Lue keskustelun säännöt.
Kaverin kaikki exät olevinaan narsisteja
03.02.2022 |
Tämä on nyt avautumisketju- saa tulla mukaan omilla kokemuksilla, tai kommentoimaan. Aivan sama. Olen itse nyt ihan täynnä erästä kaveriani, jonka sekoiluita olen katsonut vuosi tolkulla (varmaan 10v)
Hänen miesmakunsa on tyyppiä lapsen näköinen kusipää. Miehiä on mahtunut myös mielestäni fiksuja, heihin hän on kyllästynyt. Kusipäisimmät, ulkonäkökeskeisemmät miehet tuntuu vetoavan. Narsistiksi en silti heitä haukkuisi ainakaan kaikkia. Vai voiko yksi ihminen saada aina mies toisensa jälkeen narsistin? Oliko narsisteja nyt noin 3% ? En muista ja sama se.
Hän löytää miehen, kehuu maasta taivaisiin verraten aina edelliseen exään kuinka tämä on nyt parempi. Menee kuukausia, ehkä vuosi maksimissaan kaksi kun mies leimataan narsistiksi ollaan saatu vuosisadan traumat ja terapiaan hakeudutaan puhumaan narsisti uhrin tarinaa. Tää sama kaava on nyt toistunut arviolta viisi kertaa. Kaverillani on ikää melkein 40v ja edelleen sama kaava joka ikinen kerta. Sitten sinkkuna lyhyt aika jauhaen miten nyt seuraavan kanssa etenee hitaasti, ei hötkyillä tai muuteta yhteen. Paras olla yksin nyt. Liitytään internetin treffailupalstalle ja uusi mies on kiikarissa. Yleensä eka kenet tavataan osuukin just nappiin ja on niin "mätsi" kun olla ja voi. Sit taas verrataan edelliseen ja vouhkataan miten sellasta on voinut edes katsoa kun tää on niin hieno mies ja kohtelee hienosti jopa hänen kissojaan. Edellinen ei niin tehnyt. Kaveri ei tajua lainkaan termiä alkuhuuma ja sen tuoma uutuudenviehätys kun halutaan toista miellyttää. Tämä kun loppuu arjen tullessa ollaan narsisti uhreja.
Tilanne on nyt siis se että kuuntelen noin kymmenettä vuotta putkeen tätä samaa hommaa nyt on taas uusi mies kuvioissa ja tiedän että samat neuvot tulen lähikuukausina antamaan, samat hysteeriset puhelut kun narsismi paljastuu yllättäen jne.
Kommentit (55)
Myös minulla on tämmöinen kaveri, joten tutulta kuulostaa. Sinänsä kyllä uskon tähän, että joku voi törmätä kerta toisensa perään samanlaisiin ihmisiin, mutta juuri itse narsismia se ei silti kaikkien kohdalla ole.
Kaverini esim. ei ole missään tapauksessa itse narsisti, mutta tiedän, ettei myöskään ole persoonaltaan ehjä ja täysin terve. Hänen kohdallaan kun ongelmat eivät rajoitu pelkästään miessuhteisiin vaan myös muilla elämän osa- alueilla on ongelmia.
Kaveri myös mielellään hakee tietyn näköistä miestä ja tietty kansallisuuskin olisi ihku. Olen jopa vähän sitä mieltä, ettei tämmöiset miehet edes sovi kaverilleni ihan pelkästään jo kulttuurisista syistä johtuen, mutta sama ralli jatkuu...
Tiedän, että se en ole minä, kuka saa kaverin " kelkan kääntymään toiseen suuntaan". Mutta olen tietysti miettinyt sitä, mistä johtuu se, ettei tunnu hänelle ollenkaan tulevan minkäänlaista pysähtymistä tilanteen suhteen? Ei ole helppoa varmaan tunnistaa, jos oma psyyke ei ole täysin kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avasin toisen keskustelun.
Itse painiskelen juuri vastaavanlaiset ongelmien kanssa.
Ilmeisesti en kykene tuntemaan "rakkautta" kuin näiden narsististen ja rikkinäisten miesten kanssa. Ehkä isäni oli sellainen - olikin. Joten lähes ensi silmäyksellä tunnistan heidät ja hyvin pian koen heitä kohtaan suuria tunteita.
