Sukulaiset pilasivat hautajaiset - voiko tästä mielipahasta koskaan selvitä?

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 13:11"]

Jos hautajaisissa on paljon ihmisiä, aina on niitä jotka ei aidosti sure. Sen aikaa mitä pappi puhuu ja arkku on esillä, ihmiset on hiljaa ja surevat, mutta jo muistojuhlassa, viimeistään ruoka ja kahvi kirvoittavat ihmisten kielet ja ruokapöydissä naureskellaan. Jos vainaja on itselle rakas ja läheinen ,loukkaa tuollainen käytös tietenkin. Itsekin huomasin äitini hautajaisissa,että tuntui pahalta kun ihmiset jo ruokapöydissä nauroivat ja puhuivat omiaan. Mutta näin se on mennyt kaikissa hautajaisissa missä olen ollut.Älä turhaan pahoita mieltäsi sukulaisista. Jokainen taplaa tyylillään ja aina kaikki eivät osaa olla korrekteja joka tilanteessa.

[/quote]

Omaa suruani taas helpottaa muistotilaisuuden vapaamuotoinen juttelu tai jopa nauru. Ei se poista isän ikävää, mutta helpottaa, elämä jatkuu. Isä itsekin oli kova keskustelemaan ja nauramaan.

Mielestäni muistotilaisuudessa on mukavampaa jos on kepeää jutustelua, kuulumisten vaihtoa jne. Jotenkin uskon että vainajakin haluaisi että muistotilaisuudessa puhuttaisiin aija-tädin uudesta kissasta ja pentti-sedän polttopuiden pinoamisesta. Tai mistä vain.

Usein (ikävä kyllä) hautajaiset ovat paikka missä näkee kaukaisia sukulaisia häiden ja ristiäisten lisäksi.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 13:11"]

Jos hautajaisissa on paljon ihmisiä, aina on niitä jotka ei aidosti sure. Sen aikaa mitä pappi puhuu ja arkku on esillä, ihmiset on hiljaa ja surevat, mutta jo muistojuhlassa, viimeistään ruoka ja kahvi kirvoittavat ihmisten kielet ja ruokapöydissä naureskellaan. Jos vainaja on itselle rakas ja läheinen ,loukkaa tuollainen käytös tietenkin. Itsekin huomasin äitini hautajaisissa,että tuntui pahalta kun ihmiset jo ruokapöydissä nauroivat ja puhuivat omiaan. Mutta näin se on mennyt kaikissa hautajaisissa missä olen ollut.Älä turhaan pahoita mieltäsi sukulaisista. Jokainen taplaa tyylillään ja aina kaikki eivät osaa olla korrekteja joka tilanteessa.

[/quote]

Apua, kahvipöydässä ei saa puhua omiaan? Mitä mitä... Nuohan ovat väistämättä myös tilaisuuksia, jossa harvoin tapaavat sukulaiset ovat koolla. Kuulumisia ei saa kertoa? Eihän naureskelu ja "räkättäminen" tietenkään hautajaisiin kuulu, mutta kyllä kai jostain muustakin saa puhua kuin vainajasta...?

Hautajaisissahan muistellaan vainajaan liittyviä hauskoja juttuja ja nauretaan yhdessä mukaville muistoille. Sekin on tapa kunnioittaa vainajaa eikä huonoa käytöstä.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 13:11"]Jos hautajaisissa on paljon ihmisiä, aina on niitä jotka ei aidosti sure. Sen aikaa mitä pappi puhuu ja arkku on esillä, ihmiset on hiljaa ja surevat, mutta jo muistojuhlassa, viimeistään ruoka ja kahvi kirvoittavat ihmisten kielet ja ruokapöydissä naureskellaan. Jos vainaja on itselle rakas ja läheinen ,loukkaa tuollainen käytös tietenkin. Itsekin huomasin äitini hautajaisissa,että tuntui pahalta kun ihmiset jo ruokapöydissä nauroivat ja puhuivat omiaan. Mutta näin se on mennyt kaikissa hautajaisissa missä olen ollut.Älä turhaan pahoita mieltäsi sukulaisista. Jokainen taplaa tyylillään ja aina kaikki eivät osaa olla korrekteja joka tilanteessa.
[/quote]

Kyllä läheisen ja rakkaankin hautajaissa, siunauksen itkutyrskähtelyjen jälkeen, muistotilaisuudessa lasketaan leikkiä ja naureskellaan, juorutaan ja kysellään muiden sukulaisten kuulumisia. Se on hyvä, sillä se normalisoi omaistenkin tuntemuksia.

