Lue keskustelun säännöt.
Avautuminen: Kerroin entiselleni että seurustelen hänen kaverinsa kanssa
09.06.2015 |
Monet kerrat podin huonoa omatuntoa asiasta ja mietin miten ja milloin kerron asiasta. Nyt kun kerroin, sain kuulla tosi kovaa tekstiä. Kamalinta tässä on se, että nyt entinen kuvittelee ettei suhteellamme ollut minulle mitään merkitystä. Päinvastoin. Hän oli minulle aikanaan maailman tärkein ja rakkain ihminen. Olin valmis menemään hänen kanssaan naimisiin ja hankkimaan lapsia. Ajattelin että tässä sitä ollaan, vanhetaan yhdessä. Rakastin häntä ihan mielettömästi. Mutta sitten asiat alkoivat mutkistumaan.
Mies sairastui. Useita psykooseja ja depressiokausia sairaalajaksoineen. Psykoottisia raivokohtauksia. Ei varmaan erikseen tarvitse mainita, että sellainen on todella raskasta?
Joka kerta, kun uusia hoitomuotoja kokeiltiin, muistan ajatelleeni "No jospa nyt. Jos nyt parantuminen alkaisi pikkuhiljaa.". Sisimmässäni tiesin, ettei niin tule käymään. Ennemmin tai myöhemmin mies lopetti jokaikisen hoidon jota hänelle tarjottiin. Hän olisi saanut resursseihin nähden parhaan mahdollisen hoidon, mutta kaikki oli hänelle liian raskasta. Kuusi vuotta näitä asioita vatvottiin lähes päivittäin. Surkuteltiin kun mies ei tule kuntoon. Pettymyksiä pettymysten perään. En lopulta jaksanut enää uskoa hänen parantumiseensa. Kaikki tämä ja se, että hoidin kotona aivan kaiken yksin, ajoi minut loppuun. Olin kävelevä herätyskello ja kalenteri - mies ei itse muistanut/viitsinyt hoitaa yhtään mitään. Lopulta oli pakko avata silmät ja tajuta, ettei minulla ole tulevaisuutta hänen kanssaan.
Vaalin suhdettamme viimeiseen asti, vaikka tiesin että lopun aikoja eletään. Minä todella yritin kaikkeni. Kokeilimme myös pariterapiaa. Jopa terapeutti oli sitä mieltä, että suhde olisi parasta lopettaa.
Nyt minä olen se kamala halpamainen nainen. Olenko tosiaan niin hirveä ihminen? Meidän erosta pian vuosi. Tämä koko kuvio on tullut minullekin melkoisena yllätyksenä. Ajatus minusta ja hänen kaveristaan oli täysin utopistinen, mutta näin tässä nyt vaan kävi. Sattumien kautta näimme silloin tällöin ja pikkuhiljaa tunteita alkoi kehittyä. Monta kertaa meinasin katkaista suhteen, koska se tuntui niin väärältä. Lopulta katkaiseminen tuntui väärältä ja nyt ollaan tässä tilanteessa.
Asiat ei ole niin mustavalkoisia. Toivottavasti entinen mies ymmärtää sen aikanaan.
Muilla vastaavia tilanteita? Onko entisen kanssa mennyt välit lopullisesti poikki?
Kommentit (14)
Entä jos exäsi olisi suhteessa ystävättäresi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua häiritsee se, että miksi helvetissä piti hänen kaverinsa kanssa alkaa säätämään? Kyllä tuo on aika paskamaista ja henk.koht. ottaisin myös arvostuksen puutteena exää kohtaan.
Minusta Ap et tehnyt väärin. Mielestäni asia on enemmän ex miehesi ja nykyisen miehen välinen asia.
On kyllä melkoinen oman kannan puolusteluteksti, marttyyriksi heittäytyminen, säälin ja oman kannan pönkittämisteksti.
Jokainen käänne "tein näin, onko se muka väärin? tunsin syyllisyyttä koko ajan että tein niin, ja sitten selittelyä että niin vain tapahtui. olenko mä nyt niin hirveä? niin vain kävi ja podin syyllisyyttä, ei mun vika niisk niisk. pesen käteni pois tästä ei ollut mun vika, niin vaan kävi ja poden syyllisyyttä. teinkö muka väärin?"
No eihän tuo nyt kovin kivastikaan ollut tehty exää kohtaan. Toivottavasti ei mene lisää sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäiseksi herää kysymys: miten pieni ympyrä sulla on? Ootko jostain pohjamaalta 5000 asukkaan pitäjästä? Entisellä kotiseudulla on just tommosta. Ne jotka jäi ylä-asteen jälkeen samoihin kuvioihin ja jotka ovat eläneet ihan koko ikänsä siinä 2km säteellä niin harrastaa keskenään kierrätystä. Eikö uutta miestä voi katella vaikka seuraavasta kunnasta?
