Sukulaiset pilasivat hautajaiset - voiko tästä mielipahasta koskaan selvitä?
Sukulaiset pilasivat täysin rakkaan mummuni hautajaiset... En kestänyt katsella touhua vaan lähdin kesken pois (enkä ollut ainoa!) ja olen itkeskellyt kotona siitä lähtien... Kellään kokemusta? Tuntuu että mummuni muisto on jotenkin "häpäisty"! Voiko tästä päästä koskaan yli?
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 10:13"]
Juopottelivatko he vai mitä tapahtui? Mummusi muisto jossain muualla kuin hautajaisissa. Sukulaiset häpäisivät vain itsensä, ei mummuasi. Älä sekoita surua ja vastenmielisiä sukulaisia.
[/quote]
Kiitos, tämä hieman auttoi! Vastenmielisyys osaa sukua kohtaan ja suru ei ole hyvä yhdistelmä...
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 10:16"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 10:11"]
Kerro nyt vähän yksityiskohtia?
[/quote]
Voi vaikea selittää mutta mummuni oli ihana, lämmin ihminen ja tuntuu että hänen muistoaan ei kunnioitettu lainkaan. Yksi sukulainen veti show'ta ja toi itseään esille joka käänteessä. Kaikki meni hänen mielensä mukaan.... Aivan väärin. Ei hautajaiset ole se paikka missä toitotetaan omaa erinomaisuutta ja vedetä koko ajan huomiota itseen....
[/quote]
Kerro nyt vähän enemmän?
Itse kyllä hetkellisesti pahastuin veljen hautajaisissa kun isän uusi vaimo (joka oli tavannut veljen pari kertaa) veti kaiken huomion itseensä suureellisten huutoitkukohtausten, omista traumoistaan puhumisen ja teennäisen tuntuisen muistelon muodossa, mutta ymmärsin jälkeenpäin että hän saattoi kokea jotain omia menetyksiä uudestaan, tai sitten esimerkiksi surra isän surua.
Suru joskus tekee erityisen herkäksi ja saa pahastumaan asioista, jotka jälkeenpäin tuntuvat itsestä pieneltä.
Jos hautajaisissa on paljon ihmisiä, aina on niitä jotka ei aidosti sure. Sen aikaa mitä pappi puhuu ja arkku on esillä, ihmiset on hiljaa ja surevat, mutta jo muistojuhlassa, viimeistään ruoka ja kahvi kirvoittavat ihmisten kielet ja ruokapöydissä naureskellaan. Jos vainaja on itselle rakas ja läheinen ,loukkaa tuollainen käytös tietenkin. Itsekin huomasin äitini hautajaisissa,että tuntui pahalta kun ihmiset jo ruokapöydissä nauroivat ja puhuivat omiaan. Mutta näin se on mennyt kaikissa hautajaisissa missä olen ollut.Älä turhaan pahoita mieltäsi sukulaisista. Jokainen taplaa tyylillään ja aina kaikki eivät osaa olla korrekteja joka tilanteessa.
Jos asia jää sinua kovasti vaivaamaan, voisit pitää mummon haudalla omat hautajaiset. Viet kimpun ja luet kauniin runon. Kerrot mummolle, miten rakas hän sinulle oli ja miten häntä kaipaat.
Kannattaa itsesi vuoksi päästää asiasta irti ja suunnata ajatukset muualle. Se että jäät tuota asiaa mielessäsi pyörittelemään kenties loppuelämäksesi ja katkeroidut, on vain sinulle itsellesi huono asia.
Miten asiasta pääset yli on varmaan helpommin sanottu kuin tehty, mutta ehkä itse yrittäisin tiedostaen antaa antaaksi ja toisaalta vaalisin vainajan muistoa itse niinkuin parhaaksi näkisin. Kenties sanoisin kasvokkain ja asiallisesti ko. sukulaisille tuntemukseni ja sen, että heidän käytös loukkasi sinua. Mikäli omat avut eivät riitä, hakisin vaikka ulkopuolista terapia-apua, jos yksittäinen tapahtuma alkaisi elämääni liikaa negatiivisesti hallitsemaan.