No, olen evakkojen sukua, ja niinhän sitä sanotaan, että karjalaiset hautajaiset ovat iloisemmat kuin hämäläiset häät.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 13:11"]

Jos hautajaisissa on paljon ihmisiä, aina on niitä jotka ei aidosti sure. Sen aikaa mitä pappi puhuu ja arkku on esillä, ihmiset on hiljaa ja surevat, mutta jo muistojuhlassa, viimeistään ruoka ja kahvi kirvoittavat ihmisten kielet ja ruokapöydissä naureskellaan. Jos vainaja on itselle rakas ja läheinen ,loukkaa tuollainen käytös tietenkin. Itsekin huomasin äitini hautajaisissa,että tuntui pahalta kun ihmiset jo ruokapöydissä nauroivat ja puhuivat omiaan. Mutta näin se on mennyt kaikissa hautajaisissa missä olen ollut.Älä turhaan pahoita mieltäsi sukulaisista. Jokainen taplaa tyylillään ja aina kaikki eivät osaa olla korrekteja joka tilanteessa.

[/quote]

No hyi, en viihtyisi hautajaisissa, jossa pitää vaan itkeä silmät päästään. Se suru ei mene mihinkään.

Toivoisin, että aikanaan minun hautajaisissa ihmiset osaisi muistella hyvällä, söisivät hyvää ruokaa, herkkuja jne ja "pitäisivät hauskaa". Elämä jatkuu heillä. 

Olen itsekin ihmetellyt tätä hautajaiskäyttäytymistä. Niistä tehdään jonkinlainen messevä sukukokous, jossa nauretaan, syödään ja juodaan perikunnan piikkiin. Ainoa vain, että vainajasta ei kukaan huomaa puhua mitään. Viimeksi kun kuulutin, että hiljaisuutta; nyt luetaan adressit, kaikki vaikuttivat ärsyyntyneiltä kun hyvät juorut ja kakkukekkerit keskeytettiin. Omille läheisille olen kertonut, että muistojuhla pidetään pelkästään omalle perheelle.

Itse vain olin helpottunut oman isäni hautajaisissa, kun muistotilaisuudessa tunnelma vähän keveni. Toki toisen poismeno on surullinen asia, mutta elämän kuuluu silti jatkua. Isäni olisi varmaan nurissut pilven päällä, jos ei oltaisi naurettu niitä kaikkia tempauksia, joita isäni teki nuoruudessaan ja vähän aikuisiässäkin. Itse en pystynyt puhumaan, mutta kyllä silti hymähtelin ja muistelin lämmöllä muiden kertomia asioita.

Musta on ollut ihanaa kun isovanhempieni hautajaisissa on muistotilaisuudessa kaikunut puheensorina ja näkynyt hymyileviä naamoja. Sellaiset hautajaiset tahdon itsekin. Vainajaa voi surra monella tapaa ja juhlallisesti sitä surua osoitetaan kirkossa ja haudalla. Muistotilaisuudessa muistellaan vainajaa ja mielelläni itse ainakin muistelen sitä kaikkea iloista mitä yhteisessä historiassa on. Lisäksi on ihan ok että suku vaihtaa kuulumisia, varsinkin mummuni olisi siitä kovasti pitänyt. 

"Kuoleman keskellä elämä, ilon keskellä suru" vai miten se menikään.

Hah. Mun isän hautajaisissa kukaan ei kysynyt miten äitini tai minä jaksan?
Pappa kuoppaan ja baariin juomaan isän muistoksi. Hän oli kaiken lisäksi jättänyt alkoholin 30vuotta aijemmin.
Siinä sitten krapulassa raivottiin kun lapseni itki mummolassa hetken satuttaessa itsensä.
Voi jee.
No. Äiti on tehnyt hautajaismenojen suunnitelmn omalle kohdalleen kirjallisena. . Yhtään juopottelevaa sinne ei tarvita.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 14:41"]

Olen itsekin ihmetellyt tätä hautajaiskäyttäytymistä. Niistä tehdään jonkinlainen messevä sukukokous, jossa nauretaan, syödään ja juodaan perikunnan piikkiin. Ainoa vain, että vainajasta ei kukaan huomaa puhua mitään. Viimeksi kun kuulutin, että hiljaisuutta; nyt luetaan adressit, kaikki vaikuttivat ärsyyntyneiltä kun hyvät juorut ja kakkukekkerit keskeytettiin. Omille läheisille olen kertonut, että muistojuhla pidetään pelkästään omalle perheelle.