Itse en ottaisi "kaverin" entistä hoitoa monestakin eri syystä, mutta meitä on näköjään moneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, et ole hirveä ihminen. Eksäsi on saanut mahdollisuuden hoitaa itsensä kuntoon, mutta on lopettanut kaikki hoidot kesken. Psykoottisen ja voimakkaasti masentuneen ihmisen kanssa on todella raskas elää, vaikka hän yrittäisi parantuakin, mutta sinun eksältäsi puuttuu halu yrittää. Jossakin vaiheessa vain tulee se piste, kun pitää ruveta ajattelemaan myös omaa jaksamistaan. Puhun tässä ihan omasta kokemuksestani. Olen kroonisesti masentunut, enkä olisi koskaan halunnut kenekään olevan kanssani vastentahtoisesti, silkasta säälistä jopa. Ei ole terveellistä joutua oman rakastetun omaishoitajan osaan. Rakkaus- ja ystävyyssuhteita ei pidä sotkea ammattiapuun.
Se, että olet ruvennut seurustelemaan eksäsi kaverin kanssa, ei kuulu eksällesi millään tavalla. Sinun sen enempää kuin eksän kaverinkaan ei tarvitse kysyä lupaa seurusteluun eksältäsi. Eri asia on sitten, miten eksä suhtautuu tällaiseen uutiseen. Hänellä on oikeus kaikkiin tunteisiin, myös suuttumiseen ja loukkaantumiseen, minkä hän on ilmeisesti ilmaissut melko railakkain sanankääntein - kumma, että häneltä löytyi tuon verran puhtia, vaikka oli vanunut hoivissasi mitän tekemättä vuosia! :P
En ymmärrä, millaista teinipissismeininkiä tälläkin palstalla viljellään. Sinua syyllistetään siitä, että seurustelet eksäsi kaverin kanssa. Jos asut pienellä paikkakunnalla, tuolta tuskin pystyy välttymään. Siitäkin on kokemusta. Sitäpaitsi tuollaista voi tapahtua myös suuremmilla paikkakunnilla. Tunnetusti rakkaus on sokeaa. Toisinaan siitä joutuu maksamaan hieman kovemman hinnan, kuten katkenneita ystävyyssuhteita. Mutta sellainen on elämä. Ihmisiä tulee ja menee elämässä. Kaikkien ei ole tarkoitus viipyä kuin hetken ja sitten jatkaa omaa elämäänsä joissakin muissa merkeissä.
Olet halpa ja paskamainen ihminen, sama on tehty joskus minulle.
Haistatetaampa pitkät paskat sinulle AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ollenkaan miksei eksän kaverin kanssa saisi seurustella.
Miksi sinun nykyinen suhde olisi millään tavalla exäsi asia? Tai kenenkään muunkaan? Elä, ja ole onnellinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 17:52"]
Olet halpa ja paskamainen ihminen, sama on tehty joskus minulle.
Haistatetaampa pitkät paskat sinulle AP.
[/quote]
Oletko sinäkin sitten sairastunut psykoosiin ja vaikeaan masennukseen ja sen jälkeen kieltäytynyt tarjotusta hoidosta. Oletko myös ripustautunut puolisoosi ja heittäytynyt muutenkin passiiviseksi? Jos olet, niin voi voi, en tunne sääliä sinua kohtaan. Toivottavasti olet sentään jälkeen päin ymmärtänyt ryhdistäytyä ja hakeutunut hoitoon. Ehkä vielä paranet niin paljon, että joskus olet kykenevä tasapainoiseen parisuhteeseen. Siihen ap:n eksä ei pystynyt.
Se masennusta sairastanut, joka ymmärtää ap:n ratkaisun.
Syy miksi sun ja exän suhde loppui on tässä casessa sivuseikka. Sun exäsi on loukkaantunut kun iskit hänen kaverinsa; nyt exä on ilmeisesti menettänyt sinun lisäksesi myös hänet. Paskamainen tilanne hänelle muutenkin sosiaalisesti. Kaveriporukan yhteiset illanvietot voi olla aika mielenkiintoisia tän siirron jälkeen. Kavereiden exiin ja exän kavereihin sekaantuminen on kyllä aika nou-nou.
Jep, meillä meni välit poikko, myös kaverien välit, lopullisesti.
Btw.... Olet aivan mielettömän lahjakas kirjallisesti.