Normaaleja ja tasapainoisia kohtaan en pysty rakkautta tuntemaan, koska niin ei ole minulle lapsuudessa opetettu. Kehoni ei tunnista heitä yhtään minään. Itse olen hieman epävakaa, joten se on hyvä mätsi myös näiden miesten kannalta, suhde on yhtä ihanaa vuoristorataa.
Itselläni on ollut muutama narsistiksi tai narsistiseksi sopiva mies. Ja siis ihan todella kaikki merkit täsmää, olen opiskellut ja keskustellut psykologiaa jonkun verran, käyny terapiassa. Kylmää, kuumaa, henkistä väkivaltaa, intohimoista seksiä jne. Eräs näistä miehistä sytytti työpaikallaan tulipalon ja vielä kehuskeli sillä.
Toinen mietti onkohan hän sarjamurhaaja. Kolmas kehuskeli miten korkean tuloksen saa narsismitestissä ja stalkkasi minua vuosia.
Sitten minut jätetään kylmästi ja ghostataan. Narsisteja voi olla vaikka miten pieni prosentti, mutta minä aivan tattusti löydän heidät kaikki!
Mutta, on minulla ollut ihan normaalikin pitkä suhde, koin sen kylläkin hieman latteana ja pystyin siihen vain tietoisesta päätöksestä. Voin tietoisesti valita hyvän miehen, mutta kehoni on niin rikki että ei tunne kuten "kuuluisi". Ihmisenä olen kuitenkin hyvin tasaainoisen OLOINEN ja rauhallinen.
Apua.
En löydä ketjua, johon viittaat, joten kirjoitan tähän.
Minulla tulee joidenkin miehien kohdalla todella vahva kehollinen reaktio sekä mieleen joku sellainen olo, että haluan juuri heidän huomiotaan ja aikaansa (eroaa normaalista ja terveestä ihastumisesta), ehkä jotenkin sellainen, että minulle olisi tärkeää, että juuri tuo ihminen haluaisi minut ja osoittaisi minulle huomiota, en osaa sitä paremmin selittää.
Tälläkin hetkellä tiedän kaksi tällaista miestä tuttavapiirissäni. Toinen pokasi minut ja tyhmänä tietysti lähdin mukaan ja siitä seurasi sitten hurma ja kaaos ja haavat. Onneksi jo tiedostan nämä jollain järjen tasolla enkä yrittänyt pitkittää suhdetta vuosia. Ja nyt vaan muistutan itseäni, että jos juuri tämä toinen mies jostain kumman syystä lähestyisi minua, en missään tapauksessa, ikimaailmassa sanoisi hänelle kyllä vaan pysyisin visusti kaukana.
Nämä miehet eivät edes tyylillisesti sovi yhtään yhteen minun kanssani ja silti vetovoima on kova.
Eli sinänsä, kyllä, on mahdollista, että jokainen suhde on narsistin kanssa.
Minä en usko enää yhtään ainutta naista, joka väittää hänellä olleen narsisti exä.
Sitä sutta on huudettu ihan tarpeeksi, että kikkelis kokkelis, jos olikin narsisti!
Vierailija kirjoitti:
Puhut varmaan minusta. Jos et, niin kaverillasi on varmaan selvittämättömiä traumoja, haluaa joka kerta olla fiksumpi uudessa suhteessa, mutta ei vaan osaa. Tarvis terapiaa, lempeyttä ja pyyteetöntä rakkautta. Käy sääliksi, tuollanen elämä on kuluttavaa, mutta ihminen ei osaa päästää itseään pois tuosta ikuisesta kierteestä. Luuletko, että hän oikeasti haluais rakkauselämänsä olevan yhtä sekavaa nuhjua?
