Törmäsin vanhaan koulukiusaajaani kaupassa. hän sanoi "Onpa susta tullut nätti ja hoikka" miten olisit itse reagoinut?
Olin yläasteella pullukka enkä meikannut, minulla oli ja on myös paljon pisamia. Sain kuulla lähes päivittäin jotain ulkonäöstäni koko yläasteen ajan. Tämä poika oli pahin kiusaajani. Kerran heitti minua päin lumipallon, jonka sisällä oli kivi. Se osui silmälaseihini, jotka rikkoutuivat. Kotona sain humalaiselta isäpuolelta nyrkistä naamaan kun olin mennyt rikkomaan kalliit lasit. Tilalle sain halvat ja rumat, jotka aiheuttivat vielä enemmän haukkumista.
Lukioon mentyäni laihdutin reilusti (olen yhä edelleen 166cm/52kg) aloin laittaa hiuksia ja meikata. Vähän myöhemmin löysin oman tyylini ja aloin jopa pitää itsestäni. Omilleen muutto ja sitä rataa, olen tykännyt elämästäni siitä saakka.
Nyt aivan puskista tuli tuo tilanne kun törmäsin tähän kiusaajaan. En osannut sanoa tilanteessa mitään. Käännyin vaan ja häivyin paikalta. Autossa tuli itku. Kai joku vanha trauma puski pintaan.
Mitä itse tekisit tai sanoisit tuollaisessa tilanteessa? Mielessäni olin kyllä aikoinani hautonut kaikenlaisia kostorepliikkejä, mutta kun tositilanne tuli niin ei toivoakaan, että olisin saanut töksäytettyä jotain ilkeää.
Kommentit (26)
Miten hän muka tunnisti sinut? Jos tää ei oo Provo niin ole ylpeä itsestäsi ja nauti elämästä.
Vastaisin:
- Sinä olet näköjään pysynyt yhtä törppönä.
Sitten lähtisin tyynesti ja hyvällä ryhdillä pois.
Kyllähän ihmisen tunnistaa, jos paino ei ole muuttunut todella paljon. Jos on kysymys ”pullukasta” lapsesta, yleensä siitä ei ole kysymys.
Luultavasti en olisi osannut sanoa yhtään mitään vaan olisin jähmettynyt toisaalta vanhojen häpeän tunteiden ja toisaalta vihan vuoksi. Olisin varmaan käyttäytynyt samalla tavalla.
Lohdutukseksi ap:lle: vaikka itsellä ei mene mitenkään täydellisesti, niin näin keski-ikäisenä voi sanoa, että entiset kiusaajat näyttävät päätyneen amikseen ja eivät koskaan lähteneet kauas kotoa. Tupakka ja viina näyttää maistuvan. Ei nyt ihan kaikki suoraan näin, mutta tämä on tendenssi. Peesaajatyypeillä, jotka saattoi joskus olla melko kivojakin, menee hieman paremmin.
Olisin kysynyt, että miksi kiusasit ja piinasit minua kouluvuosina? Miksi rikoitbsilmälasini, jonka takia jouduin kärsimään vielä enemmän.
Mutta anna armoa itsellesi. Reagoit niin kuin ragoit ja saat reagoida niin. Tästä eteenpäin sitten vähän vahvempana ja askel eteenpäin.
Olisin voinut kysyä, että tiedätkö kuinka paljon kärsimystä minulle aiheutit? Vastaus olisi "en". Siihen sitten että olet yksi isoimmista elämääni pilanneista ihmisistä. Moni kiusaaja ei vain tajua kuinka paljon aiheuttaa pahaa ihmisille. Vuosien piinaa.
Sanoisin: Öööö... tunnetaaks me jostain?
Tuumaisi, että "ja sinä se olet pysynyt yhtä pinnallisena kuin aiemmin", hymyilisin kauniisti ja astelisin tieheni.
Jännä kun sanoma oy laittaa näihin kiusaamiskeskusteluihin tiukan seulan ettei voi kommentoida normaalisti.
Lamaantuminen on luonnollinen reaktio, vaikka kuinka olisi etukäteen miettinyt nasevia repliikkejä. Myöhemmin olet ehkä tyytyväinen, ettet sanonut mitään ilkeää. Jos kiusaajasi olisi tajunnut, miten törkeästi käyttäytyi kouluaikoina, hän olisi pyytänyt oma-aloitteisesti anteeksi. Sen sijaan hän katsoi oikeudekseen arvostella ulkonäköäsi, mikä todistaa, että hän on samanlainen kiusaaja yhä edelleen. Sellaisille ei kannata tuhlata yhtään sanaa tai edes ajatusta. Unohda koko tyyppi ja jatka omaa elämääsi.
Olisin todennut sille menehän siitä persnaama ja nopsaan ettei tarvitse antaa vauhtia.
Jos kukaan ei olisi näkemässä voisi vetäistä kuonoon. Ehkä vähän potkaista.
Itse en tunnista ketään yläkouluaikaista luokkakaveria aikuisina, kaikki muuttuneet niin paljon. Vaikea kuvitella tilannetta, jossa kommentoitaisiin ulkonäköä millään tavalla.
Jos joku - vaikka kaukaakin tuttu - tekisi niin, sehän on aina merkki siitå että arvostelija kuvittelee että hänellä on oikeus arvostella. On joko tyhmä tai mielestään parempi arvioimaan muita. Pyrkisin unohtamaan.
Jos kehuille antaa arvoa, silloin antaa arvoa tuolle hännystelijälle. Parempi pitäytyä omassa mielipiteessä: olen ihan ok.
-Öö, tunnetaanko me?
-xxxx
-Ai, hei! Sori en tunnistanut, ihmiset muuttuvat niin paljon, kun vanhentuvat.
Vierailija kirjoitti:
Olisin todennut sille menehän siitä persnaama ja nopsaan ettei tarvitse antaa vauhtia.
Hörähdin.
On tehnyt mieli sanoa kiusaajille juuri tätä, mutta olen pysynyt kylmän viileänä. En jaksa ymmärtää että osa esittää nyt aikuisina kuin kiusaamista ei ikinä olisi ollutkaan, en arvosta heitä pätkääkään. Välillä toivoin että heidän omia lapsiaan kiusattaisi jotta saisivat kokea mitä minulle tekivät, sitten säälin heidän lapsiaan, jospa tietäisivät minkälaiset vanhemmat heillä on. Minä en noteeraa kiusaajiani mitenkään, kohtelen kuin ilmaa.
Halaus sinulle! Hyvä vaan ettet sanonut mitään. Jospa vähän ajattelee omaa käytöstään nyt ja silloin, kuitenkaan et loukannut tai vajonnut hänen tasolleen.
Olisin pitänyt vittuiluna koska painoa on kertynyt.
Montakohan aloitusta tästä hirveästä traumasta tulemme vielä näkemään?
Ok, koska aiempaa vastaustani ei ole ap on postannut uudelleen poistetun ketjun🤣 Ja hän on näköjään laihtunutkin vielä lisää
0/5