Oletko juuri opiskelemassa lähihoitajaksi? Olisi kysyttävää

Ensimmäisenä vuonna on pakko käydä päiväkodissa, sairaalassa ja vammaisten kanssa harjoittelut.

Vasta toisena vuonna käydään vain oman erikoistumisen harjoitteluita.

Kaikki harjoittelut pitää saada suoritettua hyväksytysti. Muistan kun yhdeltä opiskelijalta loppui koko koulutus kun sai tarpeeksi huonoa palautetta sairaalasta.

Osaatko yhtään sanoa kuinka pitkiä nämä harjoittelut on ensimmäisenä vuotena?

Oliskohan ne olleet kaikki vähän alle 2kk.

Muistan vielä hyvin sen helpotuksen tunteen kun sairaalaharjoittelu loppui. Olin jossain kuntouttavalla vuodeosastolla jossa oli heikkokuntoisia vanhuksia ja siellä näki ja haistoi asioita jotka ei unohdu koskaan.

Jos motivaation ja asenteen taso on tuo, en suosittele minkäänlaista uraa hoitoalalla.

T. Alalla vuodesta 88

Vierailija kirjoitti:

Oliskohan ne olleet kaikki vähän alle 2kk.

Muistan vielä hyvin sen helpotuksen tunteen kun sairaalaharjoittelu loppui. Olin jossain kuntouttavalla vuodeosastolla jossa oli heikkokuntoisia vanhuksia ja siellä näki ja haistoi asioita jotka ei unohdu koskaan.

Kiitos kun jaksat vastata. Itseäni kiinnostaa pelkästään päihde ja vammaispuoli, on ihan siinä rajoilla lähdenkö edes opiskelemaan alaa kun nuo harjoittelut vanhuspuolella ja varhaiskasvatuksessa ei kiinnosta. Olen luonteeltani niin raakile kohtaamaan noiden paikkojen arkea, varsinkin vanhuspuoli särkee sydämen jo ihan kun vierailen omaiseni luona hoivakodissa. Sitä vastoin vammaiset ja erityislapset on lähellä sydäntä ja olen nyt aikuisena alaa vaihtamassa täysin ja kovasti pähkäilen mikä olisi polkuni päästä työskentelemään heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

. Sitä vastoin vammaiset ja erityislapset on lähellä sydäntä ja olen nyt aikuisena alaa vaihtamassa täysin ja kovasti pähkäilen mikä olisi polkuni päästä työskentelemään heidän kanssaan.

varmaan kannattaa hakeutua oppisopimuskoulutukseen. Silloin harjoitteluja ei välttämättä tehdä vanhainkodeissa tai sairaaloissa ollenkaan.

Kyllä ne harkat menee, kun asennoituu oikein. Moni on myös yllättynyt positiivisesti harkkojen aikana, vaikka ensiolettamus on ollut se, että tätä en ainakaan aio ikinä tehdä. Kannattaa mennä avoimin mielin.

Sukulaisnainen opiskelee parhaillaan lähihoitajaksi ja on jo nyt opiskeluaikana otettu töihin harjoittelupaikkoihinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. Sitä vastoin vammaiset ja erityislapset on lähellä sydäntä ja olen nyt aikuisena alaa vaihtamassa täysin ja kovasti pähkäilen mikä olisi polkuni päästä työskentelemään heidän kanssaan.

 

varmaan kannattaa hakeutua oppisopimuskoulutukseen. Silloin harjoitteluja ei välttämättä tehdä vanhainkodeissa tai sairaaloissa ollenkaan.

Onko tälläinen mahdollista alanvaihtajalle? Minulla ei mitään kokemusta tai opiskelua alalta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne harkat menee, kun asennoituu oikein. Moni on myös yllättynyt positiivisesti harkkojen aikana, vaikka ensiolettamus on ollut se, että tätä en ainakaan aio ikinä tehdä. Kannattaa mennä avoimin mielin.

Tämä on varmasti totta. Ja jokaisesta saa kokemusta. Eihän ne edes kauan kestä, silti nämä mietityttää.

Mä valmistuin juuri. Olet hiukan vanhentunutta tietoa saanut tässä ketjussa.

Ensimmäisenä vuonna oli hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämisen (entinen sairaalaharkka) sekä kasvun ja osallisuuden edistäminen (entinen päiväkotiharkka), minä tein molemmat vammaispalveluissa, hyton vammaisten palveluasumisessa (2,5kk) ja kasvun ja osallisuuden edistämisen kehitysvammaisten päivätoiminnassa.( 2kk) Nykyään ei ole mitään pakkoa mennä päiväkotiin tai sairaalaan tai vanhainkotiin, jos ei halua.

