Tunnetko ketään ihmeparantunutta?

Mä en ole mistään noin dramaattisesta parantunut mutta kävin rukoiltavana sellaisella naisella jonka äitini tuntee ja jolla sanotaan olevan parantamisen armolahja. En edes pyytänyt rukoilemaan minkään erityisen puolesta koska minulla ei ollut mitään minua kiusaavia sairauksia, vain yleisesti siunaamaan. Rukouksen aikana tuli mielettömän hyvä olo, niin hyvä että tuntui kestääkö ihminen niin paljon onnellisuutta. Kun lähdin sieltä, huomasin että näen jotenkin huonosti. Otin silmälasit pois päästä putsatakseni oletukseni mukaan likaiset tai sumuiset lasit, ja hämmästyin että näinkin ilman laseja nyt yhtä hyvin kuin ennen niiden kanssa. En ole silmälaseja sen jälkeen tarvinnut, sitä ennen oli -3,5 vahvuiset.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:14"]

Mä en ole mistään noin dramaattisesta parantunut mutta kävin rukoiltavana sellaisella naisella jonka äitini tuntee ja jolla sanotaan olevan parantamisen armolahja. En edes pyytänyt rukoilemaan minkään erityisen puolesta koska minulla ei ollut mitään minua kiusaavia sairauksia, vain yleisesti siunaamaan. Rukouksen aikana tuli mielettömän hyvä olo, niin hyvä että tuntui kestääkö ihminen niin paljon onnellisuutta. Kun lähdin sieltä, huomasin että näen jotenkin huonosti. Otin silmälasit pois päästä putsatakseni oletukseni mukaan likaiset tai sumuiset lasit, ja hämmästyin että näinkin ilman laseja nyt yhtä hyvin kuin ennen niiden kanssa. En ole silmälaseja sen jälkeen tarvinnut, sitä ennen oli -3,5 vahvuiset.

[/quote] Vau! Minusta tuo on mahtavaa! :) t. nro 5

HIV-viruksesta parannuit siis ?

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:19"]

HIV-viruksesta parannuit siis ?

[/quote] Kuten sanottu, en yksilöi sairauttani sen enempää.

Tämä ei ole ihmeparantuminen, mutta ihme kuitenkin. Selvisin todella todella pahasta auto-onnettomuudesta melko pienillä vammoilla. Töölön sairaalassa lääkäri sanoi, että suojelusenkelisi oli tänään töissä.

Olin edellisenä päivänä saanut tärkeältä ihmiseltä lahjaksi avaimenperän, jossa oli enkeli. Takana luki 'God will bless you through all your journeys', suunnilleen. Laitoin sen auton avaimeen. Sinne se jäi, romun keskelle, kun kömmin sieltä hengissä ulos.

Joo, en ole enää ateisti.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:20"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:19"]

HIV-viruksesta parannuit siis ?

[/quote] Kuten sanottu, en yksilöi sairauttani sen enempää.

[/quote]

Eli HI-virus.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:19"]

HIV-viruksesta parannuit siis ?

[/quote] Se on HI-virus. Tuo V tuossa lyhenteessä on jo se virusta kuvaava.

Mä paranin 6 vuotta kestäneestä masennuksesta Jumalan avulla, ihan yhdessä hetkessä. :)

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:20"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:19"]

HIV-viruksesta parannuit siis ?

[/quote] Kuten sanottu, en yksilöi sairauttani sen enempää.
[/quote]
Veikkaan C-hepatiittia, sanotaan, että virus voi koteloitua, mutta kyllä se voi palata takaisin. Tiedän ihmisen, jolle kävi näin. Luuli parantuneensa, mutta ei.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:08"]

Alkuun tuli todella kummallinen, siis suorastaan leijuva olo. Niin onnellinen ja hämmennyksissä olin. Oli todella vaikea käsittää yhtäkkiä, että olen terve, koska olin omaksunut jo sairaan identiteetin. Sitten aloin pelätä virhettä, että se ei olekaan totta, koska sitä edellisellä kerralla, eli kaksi viikkoa ennen tuota kertaa, kun sainkin kuulla olevani terve, oli tilanne vielä täysin ennaan. Virus lisääntyi ja voi hyvin ja veriarvoni olivat sen mukaiset. Koin jopa syyllisyyttä sen kaiken kiitollisuuden seassa, että sain tammoisen mahdollisuuden olla taas aivan terve.

