Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko normia, että leski ottaa tyttöaikaisen sukunimensä?
11.06.2015 |
Minkä takia, ihmettelenpä vaan, ja en tiedä kuin yhden naisen, joka noin on vaihtanut miehensä kuoleman jälkeen sukunimensä, ei heti, mutta jonkin ajan kuluttua? Kummallista, kun mies nimineen kelpasi peräti parikymmentä vuotta kunnes miehensä kuoli yhtäkkisesti ja niin itkua väännellen hautaan oli saattelemassa yhteisten lastensa kanssa! Ymmärtäisin sukunimen vaihtamisen, jos ja kun esimerkkitapauksen lesken oma tyttöaikainen sukunimi olisi jokin suojattu ja erikoinen sekä jollain tavalla kuuluisa ja merkittävä, mutta ei vaan se on rumempi kuin edesmenneen miehensä sukunimi.
Kommentit (26)
Todella ilkeästi, suorastaan törkeästi kirjoitit toisten ihmisten suuresta surusta - "niin itkua väännellen". Jotain on pahasti pielessä ihmisellä, jonka empatiakyky on tuolla tasolla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki sukunimet ovat suojattuja. Eli tämän tiedon nojalla sitten ymmärrät, kun tämä suojaus kerran oli yksi edellytys ymmärryksellesi. :)
Ei, sellaista normia ei ole olemassa. Kirjoittamaton normi (=ohje, sääntö) on se, että leski säilyttää avionimensä. Jos taas tarkoitat, onko nimen vaihtaminen normaalia, ei se ole sitäkään.
Ei ole normia eli pakollista.
On ihan normaalia, eli suhteellisen tavallista. Puolison kuolema on iso elämänmuutos, jonka jälkeen moni joutuu kokoamaan identiteettinsä palasista uudelleen. Siihen prosessiin kun joutuu, voi kokea, ettei enää ole sama ihminen kuin se, joka eli vuodikymmeniä parisuhuteessa. Silloin ei ehkä ole saman niminenkään. Jotkut ottaa tässä nimen, joka heillä oli ennen avioitumista, jotkut ottaa jonkun ihan muun nimen (esim äidin tyttönimen tai muun suvusa olleen nimen).
En tiedä mutta ihan normaalia ei ole vaivata omaa pikku päätä tuollaisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leski saa minusta tehdä miten itse haluaa. Onhan se toisaalta ihan loogista palata tyttönimeen takaisin kun miestäkään ei enää ole. Mä aion ottaa oman nimeni takaisin kun lapset muuttavat kotoa. Stten ei ole enää mitään yhtä perhettä, jonka takia alunperin halusin saman sukunimen.
Miksi olet noin tuomitseva, ap?
Ehkä oman sukunimen palauttaminen on symbolisesti naiselle tärkeää, merkki siitä, että elämä jatkuu surun jälkeenkin.
En ole kuullut että leski ottaisi oman nimensä takaisin, mutta monen eronneen naisen tiedän niin tehneen. Sekä miehet että naiset ovat vaihtaneet sukunimeä esim. äidin tyttönimeen sen harvinaisuuden takia, jotta nimi säilyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa muuten tosi vittumaiseen sävyyn kirjoitettu aloitus, toivottavasti ap:lla oli vaan huono päivä.
On. Ihan normaalia. Niinkuin olla ottamattakin. Ihan normaalia on myös ottaa toisen sukunimi naimisiin mennessä tai pitää omansa. Kuten myös erotessa on ihan normaalia pitää ottamansa sukunimi tai vaihtaa takaisin alkuperäiseen. On myös normaalia vaihtaa avioliiton aikanakin takaisin omaan sukunimeensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kysyt "onko normia", vaikka et sinä itsekään tunne kuin yhden nimensä muuttaneen? Normi on se, jonka mukaan enemmistö toimii tai johonkin säädökseen perustuva.
Ehkä leski olisi alunperinkin halunnut pitää oman sukunimensä, mutta siihen aikaan kun he menit naimisiin niin se ei ollut mahdollista. Nyt puolison kuollessa hänellä on mahdollisuus saada oma nimensä takaisin. Ei sukunimen vaihtaminen rai vaihtamatta jättäminen kerro mitään parin suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa täällä taas inhottavia vastauksia. Kyllä muakin ihmetyttää sama asia. Anoppini oli myös vaihtamassa nimeään miehen kuoltua, äitinsä tyttönimeksi, se kun on ruotsalainen ja mielestään hienompi. Lapsia loukkasi aie paljonkin, outo ajatus, että äidillä olisi yhtäkkiä eri sukunimi.
Olen leski, en tunne tuollaista normia. Kerro mistä se löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtoivatko lapsetkin nimensä vai leski yksin? On outoa, ettei äiti halua kantaa lastensa sukunimeä. Eronneet naiset vaihtavat usein takaisin tyttönimeensä, mutta en ole koskaan ennen edes kuullut, että leski olisi vaihtanut takaisin vanhan nimensä. No, ehkä siinä liitossa ei kaikki palaset olleet kohdillaan?
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 10:37"]Olen leski, en tunne tuollaista normia. Kerro mistä se löytyy.
[/quote]ap.kuittaa: Yleensä lesket eivät vaihda avioliiton aikaista miehensä sukunimeä puolisonsa kuoltuaan, jos elävät leskenä,mutta Tottakai on luonnollisempaa sukunimi vaihtaa lesken avioiduttuaan uudestaan toisen miehen kanssa.
Mitä kenenkään sukunimi kuuluu toisille? Mulla on viides sukunimi ja olen aikeissa keksiä ihan oman eikä senkään pitäisi kuulua muuta kuin mulle. Joo, itsekäs omituinen tyyppi olen. Alapeukkuja kehiin,kiitos.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 09:13"]En tiedä mutta ihan normaalia ei ole vaivata omaa pikku päätä tuollaisella.
[/quote] Mene sinä pikkupäinesi hevonvittuun, kyllä melkoisen moni on mullekin ihmetellyt erään ihan tavis-sukunimisen lesken muutettuaan sukunimensä miehensä kuoltuaan tyttöaikaseen isänsä kantamaan sukunimeen, miksi ei sitten samantein vaihtanut äitinsä omaasukunsa nimeen, sekin olisi ollut kauniimpi kuin isänsä sukunimi, mutta kuten eräskin täällä sanoi, että on melkoisen loukkaavaa omia yhteisiä lapsiaan kohtaan vaihtaa leskenä sitä sukunimeä. Minulle ainakin tuollaisen äidin lapsena sellainen tunne, että äitini vihaa jotenkin isäämme hänen kuoltuaan, sillä olisihan äidillä ollut kuten tässäkin tapauksessa mahdollisuus muuttaa tyttöaikainen sukunimensä jo avioliittonsa aikana, laki olisi sen sallinut jo silloin, kun miehensä ja lastensa isä oli vielä hengissä. Kyllähän tuollainen nimen muuttaminen jotain kertoo itse leskestäkin.
Numero 21 on tainnu itte pullahtaa sieltä hevonvitusta.
Alue: Aihe vapaa
Miksi mietit, että onko toisten ihmisten ratkaisut normia? Olet joku normifriikki? Mietitkö omaakin elämääsi, että onhan tämä nyt varmasti aina kaikkien normien mukaista?