Valinnaisen tein kotihoidossa, (6vko) koska halusin kokeilla jotain erilaista.

Toisena vuonna hypättiin erikoistumisalalle joka itselläni oli päihde- ja mielenterveystyö, ensimmäisen harkan tein päijdenuorille tarkoitetussa lastensuojelulaitoksessa, jossa minuun tykästyttiin ja sain oppisopimuspaikan ja samalla tiellä olen edelleen valmistumisen jälkeen, nyt vakituisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliskohan ne olleet kaikki vähän alle 2kk.

Muistan vielä hyvin sen helpotuksen tunteen kun sairaalaharjoittelu loppui. Olin jossain kuntouttavalla vuodeosastolla jossa oli heikkokuntoisia vanhuksia ja siellä näki ja haistoi asioita jotka ei unohdu koskaan.

Kiitos kun jaksat vastata. Itseäni kiinnostaa pelkästään päihde ja vammaispuoli, on ihan siinä rajoilla lähdenkö edes opiskelemaan alaa kun nuo harjoittelut vanhuspuolella ja varhaiskasvatuksessa ei kiinnosta. Olen luonteeltani niin raakile kohtaamaan noiden paikkojen arkea, varsinkin vanhuspuoli särkee sydämen jo ihan kun vierailen omaiseni luona hoivakodissa. Sitä vastoin vammaiset ja erityislapset on lähellä sydäntä ja olen nyt aikuisena alaa vaihtamassa täysin ja kovasti pähkäilen mikä olisi polkuni päästä työskentelemään heidän kanssaan.

Itse opiskelen parasta aikaa mielenterveys- ja päihdepuolen lähäriksi. Ei todellakaan ole pakko mennä mihinkään varhaiskasvatukseen, eikä edes varsinaisesti vanhuspuolelle harjoitteleman.

Käytännössä harjoittelut menevät niin, että ensimmäinen harjoittelu (6 vkoa) on kasvun ja osallisuuden edistämistä, harjoittelun voi tehdä jo esim. jossain päihdekuntoutujien yksikössä.

Toinen harjoittelu (6 vkoa) vaatii jo ympäristön jossa tehdään lääkehoitoa ja hoitotoimenpiteitä ympärivuorokautisesti, eli esim. jokin sairaala, terveyskeskus tai muu sen kaltainen paikka, että noita asioita pääsee harjoittelemaan. 

Viimeiset kaksi harjoittelua on meillä ainakin putkeen (12 vkoa) jotka voi ja kannattaa eritellä kahteen eri paikkaan, nämä ovat ne varsinaiset osaamisalan harkat. Esim. toinen päihdepuolelle ja toinen mielenterveyspuolelle. Tässä voi esim. jommassakummassa olla vaikka samassa harkkapaikassa kuin ekassa harkassa. 

.

Eli tuossa tämänhetkinen käytäntö. Harjoittelupaikat kannattaa tietysti miettiä niiden omien tarpeiden mukaan ja sen pohjalta että saa kaiken tarvittavan tehtyä niissä harjoittelupaikoissa. Sairaalaan jos menee niin tietty siellä niitä vanhuksiakin on, mutta ei sitä harjoittelua tarvitse missään vanhusten palvelutasossa siis tehdä. 

Onnea matkaan ap, tervetuloa myös alalle! Minusta tämä on ollut kivaa ja äärimmäisen mielenkiintoista. 

Yllättävää kyllä, myös päihde-ja vammaispalveluissa on vanhuksia. Itse vuosien päiväkoti kokemuksen omaavana en missään tapauksessa olisi mennyt töihin vanhuspuolelle. Harjoittelujen ja kesätöiden jälkeen mua ei kirveelläkään saanut enää päiväkoteihin takaisin.

Joten mene vain harjotteluihin avoimin mielin, saatat jopa yllättyä ja ainakin opit uutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliskohan ne olleet kaikki vähän alle 2kk.

Muistan vielä hyvin sen helpotuksen tunteen kun sairaalaharjoittelu loppui. Olin jossain kuntouttavalla vuodeosastolla jossa oli heikkokuntoisia vanhuksia ja siellä näki ja haistoi asioita jotka ei unohdu koskaan.

