Monogaminen suhdenormi
Tuntuu, että itse en voisi sitoutua yhteen ihmiseen loppuelämäksi. Maailma on täynnä upeita ja mielenkiintoisia ihmisiä ja haluaisin kokea mahdollisesti useampia antoisia suhteita eri ihmisten kanssa. Mieluiten pidempiaikaisempia suhteita, mutta ei kuitenkaan liian pitkiä. Eli uuden kumppanin etsintä, kun liekki alkaa hiipumaan edellisestä. Mielestäni elämään mahtuu useampi tosirakkaus. Mitä mieltä olette?
Kommentit (31)
On se vaan kipeetä painaa useamman kanssa samaan aikaan ja vielä lapsia siihen. Ei sopisi itselle. Kukin tyylillään. Minusta nuo on erikoisuuden tavoittelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on rehellinen alusta saakka, tuskin se on kenellekään ongelma. Osa hakee monogamista ja osa muuta. Ihmiskunta on jakautunut.
No eipä se ikinä ole yhdenlainen ollutkaan. Ja vaikeinta tämäkin asia näkyy olevan niille, joilla on jäykkä persoonallisuus ja tunne-elämän ja itsetunnon ongelmia.
Ei se ole jäykkyyttä tai tunne/itsetunto-ongelma jos suosii monogamiaa itsellään. Eihän sitä muille tyrkytetä. Toivottavasti ei monisuhteisuuttakaan tyrkytetä väkisin muille jos siitä kärsii ja ahdistuu.
Miksi seksuaalisuudesta ylipäätään pitäisi tehdä kärsimyksen asia? Mitä tällaisilla lokeroinneilla ja betonoinneilla saavutetaan? Itsetarkastelun ja kasvun paikka jos ahistaa?
Hyväksikäyttäjämiehille näkyy ottavan koville se, että nainen saisi itse päättää suhteistaan.
Eikö olisi jo aika, heikkolahjaiset nyrkinheiluttelijat.
Tyytykää siihen mitä hyvällä tuurilla saatte tai olkaa ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on rehellinen alusta saakka, tuskin se on kenellekään ongelma. Osa hakee monogamista ja osa muuta. Ihmiskunta on jakautunut.
Miksi ihmisen pitäisi betonoida itsensä johonkin lokeroon? Kuinka moni tietää, mitä haluaa? Kuinka moni tietää, mitä joku toinen haluaa? Kuinka moni silti yrittää sanella, mitä jonkun toisen kuuluisi haluta? Saako ihminen erehtyä?
On monogamisia ihmisiä, jotka haluavat välttää polyja. Kertokaa ajoissa, ettei toinen pety ja kärsi. Se on muuten sama lokeroiko joku itsensä vai ei.
Kertokoon monogamisti, niin osataan välttää. Kuvittelet ilmeisesti että on pakko lokeroida itsensä, vaikka muuta väität. Et huomaa omaa ristiriitaisuuttasi :D
Sopii sekin. Pääasia on rehellisyys. Ei saa huijata muita ainakaan. Voit olla lokeroimatta itsesi, mutta sillä on väliä minkälaista suhdemuotoa haet. Se koskettaa muitakin kuin sinua esim. kumppaniasi. Koska sen kumppanin haku voi olla eri kuin sinun.
Mutta nämähän tulevat esille heti siinä ekassa keskustelussa kun jutellaan mitä toivotaan asioilta. Tuskin kukaan salaa toiveitaan vaan päinvastoin kertoo niistä mielellään. Itse olen nyt kolmessa vuodessa väsynyt polyamoria-aiheeseen ihan totaalisesti, käytän paljon somea enkä jaksa seurata enää ollenkaan näitä jotka tekevät omasta suhdemuodostaan identiteettinsä ytimen. Parisuhdeliukuportaista huudetaan ja oletetaan ettei kukaan muukaan ole miettinyt ennen 30 vuoden ikää mitä elämältään haluaa kun itse on tajuttu se vasta. Niin väsyttävä ja yksipuolinen aihe. Tunnen monta polya jotka elävät elämäänsä ihan rauhassa tekemättä siitä numeroa, en jaksa kenenkään jauhamista siitä että miten se juuri oma suhdemuoto on parempi kuin jokin toinen.