Höpönlöpön. Aikuisena pitää ottaa vastuu myös niistä omista huonoista puolista. Ei aikuisten ihmisten välinen rakkaus ole koskaan pyyteetöntä. Jos on, niin kyseessä on huoltajuus suhde, ei parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut varmaan minusta. Jos et, niin kaverillasi on varmaan selvittämättömiä traumoja, haluaa joka kerta olla fiksumpi uudessa suhteessa, mutta ei vaan osaa. Tarvis terapiaa, lempeyttä ja pyyteetöntä rakkautta. Käy sääliksi, tuollanen elämä on kuluttavaa, mutta ihminen ei osaa päästää itseään pois tuosta ikuisesta kierteestä. Luuletko, että hän oikeasti haluais rakkauselämänsä olevan yhtä sekavaa nuhjua?
Höpönlöpön. Aikuisena pitää ottaa vastuu myös niistä omista huonoista puolista. Ei aikuisten ihmisten välinen rakkaus ole koskaan pyyteetöntä. Jos on, niin kyseessä on huoltajuus suhde, ei parisuhde.
Se, että rakkaus ei ole koskaan pyyteetöntä, ei poista sitä että ihminen tarvitsee pyyteetöntä rakkautta. Tai siis pikemmin olisi tarvinnut sen kokemuksen siinä vaiheessa elämäänsä, pienenä lapsena, kun ei itse vielä pysty osoittamaan vastarakkautta. Ja jos sitä ei ole saanut, tilan kohdalla on aukko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en usko enää yhtään ainutta naista, joka väittää hänellä olleen narsisti exä.
Sitä sutta on huudettu ihan tarpeeksi, että kikkelis kokkelis, jos olikin narsisti!
Jos seurustelee 100 miehen kanssa ja haukkuu jokaisen jälkikäteen narsistiksi, on luultavasti ainakin kerran oikeassa! Hyvä varmistella asiaa tällä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avasin toisen keskustelun.
Itse painiskelen juuri vastaavanlaiset ongelmien kanssa.
Ilmeisesti en kykene tuntemaan "rakkautta" kuin näiden narsististen ja rikkinäisten miesten kanssa. Ehkä isäni oli sellainen - olikin. Joten lähes ensi silmäyksellä tunnistan heidät ja hyvin pian koen heitä kohtaan suuria tunteita.
Normaaleja ja tasapainoisia kohtaan en pysty rakkautta tuntemaan, koska niin ei ole minulle lapsuudessa opetettu. Kehoni ei tunnista heitä yhtään minään. Itse olen hieman epävakaa, joten se on hyvä mätsi myös näiden miesten kannalta, suhde on yhtä ihanaa vuoristorataa.
Itselläni on ollut muutama narsistiksi tai narsistiseksi sopiva mies. Ja siis ihan todella kaikki merkit täsmää, olen opiskellut ja keskustellut psykologiaa jonkun verran, käyny terapiassa. Kylmää, kuumaa, henkistä väkivaltaa, intohimoista seksiä jne. Eräs näistä miehistä sytytti työpaikallaan tulipalon ja vielä kehuskeli sillä.
Toinen mietti onkohan hän sarjamurhaaja. Kolmas kehuskeli miten korkean tuloksen saa narsismitestissä ja stalkkasi minua vuosia.
Sitten minut jätetään kylmästi ja ghostataan. Narsisteja voi olla vaikka miten pieni prosentti, mutta minä aivan tattusti löydän heidät kaikki!
Mutta, on minulla ollut ihan normaalikin pitkä suhde, koin sen kylläkin hieman latteana ja pystyin siihen vain tietoisesta päätöksestä. Voin tietoisesti valita hyvän miehen, mutta kehoni on niin rikki että ei tunne kuten "kuuluisi". Ihmisenä olen kuitenkin hyvin tasaainoisen OLOINEN ja rauhallinen.
Apua.
En löydä ketjua, johon viittaat, joten kirjoitan tähän.
Minulla tulee joidenkin miehien kohdalla todella vahva kehollinen reaktio sekä mieleen joku sellainen olo, että haluan juuri heidän huomiotaan ja aikaansa (eroaa normaalista ja terveestä ihastumisesta), ehkä jotenkin sellainen, että minulle olisi tärkeää, että juuri tuo ihminen haluaisi minut ja osoittaisi minulle huomiota, en osaa sitä paremmin selittää.