Kiitos kun jaksat vastata. Itseäni kiinnostaa pelkästään päihde ja vammaispuoli, on ihan siinä rajoilla lähdenkö edes opiskelemaan alaa kun nuo harjoittelut vanhuspuolella ja varhaiskasvatuksessa ei kiinnosta. Olen luonteeltani niin raakile kohtaamaan noiden paikkojen arkea, varsinkin vanhuspuoli särkee sydämen jo ihan kun vierailen omaiseni luona hoivakodissa. Sitä vastoin vammaiset ja erityislapset on lähellä sydäntä ja olen nyt aikuisena alaa vaihtamassa täysin ja kovasti pähkäilen mikä olisi polkuni päästä työskentelemään heidän kanssaan.

Itse opiskelen parasta aikaa mielenterveys- ja päihdepuolen lähäriksi. Ei todellakaan ole pakko mennä mihinkään varhaiskasvatukseen, eikä edes varsinaisesti vanhuspuolelle harjoitteleman.

Käytännössä harjoittelut menevät niin, että ensimmäinen harjoittelu (6 vkoa) on kasvun ja osallisuuden edistämistä, harjoittelun voi tehdä jo esim. jossain päihdekuntoutujien yksikössä.

Toinen harjoittelu (6 vkoa) vaatii jo ympäristön jossa tehdään lääkehoitoa ja hoitotoimenpiteitä ympärivuorokautisesti, eli esim. jokin sairaala, terveyskeskus tai muu sen kaltainen paikka, että noita asioita pääsee harjoittelemaan. 

Viimeiset kaksi harjoittelua on meillä ainakin putkeen (12 vkoa) jotka voi ja kannattaa eritellä kahteen eri paikkaan, nämä ovat ne varsinaiset osaamisalan harkat. Esim. toinen päihdepuolelle ja toinen mielenterveyspuolelle. Tässä voi esim. jommassakummassa olla vaikka samassa harkkapaikassa kuin ekassa harkassa. 

.

Eli tuossa tämänhetkinen käytäntö. Harjoittelupaikat kannattaa tietysti miettiä niiden omien tarpeiden mukaan ja sen pohjalta että saa kaiken tarvittavan tehtyä niissä harjoittelupaikoissa. Sairaalaan jos menee niin tietty siellä niitä vanhuksiakin on, mutta ei sitä harjoittelua tarvitse missään vanhusten palvelutasossa siis tehdä. 

Onnea matkaan ap, tervetuloa myös alalle! Minusta tämä on ollut kivaa ja äärimmäisen mielenkiintoista. 

Olen siis myös tuore alanvaihtaja ja aikuiskoulutuksena tämä.

- sama

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä vuonna on pakko käydä päiväkodissa, sairaalassa ja vammaisten kanssa harjoittelut.

Vasta toisena vuonna käydään vain oman erikoistumisen harjoitteluita.

Kaikki harjoittelut pitää saada suoritettua hyväksytysti. Muistan kun yhdeltä opiskelijalta loppui koko koulutus kun sai tarpeeksi huonoa palautetta sairaalasta.

no ei ole mikään pakko käydä sairaalassa eikä päiväkodissa. Jos et tiedä niin voi olla myös hiljaa?

Nykyään ei ole mitään sairaalaharkkoja ellei nimenomaan tahdo erikoistua sairaanhoitoon ja huolenpitoon, eikä päiväkotiharkkaa jos ei nimenomaan halua erikoistua lapsiin ja nuoriin.

On se oppisopimuskoulutuskin mahdollista. Meillä oli paljon aikuisia alanvaihtajia opso-joukossa. Ja minäkin totean, että ketjun alussa ap sai kauan sitten vanhentunutta tietoa.

Ensimmäiset mistään mitään tietämättömät kommentoijat pelästyttivät ap:n. 

Hienoa, kun lähihoitajakoulutus on uudistunut ja valintoja harkkojen suhteen voi tehdä jo opiskeluvaiheessa.

Lämpimästi tervetuloa alalle😊

terv. Yksi monista lähihoitajista

Kiitos ihanista vastauksista kaikille. En säikähtänyt, itseasiassa olen jo selvittelemässä kouluasioita tässä.

Monet ystäväni kouluttautuvat alalle 20 vuotta sitten, paljon on muuttunut siitä. Ja hyvä niin. Tässä iässä sitä mielellään keskittyisi jo siihen olennaiseen vaikka kokemus monenlaisesta ei pahaa tee. Siksi kyselin harjoitteluista.

Itsellä on mielessä vain suuntaviivoja mahdollisista erikoistumisista, olen avoin kaikelle mutta uskon että opintojen edetessä kuviot alkaa selkiytymään.