Kerran lyö, aina lyö?

Ysi kerta provosoituna, pientä läpsäisyä tai puolivahingossa huitomista saattaisin antaa anteeksi.

Suoraa lyöntiä en.

Mutta tee selväksi että et mosita toista kertaa aijo ottaa vastaan (älä vaan sano että hyväksyä, tai anna anteeksi). Jos on muutenkin aggressiivinen ja saat pelätä niin lähde siitä suhteesta.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 10:26"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 10:19"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 10:13"] [quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 10:02"]Tässä keskustelussa sekoitetaan kaksi asiaa: Väkivaltainen käytös ja toista alistava/kontrolloiva käytös. Kuka tahansa ihminen voi käyttäyttä väkivaltaisesti. Esim. lapset eivät ole oppineet vielä säätelemään käytöstään ja teini voi taantua lapsen tasolle esim. riidan yhteydessä. Aikuisilla samaa tapahtuu voimakkaasti päihtyneenä. Väkivalta on luontainen puolustuskeino, jos ihminen kokee itsensä uhatuksi. Se on siis biologiassamme, mutta normaalitilassa aikuinen osaa kontrolloida itseään. Silti ajoittain tulee tilanteita, jolloin aikunen ei pysty itsesäätelyyn ja taantuu biologiansa armoille. Eli silloin, kun aikuinen ei kykene muunlaiseen kommunikaatioon, väkivaltaisuus tulee kuvioihin. Se ei tarkoita, että kyseinen ihminen olisi paha tai edes sekaisin, vaan menettänyt itsekontrollin. Toisen alistaminen ja kontrolloiminen tapahtuu usein väkivallan keinoin, mutta se on harkittua ja osittain opittua käytöstä. [/quote] Jos aikuinen ei osaa hillitä itseään, se tapahtuu toisenkin kerran [/quote] Ei välttämättä, koska normaalisti kehittyneen aikuisen itsekontrollin puute liittyy olosuhteisiin: humalatila, shokki, jne. Jos näitä ulkoisia olosuhteita ei ole, ei ole syytä epäillä itsehillinnän katoamista. [/quote] Aikuinen ihminen ottaa vastuun teoistaan. Ei laita omaa toimintaa olosuhteiden syyksi. Tottakai ihmisen biologia säätelee asioita. Mutta kehittynyt ihminen osaa toimia niin, että on mahdollisuus hillitä itsensä. Paeta paikalta. Ellei tähän kykene, seuraava naksahdus on yhä lähempänä. Ja ainahan voi selittää, etten vaan pystynyt hillitsemään. Suomalaisen väkivallan selitys'naksahti päässä'. Tasapainoisella ihmisellä ei naksahda

[/quote]

Tietenkin vastuu teosta on tekijällä itsellään, mutta on valheellista väittää, ettei ulkoisilla tekijöillä olisi mitään vaikutusta. Esim. itse tiedän toimineeni väärin, kun tönin miestäni riidan yhteydessä. Voimakas humalatila ja teini-iän tunnekuohut kuitenkin olivat merkittävä syy toiminnalleni, eli sille että kontrollini petti täysin.

Pitäisin itseäni väkivaltaisena, jos tuo toiminta olisi minulle luontaista selvinpäin ja vielä nyt aikuisiällä.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 08:48"]

Omakohtainen kokemus on se, että ei lyönyt toista kertaa. En nimittäin jäänyt odottamaan enää seuraavaa kertaa, yksi riitti minulle.

Yleisen elämänkokemuksen perusteella sanoisin, että aika paljon riippuu toisen osapuolen suhtautumisesta. Jos hän itsekin katuu ja häpeää tekoaan, ja se on liittynyt johonkin todella poikkeukselliseen tilanteeseen, voi jäädä ainoaksi kerraksi. Yleensä lyöjä itse ei sitä kadu vaan pitää pikemminkin oikeutettuna, eli uhri on hänen mielestään itse sen ansainnut. Valitettavan usein uhri itse ajattelee samoin.

[/quote]

Oliko lyöjä nainen vai mies?

