Lue keskustelun säännöt.
Opiskeluaikako elämän parhaita vuosia?!
03.02.2022 |
Mistä moinen peruste?
Eikös opiskelijoilla ole hirveästi mt-ongelmia ja stressiä. Tämäkö sitä parasta aikaa?
Kommentit (19)
Kyllähän se oli mukavaa kun sai lukion jälkeen itse valita mitä opiskelee. 'Opiskelin' vajaat parikymmentä vuotta, että parasta aikaa oli se ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin aika yksinäinen opiskeluaikoinani ja asuin suurimman osan niistä ajoista perähikiällä vanhempieni luona. Ei tullut biletettyä hirveästi, paljon aikaa meni itseni kanssa kriiseilyyn.
M33
Ihan karmeeta aikaa oli. Hirveä stressi vaikka en edes kovin pitkälle opiskellut. Työelämä on ollut mun lajini :)
Jos jotain, opiskeluaikana on vapautta ja mahdollisuuksia. Voi valita mitä opiskelee (mikäli kyvyt riittää), voi valita, miten viettää aikansa opiskelujen ulkopuolella. Koskaan en ole tavannut niin paljon ikäisiäni ihmisiä, niin miehiä kuin naisia, kuin opiskeluaikoina ja käynyt niin paljon sosiaalisissa riennoissa. Työsuhteet olivat pätkittäisiä, joten niihin uskalsi helpommin sitoutua. Harvalla on lapsia opiskeluaikoina eikä välttämättä painetta etsiä kumppania. Minulla henkilökohtaisesti oli myös paljon enemmän vapaa-aikaa kuin nykyään työssäkäyvänä, vaikka opiskelin täyspäiväisesti ja kävin osa-aikatöissä.
Toki minuakin vaivasi köyhyys, uupumus, unettomuus, sydänsurut, jatkuva suorittaminen, kertyvä opintolaina, kesän toimeentulo ja epävarmuus tulevaisuudesta. Olen nykyään työssäkäyvänä, varakkaana ja seurustelevana paljon onnellisempi kuin opiskeluaikoina. Silloin oli kuitenkin enemmän aikaa ja actionia ja harmi kyllä muistelen niitä aikoja nostalgisesti, vaikka tiedän, ettei se niin ihanaa ollut.
Soluasumista ilkeiden kämppisten kanssa, rahattomuutta, aikarajoja... en väittäisi edes ajan kultaavan noita vuosia.
Nyt olen 60+ ja elämä on vihdoinkin mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun opiskeluaikani oli aivan täydellisen loistavaa. Pääsin muuttamaan rajattomien vanhempieni luota toiselle puolelle Suomea. Sain soluasunnossa loistavat kämppikset, eikä meillä ollut koskaan tylsää eikä yksinäistä, tulimme oikein hienosti toimeen. Meillä oli iso ystävä- ja kaveripiiri. Rahasta oli tiukkaa, mutta tuimme toinen toisiamme, ja yhteisiin aterioihin kaivettiin vaikka viimeiset kolikot.
Opiskelu oli haastavaa, mutta ihanaa. Olin tiedonjanoinen ja opiskelukokemukset olivat todella antoisia. Nautin akateemisesta vapaudesta ja halusin opiskella vähän kaikkea pääaineeni ja tärkeimmän sivuaineeni lisäksi. Yliopistolla ilmapiiri oli todella ihana, nautin siitä aina. Joka puolella paljon ystäviä ja mukavia, hyviä tyyppejä. Vapautta ja iloa. Kun jouduin valmistuttuani lopettamaan opiskeluni, siirtymään työelämään ja muuttamaan opiskelukaupungista pois, surin todella paljon ja kirjaimellisesti itkin.
On työelämäkin antanut minulle ihan hyviä asioita, mm. paljon paremman toimeentulon, mutta siitä huolimatta kaipaan todella paljon opiskeluaikojani ja harmittelen vieläkin, kun en lähtenyt tekemään jatko-opintoja, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Olisin saanut vielä muutamia, hauskoja lisävuosia..
Ymmärrän näitä opiskelijoita ja suren sitä, että heillä ei ole ollut mahdollisuutta iloita opiskeluajastaan yhtä paljon kuin itselläni aikoinaan.
Opiskeluaikoja ja perinteitä hehkutetaan niin paljon, että nuorison pettymys on ymmärrettävää. Nyt ne luulevat jääneensä vaille jotakin uskomatonta ja elämänsä olevan siksi turhaa.
Meillä ei järjestetty sen kummempia yhteisrientoja kuin vuosittaiset laitostenväliset soutukilpailut. Joskus oli "laitosbileet", joihin kuitenkin saapui vain osa opiskelijoista. Vähät rahat vietiin mieluummin uimahallin punttisalille kuin baariin. Seurusteltiin pienissä kaveriporukoissa tai yhden kaverin kanssa. Viikonloppuina opiskeltiin tai lähdettiin bussilla kotiin. Ei noilta ajoilta mitään verkostoja jäänyt; verkostot luotiin vasta työelämässä.
