Lue keskustelun säännöt.
Sinä, jonka vanhemmat eivät halanneet tai koskeneet sinuun ja joka et halaile ketään
03.02.2022 |
Onko sinulla ollut myös romanttisissa parisuhteissa vaikeuksia koskea toiseen?
Olen itse siis otsikonlainen henkilö, mutta en ole koskaan seurustellut tai edes käymyt treffeillä. Olen miettinyt, että mitähän siitä edes tukisi, jos joku päivä päätyisin seurustelemaan.
Kommentit (37)
Mun vanhemmat eivät halanneet mua ja mä halailisin mielelläni mulle rakkaita ihmisiä. Mun mies ei tykkää haluamisesta, se on myös halivamnainen jollakin tapaa. Se on perseestä. Mun lapset tykkää halaamisesta ja halin sitten heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat eivät halanneet mua ja mä halailisin mielelläni mulle rakkaita ihmisiä. Mun mies ei tykkää haluamisesta, se on myös halivamnainen jollakin tapaa. Se on perseestä. Mun lapset tykkää halaamisesta ja halin sitten heitä.
Autocorrect eli haluamisesta > halaamisesta
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenkodissani ei kosketeltu, mutta minulle halaaminen tai toiseen koskeminen kaverien kesken on ihan normaalia ja sama pätee tietenki parisuhteeseen. Eli koskettelemattomuus lapsuudessa ei tarkoita automaattisesti kosketuksen välttelyä aikuisena.
No et ole henkilö, jota Ap tarkoitti. Otsikossa lukee : "Sinä, jonka vanhemmat eivät halanneet tai koskeneet sinuun ja joka et halaile ketään"
Tulipas surullinen olo näistä viesteistä. :( Oletteko te oikeasti onnellisia elämässänne, siis te jotka inhoatte toisten hmisten kosketusta?
En tiedä halattiinko koskaan, mutta kyllä minua kosketettiin: revittiin hiuksista, ravisteltiin olkapäistä, kiskaistiin "pois edestä" jos tungoksessa väkijoukossa. Äitini siis.
Isä ei koskettanut eron jälkeen, jäi vieraaksi.
Isovanhemmat eivät halanneet enkä minä heitä.
En pidä kosketuksesta. En voisi mennä hierontaan. Kampaajalla käyntikin on siinä ja siinä ja aina sama tuttu kampaaja.
Parisuhteessa suostuin kosketettavaksi mutta en ikinä tuntenut tarvetta koskettaa.
Lapsia voin halata ja suukottaa hiuksiin. Lemmikkejä voin pörröttää.
En koskaan tullut ajatelleeksi, että en vain ole oppinut koskettamaan aikuista! Voiko sitä opetella enää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta nuo asiat eivät kulje käsikkäin, mutta varmaan on ihmisiä joille fyysinen kosketus on vaikeaa, jos jääneet itse sitä ilman kasvaessaan.
Itse en ole sellainen, rakastan olla esim.kainalossa ja omat jo varhaisaikuiset lapseni ovat saaneet syntymästään lähtien halauksia ym ja kuulleet päivittäin, että rakastan.
Halusin katkaista tuon(kin) kierteen omien lasten kohdalle ja itselleni esim.halaaminen ollut aina aivan luontaista.
26 jatkaa:
Kammoan myös hammaslääkäriä, jossa pitää olla kosketettavana toisen vallassa. En ole käynyt 20 vuoden aikana kuin kerran, kun vanha paikka irtosi. Irtosi myöhemmin uudelleen, mutta en mennyt takaisin. Hammas sai haljeta rauhassa. Sellainen tynkä poskihammas.
Ennenkuin joku sanoo: en ole autistinen vaan mitä ilmeisimmin traumatisoitunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo oon sitten yksi heistä jota ei halattu sitten pikkulapsi-iän. Jossain vaiheessahan lapselle voi tulla sellainen pois rimpuilu vaihe, jos paljon halaillaan. Mutta pitäis vaan vanhemman tajuta halata, koska myöhemmin on vaikeaa aloittaa uudestaan. Sitten oot kuin puupökkelö jossain tilanteissa kun odotetaan halausta ja kun itse ei tiedä pitääkö vallan halata vai mitä?!
Siinä mielessä korona-aika on ollut jopa helpotus kun jopa kättelyt kiellettiin.
Vierailija kirjoitti:
Tulipas surullinen olo näistä viesteistä. :( Oletteko te oikeasti onnellisia elämässänne, siis te jotka inhoatte toisten hmisten kosketusta?
