Tervehtisitkö peruskoulun luokkakaveriasi enää 10-20 vuotta koulun jälkeen

Totta kai. Jos tunnistaisin.

Suurinta osaa en tervehtisi. Jättivät ulkopuolelle ja olivat ilkeitä. 

Saattaisin ehkä miettiä että miksi tuo tyyppi oli niin tutun näköinen mutta en varmaan muistaisi enkä tervehtisi.

Riippuu ketä se olisi, ja olisinko itse uralla yhä siinä vaiheessa että pitää nuolla vähän kaikkia.

Mä olen annatissa, jonka takia vastaan tulee paljon hämärästi tutun näköisiä ihmisiä - tervehdin kaikkia. Mutta mahtaisinko kumminkaan enää tuntea peruskouluaikaisua luokkakavereita? Tuskin.

En, mutta jos hän tervehtisi niin tervehtisin takaisin.

Joo, jos se tosiaan on luokkakaveri eikä vaan samalla luokalla kanssani ollut. Peruskouluaikaisten kavereiden kanssa ollaan edelleen yhteydessä näin 15 vuotta myöhemmin ja tavataan usein, joten olisihan se outoa jos en tervehtisi vaikka kun tulevat kaupassa vastaan :D Jos vastaan tulisi vaan joku entinen luokkalainen, niin en tervehtisi, en tervehtinyt niitä silloinkaan kun olin peruskoulussa, niin miksi sitten nyt.

Tervehtisin jos tunnistaisin. Ei olla tekemisissä jotan en luultavasti tunnistaisi.

En. Paitsi jos oikeasti oltaisiin oltu kavereita, eikä vain luokkalaisia, ja tunnistaisin varmasti. Kaikkia entisistä luokkalaisista en välttämättä edes tunnistaisi. Olin esimerkiksi muutama vuosi sitten entisellä kotipaikkakunnallani kesätapahtumassa, jossa pyöri ohi paljon etäisesti tutunnäköistä porukkaa, mutta en monistakaan voinut olla varma, että ovatko olleet samassa koulussa, tunnenko edes vai sattuvatko olemaan vain samaa sukua.

Tottakai tervehdin ja jään juttelemaankin jos vain tunnistan. Ala-asteeni oli pieni kyläkoulu, mutta yläasteella olin luokalla G, joten porukkaa riitti. Huonoja muistoja ei kouluajoista ole jäänyt ja löydän varmasti jutun juurta kaikkien kanssa. Yläasteen lopetin jo 25 vuotta sitten.

En minä tunne niitä. Muistan lähemmiltäkin ajoilta ihmisiä huonosti. Naapurin pojan tunnen vielä, kun näen silloin tällöin kotikylässä, minne on jäänyt. Muitapa en paljon tunnistakaan. En muista entisiä työkavereita enkä enää edes 5 vuoden takaisista opiskelutovereista kuin osan, ne ärtsyimmät sekä ne, joiden kanssa tuli eniten vietettyä aikaa tai tehtyä ryhmätöitä. 

En taatusti tunnistaisi, mutta tervehdin kyllä kaikkia, jotka minua tervehtivät. Sitten vaan mietin, että kukahan tuokin oli.

Ne ovat jo niin vanhoja, etten tunnista niitä ;D

En tervehtisi. Ei se kuitenkaan muistaisi kuka mä olen. Kukaan ei koskaan muista.

Totta kai tervehtisin, jos vain tunnistaisin; olen usein niin omissa ajatuksissani, mutta yritän skarpata ja huomata tervehtiä myös vähemmän tuttuja... En oikein ymmärrä, että miksei voisi tervehtiä, jos koulun päättymisestä on vaikkapa useampi vuosi. - Ei kai tervehtiminen vielä sitä tarkoita, että pitäisi ryhtyä samalla hetkellä sydänystäväksi. En mylöskään usko, että jos  ja tai kun tervehdin esimerkiksi alkoholismiin sairastunutta vanhaa luokkakaveriani, niin tuo alkoholismi tarttuisi minuun.  Hieman kyllä säälittää...     - Toisnaan minua on hämmästyttänyt, kuinka monen tähänastisen uran ja tai elämän kulun on melkein voinut ennustaa jo yläasteella (yli 15 vuotta sitten).... Ei toki kaikkien.

Joku nainen moikkas kerran mulle junassa ja kun en tunnistanut häntä niin hän tuli selvästi loukkaantuneeksi. Ei sitten suostunut kertomaan kuka on, tivasi vain "enkö tosiaankaan tunne häntä?"

Varmaan oli joku luokkalainen, näin ainakin uskon.

En. 

En. Kusipäitä kaikki.

Mun peruskoulusta alkaa aika lailla just olee se reilu 10v. Asun nyt ihan eri paikkakunnalla, mutta jos törmäisin entiseen luokkalaiseen ja tunnistaisin, niin moikkaisin.

En luultavasti tunnistaisi, sillä aika huono kasvomuisti. Lisäksi se oli jollakin inhottavaa aikaa vaikka en ollut kiusattu ja kavereita oli. Tuntuu vain, että en halua olla tekemisissä sen elämänvaiheen ihmisten kanssa enkä halua nähdä heitä.55