Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pakko tyytyä vain siihen mitä elämällä tarjottavana :(

Vierailija
02.02.2022 |

En ole rikkaasta perheestä, perinnöt jaettu ja tuhlattu, tilillä ei ole kuin vajaa 50000e, en ole kouluttautunut, olen tehnyt elämässä huonoja valintoja. Sentään velattoman rivitalo-osakkeen ihan hyvällä paikalla lähellä ok-seutua olen saanut pidettyä maniapäissäni, ei ole sentään se lähtenyt alta. Mies on mutta ei ystäviä eikä perhettä, olen käytännössä täysin yksin koko ajan. Olen työtön mutta yritän käydä osa-aikatyössä että saisi edes vähän lisää säästöön rahaa, työmarkkinatuki menee elämiseen kuussa. Olen käynyt syvissä vesissä ja kuolema on mielessä usein. Tällä hetkellä ei päivittäin tehokkaan lääkityksen ansiosta mutta tiedän että tulee taas rmahdus, sairastan masennusta, epävakaata pes.häiriötä ja kärsin ahdistuneisuushäiriöstä. Elämällä vaan ei ole enää mitään annettavaa, pian tulee 39v mittariin. Tätä paskaako loppuelämä, ei ole hääppöistä. Onneksi ulkomailta saa hankittua helposti hevosen annoksen eutanasialääkettä.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
02.02.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieti sitä mitä sinulla on äläkä sitä mitä puuttuu. Mies, osa-aikatyö, raha-asiat kunnossa, tuossa on jo oikein hyvän elämän ainekset.

Vierailija
2/3 |
02.02.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mieti sitä mitä sinulla on äläkä sitä mitä puuttuu. Mies, osa-aikatyö, raha-asiat kunnossa, tuossa on jo oikein hyvän elämän ainekset.

Noin kai se pitäsii ajatella. Pelkään vaan sitä että miehelle sattuu jotain  ja jään yksin, siis täysin yksin tänne tyhjyyteen. Olen käynyt ammattiauttajalla pelkoineni mutta ei se lähde pois, helpottanut hieman etten mieti viimeisenä nukkumaan mennessä ja ensimmäisenä kun herään, mutta tunne ja kärsimys siitä on ja pysyy. En osaa pitää ihmissuhteita yllä, ihme että aviomies on pysynyt rinnalla. Pelkään yksinkertaisesti elämää ja tätä tyhjyyttä ja yksinäisyyttä ja jotain pahaa tulee tapahtumaan niin että tulen kärsimään siitä yksin ilman muiden ihmisten tukea. Tiedän että kuuluu sairauteen ns.tyhjyyden tunne mutta eihän tälläisessä ole mitään järkeä. Ihminen on vaan sosiaalinen eläin ja tarvitsee muita ihmisiä ympärilelen mutta  mistä niitä enää tässä iässä löytää kun kaikki ihmissuhteet ovat kaatuneet vuosien aikana ja keneenkään ei voi edes luottaa. Suoraan sanottuna niin kusetettu olo, elämä on ihan yliarvostettua. ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
02.02.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitä siitä mitä sulla on ;

älä keskity siihen, mitä sulta puuttuu❣️

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi neljä kaksi