Tälläkin hetkellä tiedän kaksi tällaista miestä tuttavapiirissäni. Toinen pokasi minut ja tyhmänä tietysti lähdin mukaan ja siitä seurasi sitten hurma ja kaaos ja haavat. Onneksi jo tiedostan nämä jollain järjen tasolla enkä yrittänyt pitkittää suhdetta vuosia. Ja nyt vaan muistutan itseäni, että jos juuri tämä toinen mies jostain kumman syystä lähestyisi minua, en missään tapauksessa, ikimaailmassa sanoisi hänelle kyllä vaan pysyisin visusti kaukana.
Nämä miehet eivät edes tyylillisesti sovi yhtään yhteen minun kanssani ja silti vetovoima on kova.
Eli sinänsä, kyllä, on mahdollista, että jokainen suhde on narsistin kanssa.
Kiitos tästä! Kuulostaa hyvin tutulta.
Tämä viimeisin tunnusti itse olevan pienen lapsen tasolla ja vihjaili myös kaikenlaista muuta.
Lähes jokainen tällainen mies on vihjaillut. Tuntuvat usein tietävän minkälaisia ovat, heitä ei vaan kiinnosta. Ja aivan kuin se että sivulausessa vähän pelottelee ja vitsailee siirtäisi vastuun muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, tämä keskustelu meni nyt siihen pohdintaan että onko narsisteja vai eikö ole. Sovitaanko nyt niin että kaikki hänen miehet vaikka ovat narsisteja ihan termin perimmäisessä merkityksessä: SILTIKÄÄN en jaksa jatkuvasti käydä samoja keskusteluja hänen kanssaan. Samat itkupuhelut samat ahdistukset ja kotkotukset miten nyt riittää miehet kunnes kuukauden päästä on taas uusi narsisti kuvioissa. En ole ammattilainen mutta miehet joita olen tavannut, eivät narsisteilta vaikuttaneet. Toki pinnan alle en näe. Erään miehen kaverini haukkui niin, että tämä joutui vaihtamaan työpaikkaa ( tää oli yks niistä mielestäni fiksuista)
Kaveri itse on suht pinnallinen, siksi pinnallinen kiehtoo häntä. En usko että kaverini on narsisti. Hänellä on vain kuori jolla suojaa itseään (meikki, Ulkonäkö, vaatteet) sukkia myöten on merkkiä.
Ap
Kuulostaa siltä, ettet siedä tätä ihmistä. Suhteenne luultavasti hiertää molempia. Pistäkää poikki.
Jotkut ovat paskaimureita eli läheisriippuvaisia. Jokin hel... hoitovietti, itsetunto nolla, ja kun sitten yrittää laittaa rajoja, pa&#a lentää, tuuletin soi. Tuttua, exät olleet alkoholisti-isien poikia. Oon loppuelon yksin, en kykene parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avasin toisen keskustelun.
Itse painiskelen juuri vastaavanlaiset ongelmien kanssa.
Ilmeisesti en kykene tuntemaan "rakkautta" kuin näiden narsististen ja rikkinäisten miesten kanssa. Ehkä isäni oli sellainen - olikin. Joten lähes ensi silmäyksellä tunnistan heidät ja hyvin pian koen heitä kohtaan suuria tunteita.
Normaaleja ja tasapainoisia kohtaan en pysty rakkautta tuntemaan, koska niin ei ole minulle lapsuudessa opetettu. Kehoni ei tunnista heitä yhtään minään. Itse olen hieman epävakaa, joten se on hyvä mätsi myös näiden miesten kannalta, suhde on yhtä ihanaa vuoristorataa.
Itselläni on ollut muutama narsistiksi tai narsistiseksi sopiva mies. Ja siis ihan todella kaikki merkit täsmää, olen opiskellut ja keskustellut psykologiaa jonkun verran, käyny terapiassa. Kylmää, kuumaa, henkistä väkivaltaa, intohimoista seksiä jne. Eräs näistä miehistä sytytti työpaikallaan tulipalon ja vielä kehuskeli sillä.
Toinen mietti onkohan hän sarjamurhaaja. Kolmas kehuskeli miten korkean tuloksen saa narsismitestissä ja stalkkasi minua vuosia.
Sitten minut jätetään kylmästi ja ghostataan. Narsisteja voi olla vaikka miten pieni prosentti, mutta minä aivan tattusti löydän heidät kaikki!
