Lue keskustelun säännöt.
Miten miehen saisi puhumaan tunteistaan?
10.06.2015 |
Otsikossa jo ongelman ydin.
Olemme tunteneet miehen kanssa kolme vuotta. Olemme parhaita ystäviä, meillä on hauskaa ja seksikin on ihanaa. Jostain syystä musta kuitenkin tuntuu, että mies ei sitten kuitenkaan päästä mua lähelleen. Tiedän hänellä olevan epämääräisen huonoja kokemuksia edellisistä suhteista ja eroista ja muutenkin musta vaikuttaa, että häntä painaa jokin tai että hänen sisällään kuohuu. Vaikea selittää. Olen pyytänyt häntä kertomaan tunteistaan, mutta mies ei usko, että puhumalla hänen ongelmat ratkeaa (myöntää kuitenkin, että "ongelmia" on). En halua painostaa ja yritän antaa tilaa. Mikään ei tunnu auttavan...
Miten saan miehen avautumaan?
Kommentit (10)
Niin läheistä ei olekaan että oikeasti voisi, tai edes kannattaisi ruveta tunteistaan puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiset miehet eivät ole suhteen arvoisia.
Olen nainen enkä halua puhua tunteistani, en osaa tai pysty, ei ole sellaisia tunteita mistä puhua. Jos joku surullinen tai iloinen kokemus/tapahtuma olisi ollut, niin siitä kokemuksesta voisin kertoa, mutta en tunteista. Voin mieluusti kuunnella jos joku puhuu omista tunteistaan.
Ehkä teidänkin kannattaisi yrittää avata keskustelua konkreettisista tapahtumista eikä mistään tunteista.
Voit tietysti koittaa patistaa miestä terapiaan (täällä kun terapia tarkoittaa mitä vain niin nyt en puhu jalka- tai fysioterapiasta vaan jostakin pään sisäisiä juttuja käsittelevästä), vaikka sillä syyllä että jätät jos ei ala käydä asioitaan läpi edes jonkun kanssa, kun vaivaavat häntä itseäänkin. Mutta jos ei siltikään, niin ei sitten.
Miksi? Tai no, kai mä tiedän vastauksenkin: jotta pystyisit paremmin 'ymmärtämään' (lue: hallitsemaan) miestäsi. Miehesi puolestaan vaistoaa sen ja pitää sen vuoksi etäisyyttä, joillakin miehillä on itsesuojeluvaistoa. Yleensä kun ne 'tunteet' saa ekan riidan aikana silmilleen syljettyinä. DDD
Tai sit äijäsi ei avaudu dundeistaan, koska niitä ei vain ole. Heh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi tunteistaan avautua, varsinkaan jos kyseessä mieltä painavat asiat?
- Jaettu suru on kaksinkertainen suru.
- Tietää että et pysty asiaa käsittelemään.
Itselläkin oli oikeasti suuren luokan taloudellinen ongelma, läheinen näki että jokin painaa ja yritti tivata ja tonkia, mutta pidin suuni kiinni.
Asian ratkettua sen kerroin, ja kysyin miten olisi reagoinut jos olisin aiemmin kertonut... Ymmärsi kantani.
Et sinä voi ap miestä sellaiseen pakottaa. Kaikki ihmiset eivät oikeasti halua puhua tunteistaan, eikä se ole sellaisille ihmisille edes hyväksi. Itse olen nainen, mutta miehesi kaltainen. Minä haluan käsitellä tunteeni yksin, en puhua niistä. Olen sellainen "synkkä metsä ja kirkas taivas ne kuulee mun huoliani" ihminen. Näitä on Suomessa paljon, miehissä enemmän vielä kuin naisissa. Eikä siinä ole mitään pahaa, vaikka jotkut naistenlehdet yrittävätkin markkinoida näkemystä, että tällainen olisi jotenkin haitallista sulkeutuneisuutta tai henkistä kehittymättömyyttä. Ei se ole, vain erilainen tapa käsitellä ongelmiaan.
Eli anna sen miehen olla vaan. Jos ne ongelmat haittaavat liikaa sinun elämääsi, häivy. Jos eivät, pysy rinnalla. Älä painosta puhumaan kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu itse kaikista tunteistasi miehelle ensin. (myös kaikista likaisemmat salaisuudet)
Mitä olen suhteistani oppinut, että jos naisille avautuu liikaa tunteistaan niin nittä käytetään häpeilkemättä aseina pienissäkin riidoissa ja jos käyttää naisen asioita aseena on pahin sovinistisika koskaan...
Tarkennuksena vielä edelliseen... Itsekin olen varsinkin vähemmän läheisten ihmisten kanssa varautunut enkä avaudu helposti henkilökohtaisista asioista edes hyville kavereille. Haluaisin kuitenkin, että mies luottaisi muhun tarpeeksi, jotta voisin häntä paremmin ymmärtää.
Ap