Ehkä maku on mennyt siksikin että olen tapaillut sinkkuna useampaa tällaisen julkkispolyn kumppania ja se meno on käytännössä jotain aivan muuta kuin mitä somessa kommunikaation ja avoimuuden ja kunnioituksen nimissä kohkataan. Sankokaupalla paskaa.
Joo toivotaan että kaikille (oli sitten monogaminen tai muu) kirkastuu alkuvaiheessa, minkä tyylinen toinen on, että osuuko yksiin toiveet vai ei. Siis edes suurinpiirtein. Ja ihmistuntemuksella pitää selvittää puhuuko totta vai ei. Paitsi kai jotkut hakevat kevyempää aluksi, osa ei sitäkään.
Vierailija kirjoitti:
On se vaan kipeetä painaa useamman kanssa samaan aikaan ja vielä lapsia siihen. Ei sopisi itselle. Kukin tyylillään. Minusta nuo on erikoisuuden tavoittelua.
Sinun kaltaisesi yksiavioisuusvouhottajat polygamiasta "erikoista" tekevät - täysin luonnollisesta asiasta. En ymmärrä, miksi seksuaalisuutta ylipäätään pitää keinotekoisesti vatvoa, runnoa raameihin ja tehdä elämää suurempi asia. Olettaisi "luojan" kuitenkin tarkoittaneen seksuaalisuuden nautinnolliseksi asiaksi eikä tarpeettoman ahdistuksen aiheeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on rehellinen alusta saakka, tuskin se on kenellekään ongelma. Osa hakee monogamista ja osa muuta. Ihmiskunta on jakautunut.
No eipä se ikinä ole yhdenlainen ollutkaan. Ja vaikeinta tämäkin asia näkyy olevan niille, joilla on jäykkä persoonallisuus ja tunne-elämän ja itsetunnon ongelmia.
Ei se ole jäykkyyttä tai tunne/itsetunto-ongelma jos suosii monogamiaa itsellään. Eihän sitä muille tyrkytetä. Toivottavasti ei monisuhteisuuttakaan tyrkytetä väkisin muille jos siitä kärsii ja ahdistuu.
Miksi seksuaalisuudesta ylipäätään pitäisi tehdä kärsimyksen asia? Mitä tällaisilla lokeroinneilla ja betonoinneilla saavutetaan? Itsetarkastelun ja kasvun paikka jos ahistaa?
Ei kyse ole seksuaalisuudesta kaikilla, esim. monogamistilla. Kysy betoniraudoittajalta ja lokeronvalmistajalta. Ahdistus on normaalia, jos jotain ei todella halua, mitä joku toinen tyrkyttää - jos niin kävisi. Esimerkiksi pelimiehet tyrkyttävät omaa vapaata seksuaalisuutta naisillekin, se paljastuu liian myöhään.
Elävien maan laki on tuomioistuin. Poliisi ja lasten johtajat tulivat ja menivät temppelin temppeliin. Hankkeen hinta on 90 000 euroa ja se on Jumalan lahja ihmisille ja lapsille, jotka ihmiset tuovat takaisin kansalle. Ylipapit ja kirjanoppineet yrittivät panna kätensä hänen päälleen sillä hetkellä, ja he pelkäsivät kansaa. Johtajan viesti on viesti. Tällä tavoin myös perinnönjättäjä poistetaan.