[/quote]

Nyt ymmärrän, miksi mummoni useaan otteeseen painotti, että hänellä on muistotilaisuutta varten varattuna rahat erillisellä tilillä. Hän kun ajatteli, että hautajaisissaan ei syödä perikunnan piikkiin vaan vainaja oli erikseen siihen rahat säästänyt. Ja kyllä, hautajaiset ovat sukujuhla, yhden sukulaisen poismenon kunniaksi järjestetyt. Siunaustilaisuudessa vainaja on vielä läsnä, muistotilaisuudessa enää muistot ja muiden tulevaisuus. Omalla tavallaan hautajaisissa on myös riemua, koska joku suvusta on askeleen lähempänä iankaikkista elämää.

Itse en omista surevaista luonnetta enkä myöskään itke helposti. Olen lukenut adresseja useissa hautajaisissa osin näistä syystä.

Ukin hautajaispäivän iltana mentiin serkkujen kanssa baariin. Tästä jo 20 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 14:59"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 14:41"]

Olen itsekin ihmetellyt tätä hautajaiskäyttäytymistä. Niistä tehdään jonkinlainen messevä sukukokous, jossa nauretaan, syödään ja juodaan perikunnan piikkiin. Ainoa vain, että vainajasta ei kukaan huomaa puhua mitään. Viimeksi kun kuulutin, että hiljaisuutta; nyt luetaan adressit, kaikki vaikuttivat ärsyyntyneiltä kun hyvät juorut ja kakkukekkerit keskeytettiin. Omille läheisille olen kertonut, että muistojuhla pidetään pelkästään omalle perheelle.

[/quote]

Nyt ymmärrän, miksi mummoni useaan otteeseen painotti, että hänellä on muistotilaisuutta varten varattuna rahat erillisellä tilillä. Hän kun ajatteli, että hautajaisissaan ei syödä perikunnan piikkiin vaan vainaja oli erikseen siihen rahat säästänyt. Ja kyllä, hautajaiset ovat sukujuhla, yhden sukulaisen poismenon kunniaksi järjestetyt. Siunaustilaisuudessa vainaja on vielä läsnä, muistotilaisuudessa enää muistot ja muiden tulevaisuus. Omalla tavallaan hautajaisissa on myös riemua, koska joku suvusta on askeleen lähempänä iankaikkista elämää.

[/quote]

Korostan vielä, että se raha ei ole tässä pointtina vaan yleinen hurlumhei -meininki. Eikö muistojuhlassa ole sivistynyttä muistella vainajaa vai juorutaanko pelkästään serkun tyttären edesottamuksista? Eikö siihen olisi joku muu tilaisuus otollisempi?

Elämä jatkuu aina jotenkin. Eräässä muistotilaisuudessa muisteltiin suureen ääneen ja naurun kanssa vainajan saamia isoja kaloja, muita nuoruusvuosien hyviä muistoja unohtamatta. Aika ajoin joku itki kun muisti jonkun koskettavan muiston ja sitten taas jatkettiin hauskoissa muisteluissa. Sellaiset minäkin haluaisin, muistellaan edesmennyttä hyvässä hengessä.
Eri asia sitten on sukulaiset jotka alkavat tapella perinnöstä jo muistotilaisuudessa. Sellaista käytöstä ei voi suvaita.

Kerro nyt vähän yksityiskohtia?

Millä tavoin pilasivat?

Etkö itse pilannut kun läksit kesken pois ja ne muut aiemmin poistuneet.

Miksi syytät muita?

JOkainen on vastuussa omista tekemisistään. Kiinnostaa tietää miten hautajaiset voi pilata.

Juopottelivatko he vai mitä tapahtui? Mummusi muisto jossain muualla kuin hautajaisissa. Sukulaiset häpäisivät vain itsensä, ei mummuasi. Älä sekoita surua ja vastenmielisiä sukulaisia. 

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 10:11"]

Kerro nyt vähän yksityiskohtia?

[/quote]

Voi vaikea selittää mutta mummuni oli ihana, lämmin ihminen ja tuntuu että hänen muistoaan ei kunnioitettu lainkaan. Yksi sukulainen veti show'ta ja toi itseään esille joka käänteessä. Kaikki meni hänen mielensä mukaan.... Aivan väärin. Ei hautajaiset ole se paikka missä toitotetaan omaa erinomaisuutta ja vedetä koko ajan huomiota itseen....