Nykysin ajattelen (pikkuisen pilkettä silmässä), että ehkä olin niin syntinen, että tarvitsin uuden mahdollisuuden olla parempi ihminen.

[/quote]

Sanat loppuvat kesken, joten en osaa sanoa oikein muuta kuin sen, että kiitos elämäntarinastasi ja kaikkea hyvää sinulle :)

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:20"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:19"] HIV-viruksesta parannuit siis ? [/quote] Kuten sanottu, en yksilöi sairauttani sen enempää. [/quote] Veikkaan C-hepatiittia, sanotaan, että virus voi koteloitua, mutta kyllä se voi palata takaisin. Tiedän ihmisen, jolle kävi näin. Luuli parantuneensa, mutta ei.

[/quote] Saat luulla mitä luulet, en yksilöi täällä enempää sairauttani ja sen voin sanoa, että olen sataprosenttisen terve. Tässä ei ole kyse parantumisluulosta, vaan parantumisesta. Luuletko tosiaan, että lääkärit nielaisivat kerralla tervehtymiseni? Sain ravata lisätesteissä hyvän aikaa.

Lisäksi huom, tämä tapahtui kahden viikon sisällä. Jotain merkittävää tapahtui sillä välillä, koska kaikki merkit sairaudesta poistuivat sinä aikana. Et voita mitään tällä jankkaamisella, koska en lähde paljastamaan sairauttani.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:08"]

Alkuun tuli todella kummallinen, siis suorastaan leijuva olo. Niin onnellinen ja hämmennyksissä olin. Oli todella vaikea käsittää yhtäkkiä, että olen terve, koska olin omaksunut jo sairaan identiteetin. Sitten aloin pelätä virhettä, että se ei olekaan totta, koska sitä edellisellä kerralla, eli kaksi viikkoa ennen tuota kertaa, kun sainkin kuulla olevani terve, oli tilanne vielä täysin ennaan. Virus lisääntyi ja voi hyvin ja veriarvoni olivat sen mukaiset. Koin jopa syyllisyyttä sen kaiken kiitollisuuden seassa, että sain tammoisen mahdollisuuden olla taas aivan terve.

Nykysin ajattelen (pikkuisen pilkettä silmässä), että ehkä olin niin syntinen, että tarvitsin uuden mahdollisuuden olla parempi ihminen.

[/quote]

Sanat loppuvat kesken, joten en osaa sanoa oikein muuta kuin sen, että kiitos elämäntarinastasi ja kaikkea hyvää sinulle :)

[/quote] Kiitos samoin ja aurinkoa päiviisi :)

En halua kertoa kovin tarkasti, ettei tunnisteta, mutta läheiselleni annettiin elinajaksi muutama kuukausi. Yhtäkkiä kaikki muuttui, kyseessä siis syöpä. Lääkäritkin ihmetteli. Tästä on nyt n.7 vuotta.

Tiedän pari ihmistä, joilta kasvaimet ovat kadonneet itsekseen ilman leikkausta (ja ilman mitään muutakaan hoitoa). En tiedä, voiko sitä sanoa ihmeeksi, mutta kyllä se ainakin aika harvinaista on.

Kyllä näitä tapahtuu, mutta monet meistä päätämme olla asiasta hiljaa sen takia kun asenne yliluonnollisia asioita kohtaan on niin epäluuloinen ja vihamielinen nykyisin. Helposti jos sanoo parantuneensa jostain, joutuu sitten kauhean mitätöinnin ja vänkäämisen ja sen todistelun ettei ole oikeasti parantunut tai koskaan oikeasti sairas ollutkaan, kohteeksi. Suoranaisen pilkankin. Joten on helpompi vaan kaikessa hiljaisuudessa iloita paranemisesta kuin kertoa siitä ihmisille, ja joutua kuuntelemaan sellaista kuin "miksi et ilmoittautunut Randille niin olisit saanut isot rahat yliluonnollisesta ilmiöstä" yms paskaa.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:03"]

En nyt tiedä onko kyseessä ihmeparantuminen koska kyseessä ei ole tappava sairaus, mutta serkkuni parantui homoudestaan. Kävi amerikkalaisen pastorin retriitillä liettuassa. Leiri kesti kaksi viikkoa ja nyt on naimisissa naisen kanssa ja lapsikin heille synty viime syksynä.