Mutta, on minulla ollut ihan normaalikin pitkä suhde, koin sen kylläkin hieman latteana ja pystyin siihen vain tietoisesta päätöksestä. Voin tietoisesti valita hyvän miehen, mutta kehoni on niin rikki että ei tunne kuten "kuuluisi". Ihmisenä olen kuitenkin hyvin tasaainoisen OLOINEN ja rauhallinen.
Apua.
Millainen ihminen sinä olet? Oletko tuon ap:n kuvauksen kaltainen, joka syyttää ja haukkuu muita ja näkee, että vika on vain niissä muissa ja hän on nyt jatkuvasti se uhri?
Olen hyvin rakastava ja kiltti, pidän läheisyydestä ja rehellisyydestä, pidän syvällisistä keskusteluista ja monesti nämäkin miehet ovat taitavina siihen kyenneet. Mutta sitten se kylmän ja kuuman laikkiminen alkaa, minua pidetään varalla ja kiltteyteni tallotaan. Keskusteluissa minua nälvitään, mutta ohitan ne koska haluan aina uskoa muista hyvää. Varattu mies pitää minua varalla, sarjapettäjä ja minä annan sen tapahtua. Lellin miestä ja annan hänelle valtavasti huomiota. Olen intohimoinen ja estoton.
Selittämätön paha oloni kasvaa ja lopulta suhde päättyy riitaan tai draamaan, kun ene enää kestä. Mies ghostaa minut ja menee ihan kylmäksi. Hän sai kaiken minkä halusi ja siirtyy seuraavaan.
Näin siinä käy. Ja kyllä olen syyttänyt näitä miehiä, he eivät antaneet minkäänlaista selitystä. Minuun satuu ja kärsin. En ole vihainen tai kostonhimoinen, mutta emme ole enää väleissä.
Sulla on kiintymyssuhdeongelmia. Mene terapiaan ja käsittele niitä, muuten tulet toistamaan tuota kierrettä uudelleen ja uudelleen.
Jossain vaiheessa on syytä ottaa vastuu siitä, että ajautuu vääränlaisten ihmisten seuraan. Ei se ole mikään "kohtalo" että tietyt miehet viehättää - kyse on haavoista omassa minuudessa ja siitä voi oppia pois. Mutta jos omaa toimintaa ei pysty kyseenalaistamaan vaan kuvittelee, että ei vain kykene rakastumaan kuin ns. narsisteihin, ei mikään tule muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut varmaan minusta. Jos et, niin kaverillasi on varmaan selvittämättömiä traumoja, haluaa joka kerta olla fiksumpi uudessa suhteessa, mutta ei vaan osaa. Tarvis terapiaa, lempeyttä ja pyyteetöntä rakkautta. Käy sääliksi, tuollanen elämä on kuluttavaa, mutta ihminen ei osaa päästää itseään pois tuosta ikuisesta kierteestä. Luuletko, että hän oikeasti haluais rakkauselämänsä olevan yhtä sekavaa nuhjua?
Höpönlöpön. Aikuisena pitää ottaa vastuu myös niistä omista huonoista puolista. Ei aikuisten ihmisten välinen rakkaus ole koskaan pyyteetöntä. Jos on, niin kyseessä on huoltajuus suhde, ei parisuhde.
Se, että rakkaus ei ole koskaan pyyteetöntä, ei poista sitä että ihminen tarvitsee pyyteetöntä rakkautta. Tai siis pikemmin olisi tarvinnut sen kokemuksen siinä vaiheessa elämäänsä, pienenä lapsena, kun ei itse vielä pysty osoittamaan vastarakkautta. Ja jos sitä ei ole saanut, tilan kohdalla on aukko.
Kiintymyssuhteetkin voivat eheyttä, mutta se vaatii nimenomaan sitä vastuun ottamista itsestään, omasta käytöksestään ja tunteistaan. Ei voi sysätä kumppanille vastuuta siitä ja sitten haukkua kaikki narsisteiksi, kun ei näe omassa käytöksessään kohennettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaverisi vaikuttaa jotenkin siltä ettei oman pään sisällä kaikki ole kunnossa. En todellakaan usko jotta kaikki sen miehet osoittautuu narsisteiksi, muuten mänttejä voivat olla. Miksi olet tekemisissä kyseisen kaverin kanssa, eikö tuo ole raskasta?
