Mistä johtuu se että mieli muuttuu päivittäin eikä tunne omaavansa mitään omia mielipiteitä tms.?

Oliko sinulla lapsuudessa huoltosuhde vanhempaan jossa sinä olit se huoltaja?

Persoonallisuushäiriö

Oli vaikea lapsuus. Äitini sai minut liian nuorena ja isäni oli psyykkisesti sairas jollain tavalla. Kuoli kun olin pieni joten suhdetta ei oikein muodostunut. Äitini oli kylmä ja tunteeton suhteeni. Ap

Muista tämä klisee: kauneus on katsojan silmissä eli eri ihmiset näkevät sinun eri tavoin. Et voi näyttää samalta kaikkien silmissä.

Kuvaat hyvin itseäsi: sinulla ei ole mielipiteitä, koska et ole yhteydessä itseesi. Ehkä olet koko lapsuutesi elänyt miellyttämällä äitiäsi. Jotta tämä voi hyvin ja tykkää sinusta. Sellaisesta ihmisestä tulee kameleontti.

Voit löytää itsesi. Jos minä-vauriosi on lievä, niin self-help-kirjallisuus auttaa. Suosittelen Tommy Hellstenin koko tuotannon lukemista näin alkuun.

Jos vakava, niin sitten terapia.

Olen terapiassa mutta en tiedä onko terapeutti huomannut asian samalla tavalla kuin itse. Olen kyllä puhunut äitisuhteesta ja sitä käsitellään. Ap

Tuossa disso-ketjussa keskustellaan aiheesta, käy siellä, saat hyviä vastauksia.

Luin kyllä dissoketjua. Jollain tavalla tuntui samalta ainakin osittain. Ap

Kuulostaa tutulta. Mä tunnistan "oman persoonan" sisälläni, mutta lapsuudenkodissa sitä ei ollut turvallista paljastaa. Omaksuin mukautuvan minän selviytyäkseni ja perimmäinen tunteeni elämän suhteen on ollut tyhjyys. Mikään ei kiinnosta, mikään ei tunnu miltään. Tietenkään, koska en ole elänyt omasta itsestäni käsin. Aikuisiällä olen käynyt terapiassa ja tehnyt paljon töitä luodakseni uudelleen suhteen todelliseen itseeni ja uskaltaakseni tuoda sen esille.

Epävakaa persoonallisuus on yksi vaihtoehto.

Minä myös olen ihan helvetin eksynyt. 

Eilen oloni oli autuas kuin mikä, ihanan toiveikas olo. Tänään olen aivan hermona ja turvaton, ahdistaa! 

Eikä mitään mainittavaa ole siis edes tapahtunut. Kuuntelen juuri rockia, jos vaikka vähän helpottaisi. 

- Itselläkin vaikea epävakaa lapsuus, vanhemmat pahasti alkoholisoituneita jne. 

Eli myötätuntoa ja tsemppiä sinulle, onneksi olet terapiassa kuitenkin. En ole kyennyt itse sitoutumaan. 

Narsistin lapset on tuon kaltaisia. Tuo kaikki Ap:n kuvailema on tuttua.

Ihmettelen itsekin kun ei ole sitä punaista lankaa jota seurata. Tai on jotain mutta mielenkiinto välillä muuttuu tai lopahtaa. Ja sitten ihmettelen että mitenkä ylipäätään olin asiasta kiinnostunut …