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 10:32"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 10:26"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 10:19"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 10:13"] [quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 10:02"]Tässä keskustelussa sekoitetaan kaksi asiaa: Väkivaltainen käytös ja toista alistava/kontrolloiva käytös. Kuka tahansa ihminen voi käyttäyttä väkivaltaisesti. Esim. lapset eivät ole oppineet vielä säätelemään käytöstään ja teini voi taantua lapsen tasolle esim. riidan yhteydessä. Aikuisilla samaa tapahtuu voimakkaasti päihtyneenä. Väkivalta on luontainen puolustuskeino, jos ihminen kokee itsensä uhatuksi. Se on siis biologiassamme, mutta normaalitilassa aikuinen osaa kontrolloida itseään. Silti ajoittain tulee tilanteita, jolloin aikunen ei pysty itsesäätelyyn ja taantuu biologiansa armoille. Eli silloin, kun aikuinen ei kykene muunlaiseen kommunikaatioon, väkivaltaisuus tulee kuvioihin. Se ei tarkoita, että kyseinen ihminen olisi paha tai edes sekaisin, vaan menettänyt itsekontrollin. Toisen alistaminen ja kontrolloiminen tapahtuu usein väkivallan keinoin, mutta se on harkittua ja osittain opittua käytöstä. [/quote] Jos aikuinen ei osaa hillitä itseään, se tapahtuu toisenkin kerran [/quote] Ei välttämättä, koska normaalisti kehittyneen aikuisen itsekontrollin puute liittyy olosuhteisiin: humalatila, shokki, jne. Jos näitä ulkoisia olosuhteita ei ole, ei ole syytä epäillä itsehillinnän katoamista. [/quote] Aikuinen ihminen ottaa vastuun teoistaan. Ei laita omaa toimintaa olosuhteiden syyksi. Tottakai ihmisen biologia säätelee asioita. Mutta kehittynyt ihminen osaa toimia niin, että on mahdollisuus hillitä itsensä. Paeta paikalta. Ellei tähän kykene, seuraava naksahdus on yhä lähempänä. Ja ainahan voi selittää, etten vaan pystynyt hillitsemään. Suomalaisen väkivallan selitys'naksahti päässä'. Tasapainoisella ihmisellä ei naksahda

[/quote]

Tietenkin vastuu teosta on tekijällä itsellään, mutta on valheellista väittää, ettei ulkoisilla tekijöillä olisi mitään vaikutusta. Esim. itse tiedän toimineeni väärin, kun tönin miestäni riidan yhteydessä. Voimakas humalatila ja teini-iän tunnekuohut kuitenkin olivat merkittävä syy toiminnalleni, eli sille että kontrollini petti täysin.

Pitäisin itseäni väkivaltaisena, jos tuo toiminta olisi minulle luontaista selvinpäin ja vielä nyt aikuisiällä.
[/quote]

Entä humalassa? Tuletko silloin aggressiiviseksi?
Se on myös yleinen selitys. Ei lieventävä tekijä. Silloin pitää pysyä selvänä. Kuten joku tuolla aiemmin kertoi

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 08:32"]Tilanteeseen apua hakemalla mahdollista on jatkaa, mutta mikään itsestään selvyys se ei silloinkaan ole vaan vaatii molemmilta paljon motivaatiota.
Läheltä seurannut.
[/quote]
Näin. Mutta aina se ongelma on siellä olemassa, koko loppuelämän. Lyömiseen voi tulla vuosien tauko, minkä jälkeen tapahtuu uudelleen. Itse ongelma ja riski ei katoa koskaan tai luottamus palaa ennalleen.

Lähtisin.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 09:52"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 09:49"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 09:02"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 08:56"]

Tästä asiasta tosin tutkimukset on samaa mieltä. Lyöminen jatkuu ja pahenee, kun se kerran alkaa

[/quote]

Ok. Voisit osoittaa tälläisen tutkimuksen vai onko tämäkin vain sitä mutu tuntumaan. Taitaa vaan olla asia, jossa ei ole sitä pyhää totuutta ole sanoo tutkimukset yms. mitä sanoo.

[/quote]

Siis ensin sanoit: Se on sitä naisen logiikkaa. Sanoo tutkimukset, yms sellaiset tulokset mitä tahansa niin mitä nainen on itse kokenut tai mitä joku toinen on kokenut niin se on se pyhä totuus jonka kyseenalaistaminen on lähes henkilökohtainen loukkaus.

ja nyt, ettei tutkimukset mitään tarkoita.

Kumpaa tarkoitat?

[/quote]

En tiedä kumpaa tarkoitat, mutta tässä on asiasta tietoa

Parisuhdeväkivalta on paljon muutakin kuin lyömistä, potkimista, tönimistä tai kuristamista. Se on myös estämistä, erilaista uhkailua, valvontaa ja kaikenlaista liiallista kontrollia. Useimmiten parisuhdeväkivalta kestää vuosikausia ja pahenee vanhetessaan. Se on aina vallan käyttämistä toiseen ihmiseen.