Itse ainakin olen onnellinen, kun saan elää sellaista elämää kuin haluan, eli johon ei kuulu kosketus. Turha tuntea surua muiden puolesta, sillä eivät kaikki pidä samoista asioista. Miksi joillekin on niin vaikea ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti opetti mulle sotilasnyrkkeilyä ja veteraani pappa oli vieressä neuvomassa lisää. Vedeltiin ihan paljailla nyrkeillä tosiin koppeja poskipäille. Rentoja iskuja mutta siten että lyönnit olisi voinut vetää perille asti. Sotilaspainissa multa murtui kylkiluut kahdesti. Äitee väänsi juntalla kovalle tuvan lattialle.
Kertoi että ei tuu lohduttamaan koska kapitalistit ei lohduta ja vihollinen ei anna armoa.
Sanoi että tää on se rakkaus minkä sulle annan.
Ikinä ei halattu koska halaaminen on heikkoutta. Ikinä ei rakastettu koska rakkaus on valetta ja uskontoon kuuluva juttu.
Isä hakkas jos tein tyhmästi tai toimin liian oikestomaisesti (itsekkäästi).
Sitä jotenkin hakee vieläkin salilta sen rakkauden. Kun muut antaa niin mä tunnen rakkautta.
Minusta on esim. yököttävää halata läheisiä (suvultaan) ihmisiä. Ainoastaan henkilöitä, joilla on haluttavan oloinen kroppa (ei liian luiseva) on mukava halata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien kovuus oli ns. rakkaus kirjoitti:
Mun äiti opetti mulle sotilasnyrkkeilyä ja veteraani pappa oli vieressä neuvomassa lisää. Vedeltiin ihan paljailla nyrkeillä tosiin koppeja poskipäille. Rentoja iskuja mutta siten että lyönnit olisi voinut vetää perille asti. Sotilaspainissa multa murtui kylkiluut kahdesti. Äitee väänsi juntalla kovalle tuvan lattialle.
Kertoi että ei tuu lohduttamaan koska kapitalistit ei lohduta ja vihollinen ei anna armoa.
Sanoi että tää on se rakkaus minkä sulle annan.
Ikinä ei halattu koska halaaminen on heikkoutta. Ikinä ei rakastettu koska rakkaus on valetta ja uskontoon kuuluva juttu.
Isä hakkas jos tein tyhmästi tai toimin liian oikestomaisesti (itsekkäästi).
Sitä jotenkin hakee vieläkin salilta sen rakkauden. Kun muut antaa niin mä tunnen rakkautta.
Ne kasvatti sua vallankumoukseen mitä ei koskaan tullut.
Minua ja miestäni ei kumpaakaan halattu lapsina ja on ollut vaikeuksia asian suhteen parisuhteessa. Tykkään kyllä halailusta, mutta se ei luonnostaan tule kummaltakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei perheessä myöskään koskaan halailtu eikä suukotettu kun olimme lapsia. Vanhempani ovat itse saaneet sellaisen kasvatuksen omilta vanhemmiltaan että hellyyden tunteita jne ei näytetty. Nyt kun itselläni on oma perhe ja lapsia niin meillä puhutaan tunteista, halataa, suukotetaan ja näytetään hellyyttä lapsille ja puolison kanssa toisillemme paljon. Sisaruksestani tosin tuli samanlainen kuin vanhemmistani.
Mun vanhemmat eivät halanneet mua kun pikkulapsena. Muutenkin tunnekylmiä ihmisiä.
En ole koskaan oikein osannut olla lähellä muita. Omat lapset hoidin mutta en pystynyt olemaan läheinen, tein vain asiat mitä piti, pyykit, ruuat jne. Nykyään kun lapset ovat jo lähteneet kotoa, ollaan etäännytty paljon.
Sen sijaan uuden miesystävän kanssa pystyn jossain määrin olla läheisyydessä. Pitämään kädestä, takaamaan ja harrastamaan seksiä. Vaikeaa silti uskoa että toinen oikeasti rakastaa vaikka on sen monesti näyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat eivät halanneet mua kun pikkulapsena. Muutenkin tunnekylmiä ihmisiä.
En ole koskaan oikein osannut olla lähellä muita. Omat lapset hoidin mutta en pystynyt olemaan läheinen, tein vain asiat mitä piti, pyykit, ruuat jne. Nykyään kun lapset ovat jo lähteneet kotoa, ollaan etäännytty paljon.Sen sijaan uuden miesystävän kanssa pystyn jossain määrin olla läheisyydessä. Pitämään kädestä, takaamaan ja harrastamaan seksiä. Vaikeaa silti uskoa että toinen oikeasti rakastaa vaikka on sen monesti näyttänyt.
Takaamaan=halaamaan
Mieheni ainakin on sellainen. Tosin uskoisin, että anoppini kuitenkin on lapsiaan halaillut, mutta mieheni ei vissiin lapsena ole erityisemmin pitänyt kosketuksista. Samanlaisia ovat sisaruksensakin. Mies ei siis juuri halaile, häntä saa halata, mutta itse ei sitä tee.