Ja narsismista, oon niin kyllästynyt koko sanaan. Ihan takuuvarmasti 90% näistä naisten diagnosoimista narsisteista ei oikeasti niitä ole. Sitä voi olla kamala ihminen muutenkin, ei kaikki ole narsismia. Oikeita narsisteja on olemassa ja jotenkin tällä yleistämisellä (mies on tollo, se on narsisti) tavallaan väheksytään näitä todellisia narsistin uhreja.
Tähänkin ketjuun jo tullut analyysiä, kaveri on narsisti tai epävakaa persoona tai päästään sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan kaveri kuulostaa aivan omalta kaveriltani. Miehiä tulee ja ihastutaan ja kehútaan maasta taivaaseen. Sitten 2-3 kk päästä mies yllättäin osoittautuukin kunnon paskaläjäksi, usein myös "narsistiksi". Kaverillani myös sama rumba jatkunut yhtä parin vuoden suhdetta lukuun ottamatta jo yli 10 vuotta. Hänellä tämä ei rajoitu vain miessuhteisiin. Myös kaverisuhteiden kanssa käy samoin. Itse olen varmaan hänen ainoa pitkäaikainen kaveri. Tasaisin väliajoin ilmestyy kuvioihin uusia "ihan mahtavia ihmisiä", joiden kanssa sitten vietetään kaikki vapaa-aika, kunnes viimeistään puolen vuoden jälkeen he katoavat kuvioista, usein jonkin draaman siivittäminä. Sitten kaverini tekee analyyseja: jollain on varmasti epävakaa persoonallisuus ja toisella adhd ja siksi nämä kaveruudet eivät toimineet. Itse en usko, että lähes jokainen hänen exänsä tai ex-kaverinsa olisi jonkin diagnoosin omaava. Jos yhden ihmisen lähes kaikki ihmissuhteet eivät toimi, niin kyllä niissä yhdistävä tekijä on se ihminen itse.
Olen alkanut pohtimaan, kuluttaako kaverini jotenkin nämä miehet ja uudet kaverit loppuun..? Hän osaa olla aika ripustautuva ja monella tavalla kuormittava. Itse koen olevani hyvä asettamaan rajoja ja tavallaan säännöstelen kaverini näkemistä ja näin ystävyytemme on toiminut lapsuudesta asti. Hän on siis kyllä aivan ihana ja valloittava tyyppi ja hauskaa seuraa, mutta häntä jaksaa vain pieniä annoksia kerrallaan. Hän on jotenkin niin intensiivinen ja teatraalinen ja tunteet menee laidasta laitaan. Olenkin miettinyt, ovatko nämä puheet uusien miesten tai kavereiden paskuudesta vain selittelyä tilanteessa, jossa kerta toisensa jälkeen uusi tuttavuus kuormituttuaan liikaa poistuu takavasemmalle.. ?
Olen hyvin rakastava ja kiltti, pidän läheisyydestä ja rehellisyydestä, pidän syvällisistä keskusteluista ja monesti nämäkin miehet ovat taitavina siihen kyenneet. Mutta sitten se kylmän ja kuuman laikkiminen alkaa, minua pidetään varalla ja kiltteyteni tallotaan. Keskusteluissa minua nälvitään, mutta ohitan ne koska haluan aina uskoa muista hyvää. Varattu mies pitää minua varalla, sarjapettäjä ja minä annan sen tapahtua. Lellin miestä ja annan hänelle valtavasti huomiota. Olen intohimoinen ja estoton.
Selittämätön paha oloni kasvaa ja lopulta suhde päättyy riitaan tai draamaan, kun ene enää kestä. Mies ghostaa minut ja menee ihan kylmäksi. Hän sai kaiken minkä halusi ja siirtyy seuraavaan.
Näin siinä käy. Ja kyllä olen syyttänyt näitä miehiä, he eivät antaneet minkäänlaista selitystä. Minuun satuu ja kärsin. En ole vihainen tai kostonhimoinen, mutta emme ole enää väleissä.