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevakivalta/
[/quote]
!!

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 10:38"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 10:32"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 10:26"] [quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 10:19"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 10:13"] [quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 10:02"]Tässä keskustelussa sekoitetaan kaksi asiaa: Väkivaltainen käytös ja toista alistava/kontrolloiva käytös. Kuka tahansa ihminen voi käyttäyttä väkivaltaisesti. Esim. lapset eivät ole oppineet vielä säätelemään käytöstään ja teini voi taantua lapsen tasolle esim. riidan yhteydessä. Aikuisilla samaa tapahtuu voimakkaasti päihtyneenä. Väkivalta on luontainen puolustuskeino, jos ihminen kokee itsensä uhatuksi. Se on siis biologiassamme, mutta normaalitilassa aikuinen osaa kontrolloida itseään. Silti ajoittain tulee tilanteita, jolloin aikunen ei pysty itsesäätelyyn ja taantuu biologiansa armoille. Eli silloin, kun aikuinen ei kykene muunlaiseen kommunikaatioon, väkivaltaisuus tulee kuvioihin. Se ei tarkoita, että kyseinen ihminen olisi paha tai edes sekaisin, vaan menettänyt itsekontrollin. Toisen alistaminen ja kontrolloiminen tapahtuu usein väkivallan keinoin, mutta se on harkittua ja osittain opittua käytöstä. [/quote] Jos aikuinen ei osaa hillitä itseään, se tapahtuu toisenkin kerran [/quote] Ei välttämättä, koska normaalisti kehittyneen aikuisen itsekontrollin puute liittyy olosuhteisiin: humalatila, shokki, jne. Jos näitä ulkoisia olosuhteita ei ole, ei ole syytä epäillä itsehillinnän katoamista. [/quote] Aikuinen ihminen ottaa vastuun teoistaan. Ei laita omaa toimintaa olosuhteiden syyksi. Tottakai ihmisen biologia säätelee asioita. Mutta kehittynyt ihminen osaa toimia niin, että on mahdollisuus hillitä itsensä. Paeta paikalta. Ellei tähän kykene, seuraava naksahdus on yhä lähempänä. Ja ainahan voi selittää, etten vaan pystynyt hillitsemään. Suomalaisen väkivallan selitys'naksahti päässä'. Tasapainoisella ihmisellä ei naksahda [/quote] Tietenkin vastuu teosta on tekijällä itsellään, mutta on valheellista väittää, ettei ulkoisilla tekijöillä olisi mitään vaikutusta. Esim. itse tiedän toimineeni väärin, kun tönin miestäni riidan yhteydessä. Voimakas humalatila ja teini-iän tunnekuohut kuitenkin olivat merkittävä syy toiminnalleni, eli sille että kontrollini petti täysin. Pitäisin itseäni väkivaltaisena, jos tuo toiminta olisi minulle luontaista selvinpäin ja vielä nyt aikuisiällä. [/quote] Entä humalassa? Tuletko silloin aggressiiviseksi? Se on myös yleinen selitys. Ei lieventävä tekijä. Silloin pitää pysyä selvänä. Kuten joku tuolla aiemmin kertoi

[/quote]

Kyllä, nimenomaan jäätävään humalatilaan teini-iän väkivaltaisuuteni liittyi. En siis muuttunut joka kännikerralla väkivaltaiseksi, mutta muutama sellainen kerta oli. Kun join teininä liikaa, olin myös muuten harkitsematon, joten en harrasta humalajuomista enää.

Kännissä oleminen on silti mielestäni lieventävä tekijä, koska alkoholi on hermomyrkky. Eli kännissä ei kykene ajattelemaan kypsästi ja järkevästi. Silti paheksun, jos juo itsensä humalaan tiedostaen oman "känniväkivaltaisuutensa". Se on silloin 100% omaa syytä.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 08:32"]Tilanteeseen apua hakemalla mahdollista on jatkaa, mutta mikään itsestään selvyys se ei silloinkaan ole vaan vaatii molemmilta paljon motivaatiota. Läheltä seurannut. [/quote] Näin. Mutta aina se ongelma on siellä olemassa, koko loppuelämän. Lyömiseen voi tulla vuosien tauko, minkä jälkeen tapahtuu uudelleen. Itse ongelma ja riski ei katoa koskaan tai luottamus palaa ennalleen. Lähtisin.