Yksi tuttu kävi ihan julkisessa podcastissa kertomassa omalla nimellä ja äänellä omasta polyamoriastaan. Kehuskeli miten pimppi on tiukka synnytyksistä huolimatta ja miten se kelpasi upeasti ex-aviomiehelle jonka kanssa ei kertonut olleen avoin suhde. Muisteli siis menneitä ja kertoili yksityiskohtia entisen kumppaninsa ja hänen suhteesta. Nykyisestä avoimesta suhteestaan ei kertonut mitään vaikka se oli teemana :D En tiedä onko tää joku juttu että se oma suhdemuoto on niin äärimmäisen tärkeä ja pitää vakuutella että äitikin voi elää noin ym. Todella omituinen tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttu kävi ihan julkisessa podcastissa kertomassa omalla nimellä ja äänellä omasta polyamoriastaan. Kehuskeli miten pimppi on tiukka synnytyksistä huolimatta ja miten se kelpasi upeasti ex-aviomiehelle jonka kanssa ei kertonut olleen avoin suhde. Muisteli siis menneitä ja kertoili yksityiskohtia entisen kumppaninsa ja hänen suhteesta. Nykyisestä avoimesta suhteestaan ei kertonut mitään vaikka se oli teemana :D En tiedä onko tää joku juttu että se oma suhdemuoto on niin äärimmäisen tärkeä ja pitää vakuutella että äitikin voi elää noin ym. Todella omituinen tapaus.
Illan naurut, kiitos tästä!😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttu kävi ihan julkisessa podcastissa kertomassa omalla nimellä ja äänellä omasta polyamoriastaan. Kehuskeli miten pimppi on tiukka synnytyksistä huolimatta ja miten se kelpasi upeasti ex-aviomiehelle jonka kanssa ei kertonut olleen avoin suhde. Muisteli siis menneitä ja kertoili yksityiskohtia entisen kumppaninsa ja hänen suhteesta. Nykyisestä avoimesta suhteestaan ei kertonut mitään vaikka se oli teemana :D En tiedä onko tää joku juttu että se oma suhdemuoto on niin äärimmäisen tärkeä ja pitää vakuutella että äitikin voi elää noin ym. Todella omituinen tapaus.
Tämä tuntuu olevan nykyään ihan normaalia, että podcasteissa puhutaan omasta alapäästä ym.
En pidä intiimiasioita tabuna, mutta kuten nimi kertoo; pidän niitä intiimiasioina.
Joskus yritin kuunnella ruokaa tehdessäni HeiBaby-podcastia, mutta alapääjuttujen vuoksi piti jättää kesken.
Kiusallista kuunneltavaa ja alkoi jopa vähän ällöttää, kun ruokaa yritän tehdä ja kuuntelen jonkun VivianValpurin selostusta oman pimpppinsä levittämisestä.
Samoin AlexaDagmarin seksijutut on ällöjä.
Kuuntelen siis lähinnä jotain ajankohtaisohjelmia ja Ylen podcasteja, niin välttyy näiltä intiimiasioiden reposteluilta, jatkuvalta kiroilulta ja muulta.
Alapäähän liittyvistä asioistakin voi puhua moneen tyyliin, ja tuolla Vivianilla se tyyli oli oikein tosi ällö.
Kiroilulla höystettynä toki.
Mutta nämähän tulevat esille heti siinä ekassa keskustelussa kun jutellaan mitä toivotaan asioilta. Tuskin kukaan salaa toiveitaan vaan päinvastoin kertoo niistä mielellään. Itse olen nyt kolmessa vuodessa väsynyt polyamoria-aiheeseen ihan totaalisesti, käytän paljon somea enkä jaksa seurata enää ollenkaan näitä jotka tekevät omasta suhdemuodostaan identiteettinsä ytimen. Parisuhdeliukuportaista huudetaan ja oletetaan ettei kukaan muukaan ole miettinyt ennen 30 vuoden ikää mitä elämältään haluaa kun itse on tajuttu se vasta. Niin väsyttävä ja yksipuolinen aihe. Tunnen monta polya jotka elävät elämäänsä ihan rauhassa tekemättä siitä numeroa, en jaksa kenenkään jauhamista siitä että miten se juuri oma suhdemuoto on parempi kuin jokin toinen.
Ehkä maku on mennyt siksikin että olen tapaillut sinkkuna useampaa tällaisen julkkispolyn kumppania ja se meno on käytännössä jotain aivan muuta kuin mitä somessa kommunikaation ja avoimuuden ja kunnioituksen nimissä kohkataan. Sankokaupalla paskaa.