinkertainen systeemi. Mulla on se sama sukunimi, joka on ollut mulla syntymästä asti. Se on isäni sukunimi, ja koko lapsuudenperheellä oli sama. Lapsillamme taas on miehen sukunimi. Syyt ovat emotionaaliset: mieheni on ainoa lapsi ja hänen nimensä siirtyminen lapsille oli tärkeää sekä hänelle että hänen vanhemmilleen, vaikka se ei erityisen harvinainen olekaan. Minustakin se tuntui luontevalta.  

Nimi on tärkeä osa identiteettiä. Ei ole pitkä aika siitä kun laki vaati, että kun nainen meni naimisiin hänen oli pakko ottaa miehensä sukunimi. Taustalla oleva asenne oli, että nainen siirtyi isänsä vallan alta miehensä omistukseen. Nykyään, jos pariskunta haluaa yhteisen sukunimen, se voi olla myös vaimon nimi. Toisaalta, sukunimen käyttö ylipäänsä taisi vakiintua vasta joskus 1800-luvun lopussa, sitä ennen oltiin Matintyttäriä ja Paavonpoikia. Isän nimi silloinkin, koska äidistähän ei koskaan ole epäilystä, mutta miehen suhde jälkeläisiin ja perijöihin oli vahvistettava.

10

No minullapa on ollut oma nimi käytössä koko avioliitonkin aikana. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisin nimeni vaihtanut.
Kerropa ap mitä se kertoo minusta ja suhteeni tilasta.