[/quote]

Aika ikävä ajatusmaailma. Esim. lapsuuden traumat voivat olla taustalla väkivaltaisessa käytöksessä ja niihin on mahdollista saada apua, jolloi väkivaltaisuudestakin voi oppia pois. Tällä kommentilla tuomitset kaikki lapsena kaltoinkohdellut elämään yksin tai salaamaan taustansa.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 08:41"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 08:35"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 08:33"]

Tiedän tapauksia joissa mies löi silloista kumppania, mutta ei enää seuraavassa parisuhteessa. Kukin parisuhde kun on yksilöllisiä jotka ovat kahden kauppa. Jotkut naiset vaan tykkää tapella ja tietämättä provosoida tilanteen siihen pisteeseen, että mies lyö. Ei se auttamatta vaan mene niin, että paha paha mies silkaan pahuuttaan lyö kilttiä naista. Sanottakoon vielä, että väkivaltaista käyttäytymistä ei voi mitenkään puolustella.

[/quote]

Mies voi erota halutessaan milloin tahansa provosoivasta ja tappelunhaluisesta naisesta. Jää lyönnit silloin lyömättä.

[/quote]

Aina jossitella voi...Nainenkin voi erota miehestä ennen sitä ensimäistä lyöntiä.
[/quote]

Oikeesti jotkut ootte sitä mieltä että vika uhrissa? Ootte ihan sairaita

Minä en laskisi vain lyöntejä vaan (tästä eteenpäin) katson kokonaiskuvaa. Entinen mieheni ei ole ikinä lyönyt minua mutta jo alusta lähtien hän oli suuttuessaan uhkaava ja pelottava. Minulla kun ei ollut kokemusta väkivallasta, en uskonut sitä tapahtuvan jos se ei ala heti. Meillä tuli ensin kuvioon henkinen väkivalta ja vasta kahden vuoden jälkeen mies puristi kasvojani niin että kipeää teki monta päivää. Sitten saattoi mennä monta kuukautta ilman mitään ja sen jälkeen hän kaatoi minut kun istuin tuolilla ja tuli päälleni istumaan ja haukkumaan minua. Koskaan hän ei myöntänyt olevansa väkivaltainen en ja vetosi aina siihen että hän ei lyö naisia.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 10:48"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 08:32"]Tilanteeseen apua hakemalla mahdollista on jatkaa, mutta mikään itsestään selvyys se ei silloinkaan ole vaan vaatii molemmilta paljon motivaatiota. Läheltä seurannut. [/quote] Näin. Mutta aina se ongelma on siellä olemassa, koko loppuelämän. Lyömiseen voi tulla vuosien tauko, minkä jälkeen tapahtuu uudelleen. Itse ongelma ja riski ei katoa koskaan tai luottamus palaa ennalleen. Lähtisin.

[/quote]

Aika ikävä ajatusmaailma. Esim. lapsuuden traumat voivat olla taustalla väkivaltaisessa käytöksessä ja niihin on mahdollista saada apua, jolloi väkivaltaisuudestakin voi oppia pois. Tällä kommentilla tuomitset kaikki lapsena kaltoinkohdellut elämään yksin tai salaamaan taustansa.

[/quote]

Lapsuuden traumat eivät oikeuta ketään lyömään. Ei kenelläkään ole mitään asiaa parisuhteeseen jos ei ensin opettele olemaan lyömättä, olivat lyömisen syyt tai tekosyyt mitä tahansa.

Olen itse läpsäissyt nuorena (alle 20 v) miestäni kaksi kertaa. Nykyään olemme jo yli kolmekymppisiä ja meillä on kolme lasta. En pidä itseäni väkivaltaisena enkä ole lapsia koskaan lyönyt tai tukistanut, enkä miestäkään enää "aikuisena".

En kyllä ymmärrä mitä niin hienoa, erityistä ja ainutlaatuista väkivaltaisella ihmisellä voi olla tarjottavana, että kannattaa ottaa se riski. Vaikka ei enää löisikään, sitä saa kuitenkin pelätä aina.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 11:51"]

Olen itse läpsäissyt nuorena (alle 20 v) miestäni kaksi kertaa. Nykyään olemme jo yli kolmekymppisiä ja meillä on kolme lasta. En pidä itseäni väkivaltaisena enkä ole lapsia koskaan lyönyt tai tukistanut, enkä miestäkään enää "aikuisena".