[/quote]

Jos näin on, niin hyvin onnistui aivopesu!

Tämä nyt ei mikään hirveä ihme ole.
Yritin itsemurhaa, otin monta kertaa tappavan annoksen yhtä lääkettä, varmistin, että minua ei löydetä ja keskeytetä.
Kehoni kuitenkin päihitti lääkkeen. (en oksentanut tai muutenkaan lääke ei tullut ulos ennen imeytymistä).
Lääkäriin jouduin toisena päivänä ja siellä lääkäri käytti sanaa ihme. Lääkäri soitteli ns.spesialisteille ja konsultoi useita tahoja (lähinnä mahdollisten lääkkeen jatkoseuraamuksien varalle), mutta ei ollut kokemusta olemassa, koska sellaisesta annoksesta ei olla selvitty hengissä. Lääkäri tuntui odottavan, että kuolen hetkenä minä hyvänsä hänen silmiensä eteen.
No henkiin jäin, vaikka kova tarve oli kuolla.
Kai minulla on sitten jotakin vielä tekemättä täällä.
Uskovainen en ole.
Itse koen, että ehkä olin jotenkin immuuni lääkkeelle (tosin yhden päivän olin todennäköisesti tajuttomana ollut), se ei toiminut elimistössäni täydellä voimalla ja siksi selvisin. Tiedäppä tuota.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:40"]

Kyllä näitä tapahtuu, mutta monet meistä päätämme olla asiasta hiljaa sen takia kun asenne yliluonnollisia asioita kohtaan on niin epäluuloinen ja vihamielinen nykyisin. Helposti jos sanoo parantuneensa jostain, joutuu sitten kauhean mitätöinnin ja vänkäämisen ja sen todistelun ettei ole oikeasti parantunut tai koskaan oikeasti sairas ollutkaan, kohteeksi. Suoranaisen pilkankin. Joten on helpompi vaan kaikessa hiljaisuudessa iloita paranemisesta kuin kertoa siitä ihmisille, ja joutua kuuntelemaan sellaista kuin "miksi et ilmoittautunut Randille niin olisit saanut isot rahat yliluonnollisesta ilmiöstä" yms paskaa.

[/quote] Niinpä!

Mäkin oon yrittänyt itsemurhaa, joka ei onnistunut. En sitä silloin pitänyt mitenkään ihmeenä. Kärsin vielä puoli vuotta masennuksesta, kunnes rukoilin Jumalalta apua ja vapautusta. Tapasin sitten pian uskovaisen ihmisen, joka jutteli ja rukoili puolestani ja rukouksen jälkeen masennus oli täysin poissa ja ymmärsin Jumalan vapauttaneen minut siitä. Masennus ei koskaan palannut, vaikka sen aiheutumisen syitä käsittelinkin jatkossakin. Ymmärsin myös, että Jumala oli suojellut minua myös siltä itsemurhayritykseltä. Tästä kaikesta on nyt jo 6 vuotta, enkä edelleenkään vaihtaisi uskoa pois, niin suuren rauhan ja voiman siitä saa ihan joka päivään.

Siskoni tyttärellä todettiin 6 vuotiaana syöpä. Hoidot leukemian voittamiseksi aloitettiin, mutta tulosta ei näkynyt. Tytölle annettiin elinaikaennusteita, jotka vaihtelivat 4-6 kuukauden välillä.
Kuukaudet vierivät. Yhtäkkiä testeissä ei näkynyt yhtään syöpäsoluja. Tyttö oli aivan terve. Nyt on 14 ja elää aivan tavallista elämää. Siinä kyllä ateistinakin tuli mietittyä että nyt oli jotain suurempaa voimaa matkassa.