Olihan opiskeluaikoina tavallaan ihan kivaa, mutta kaikilla oli kiire valmistua ja päästä työelämään. Ei se vähillä rahoilla opiskelija-asuntolan mölyssä kituuttaminen elämän parasta aikaa ollut.
Korona muuten ei olisi tuntunut paljon missään. Nykynuoret olisivat heittäneet henkensä jo lankapuhelimen nähdessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen taplaa tyylillään.
En kyllä muista että opiskeluajat olisivat olleet sitä elämän parasta aikaa.
Kyllä ne parhaat jutut on tullut sen jälkeen. Tai olisko ikävuodet 7-10 sitä parasta aikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rahaa vähän, koko ajan joku deadis päällä...tosiaan parhaita vuosia. Kyllä raaka totuus on että aivan persiistä olivat, onneksi pääsi jo opiskeluiden aikana oikeisiin töihin niin siinä sivussa sitten koulut tuli hoidettua vaikka valmistuminen venähtikin.
Oikeisiin duuneihin pääseminen myös opetti suhtautumaan koulujuttuihin - "eihän tätä oikeissa töissä näin tehdä..." ja sitä myötä myös riitti se että kunhan kursseista pääsi läpi.
Musta taas työelämästä tekee paskaa sen, että siellä ei oo äly ja ajattelu tarpeen. Opiskelu oli kiinnoustavas, oikeissa töissä ne tehokkaat rimanali just menneet pärjää parhaiten.
En ole koskaan ajatellut että noin olisi. Minulle ainakin opiskelu oli valmistautumista niihin parhaisiin aikoihin, ja niin kävikin. Parasta aikaa on aikuisuus, voisin sanoa että elämä alkaa kolmekymppisenä ja koko ajan paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi ollut parempaa, jos ei olisi ollut mt-ongelmia. Minulla oli todella pitkään yksi pahimmista ilman, että olisin itse voinut sitä estää tai edes parantua. Silti ainakin puolet opiskeluajoista oli mukavaa, mutta toisaalta ainakin pari vuotta pelkkää väsymystä, lukemista eikä muuta.
Oletteko te AMK-taustaisia? Jokaisessa yliopistossa on nimittäin sitsejä ja vuosijuhlia. Meillä oli joka viikko jotain hauskaa. Vähintään 2krt vuodessa tehtiin yhteinen matka ja aina kohdekaupunkia ei edes kerrottu matkaan lähtijöille. Käytiin juhlimassa ulkomailla myös ystäväyliopistoissa. Jos aamulla ei jaksanutkaan luennolle lähteä, niin ei mennyt. Elämä oli vapaata ja mukavaa. Välillä oli rankkoja tenttiviikkoja, mutta kyllä sitä hauskaa oli paljon enemmän! Harmi kun kesti vain sen 5 vuotta!
-DI (Espoosta valmistunut)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeluaikana olin nuori, terve, kaunis, hoikka, vapaa. Kyllä olin Onnellinen, vaikka rahaa oli vähän.
No siihen aikaan on sitä muuta elämää niin paljon. Ei se itse opiskeluelämä ole mitään ihmeellistä, kivaa tietenkin käydä luennoilla.
Onpas täällä järkevää porukkaa. Kukaan ei kaipaa nuoruuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikoja ja perinteitä hehkutetaan niin paljon, että nuorison pettymys on ymmärrettävää. Nyt ne luulevat jääneensä vaille jotakin uskomatonta ja elämänsä olevan siksi turhaa.
Meillä ei järjestetty sen kummempia yhteisrientoja kuin vuosittaiset laitostenväliset soutukilpailut. Joskus oli "laitosbileet", joihin kuitenkin saapui vain osa opiskelijoista. Vähät rahat vietiin mieluummin uimahallin punttisalille kuin baariin. Seurusteltiin pienissä kaveriporukoissa tai yhden kaverin kanssa. Viikonloppuina opiskeltiin tai lähdettiin bussilla kotiin. Ei noilta ajoilta mitään verkostoja jäänyt; verkostot luotiin vasta työelämässä.
Olihan opiskeluaikoina tavallaan ihan kivaa, mutta kaikilla oli kiire valmistua ja päästä työelämään. Ei se vähillä rahoilla opiskelija-asuntolan mölyssä kituuttaminen elämän parasta aikaa ollut.
Korona muuten ei olisi tuntunut paljon missään. Nykynuoret olisivat heittäneet henkensä jo lankapuhelimen nähdessään.
T. Täti, jonka mielestä ennen kaikki oli paremmin ja nykynuuorista ei ole mihinkään
Rahaa vähän, koko ajan joku deadis päällä...tosiaan parhaita vuosia. Kyllä raaka totuus on että aivan persiistä olivat, onneksi pääsi jo opiskeluiden aikana oikeisiin töihin niin siinä sivussa sitten koulut tuli hoidettua vaikka valmistuminen venähtikin.
Oikeisiin duuneihin pääseminen myös opetti suhtautumaan koulujuttuihin - "eihän tätä oikeissa töissä näin tehdä..." ja sitä myötä myös riitti se että kunhan kursseista pääsi läpi.