[/quote]

Minä en ole läpsäissyt ketään nuorena enkä aikuisena. Pidän sinua väkivaltaisena.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 11:51"]Olen itse läpsäissyt nuorena (alle 20 v) miestäni kaksi kertaa. Nykyään olemme jo yli kolmekymppisiä ja meillä on kolme lasta. En pidä itseäni väkivaltaisena enkä ole lapsia koskaan lyönyt tai tukistanut, enkä miestäkään enää "aikuisena".
[/quote]
En hyväksy tuotakaan mutta onhan se eri asia jos fyysisesti heikompi (yleensä siis nainen) läpsäisee kuin se että mies lyö voimalla. Minä en ainakaan olisi kyennyt mieheni lyöntiä vastustamaan enkä muutenkaan puolustautumaan mutta useimmiten mies pystyy estämään naisen lyönnin.

Jätä se sika!

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 11:57"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 11:51"]Olen itse läpsäissyt nuorena (alle 20 v) miestäni kaksi kertaa. Nykyään olemme jo yli kolmekymppisiä ja meillä on kolme lasta. En pidä itseäni väkivaltaisena enkä ole lapsia koskaan lyönyt tai tukistanut, enkä miestäkään enää "aikuisena". [/quote] En hyväksy tuotakaan mutta onhan se eri asia jos fyysisesti heikompi (yleensä siis nainen) läpsäisee kuin se että mies lyö voimalla. Minä en ainakaan olisi kyennyt mieheni lyöntiä vastustamaan enkä muutenkaan puolustautumaan mutta useimmiten mies pystyy estämään naisen lyönnin.

[/quote]

Mitä väliä sillä että se on erilaista? Tuomittavaa käytöstä kummaltakin sukupuolelta.

Ensimmäisen lyönnin jälkeen kynnys lyödä alenee huomattavasti ja se toinen lyöntikin sieltä on odotettavissa.. Elin ennen väkivaltaisessa suhteessa ja siitä tuli lopulta ihan arkipäivää. Elämä on niin lyhyt että ei tuollaista kannata katsella! Nykyisen mieheni kanssa oltu 7 vuotta yhdessä ja hän kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä. :)

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 11:51"]

Olen itse läpsäissyt nuorena (alle 20 v) miestäni kaksi kertaa. Nykyään olemme jo yli kolmekymppisiä ja meillä on kolme lasta. En pidä itseäni väkivaltaisena enkä ole lapsia koskaan lyönyt tai tukistanut, enkä miestäkään enää "aikuisena".

[/quote]

Minä en ole läpsäissyt ketään nuorena enkä aikuisena. Pidän sinua väkivaltaisena.

[/quote]

Oletko koskaan lyönyt sisaruksiasi tai vanhempiasi lapsena? Ai olet vai, olet siis väkivaltainen logiikkasi mukaan!!!!!

Teini-iän ja lapsuuden teoilla ei ole aikuisuuden kanssa mitään tekemistä, koska silloin aivojen kehitys on vielä kesken.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 11:50"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 10:48"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 08:32"]Tilanteeseen apua hakemalla mahdollista on jatkaa, mutta mikään itsestään selvyys se ei silloinkaan ole vaan vaatii molemmilta paljon motivaatiota. Läheltä seurannut. [/quote] Näin. Mutta aina se ongelma on siellä olemassa, koko loppuelämän. Lyömiseen voi tulla vuosien tauko, minkä jälkeen tapahtuu uudelleen. Itse ongelma ja riski ei katoa koskaan tai luottamus palaa ennalleen. Lähtisin.

[/quote]

Aika ikävä ajatusmaailma. Esim. lapsuuden traumat voivat olla taustalla väkivaltaisessa käytöksessä ja niihin on mahdollista saada apua, jolloi väkivaltaisuudestakin voi oppia pois. Tällä kommentilla tuomitset kaikki lapsena kaltoinkohdellut elämään yksin tai salaamaan taustansa.

[/quote]

Lapsuuden traumat eivät oikeuta ketään lyömään. Ei kenelläkään ole mitään asiaa parisuhteeseen jos ei ensin opettele olemaan lyömättä, olivat lyömisen syyt tai tekosyyt mitä tahansa.

[/quote]

Huoh. Eivät tietenkään oikeuta, mutta antavat taustaa sille, miksi niin on päässyt käymään. Esim. lapsena pahoinpitelystä traumatisoitunut voi "lääkitä" itseään alkoholilla ja käyttäytyä humalassa väkivaltaisesti, koska silloin ihminen on niin sanotusti vaistojensa varassa.