Miksi kannatan yksinhuoltajuutta.

Kiitän useesti jumalaa että olen sinkku. En vain millään jaksaisi ihmisuhdedraamaa päivittäin, ylipäätänsä puhua päivittäin, olla pahimmillaan tossun alla, kunnella työpäivän valituksia, antaa toosaa seksin mennessä arkiseks vähän sen takii et suhde pysyis kasassa, "voisiks ottaa suihin"-hyi vittu en. Harvemmin törmää ihmiseen jossa seksissä säilyy intohimo sellaisena mitä se parhaimmillaan voi olla. Ja jos sitä intohimoo on löytäny nii joko sitä ei saa tai tyyppi on varattu ja on siksi ns.kielletty hedelmä. Tokihan on kiva saada välillä läheisyyttä, onneks on mukava oksitosiinipaketti vauvassa. Ja entä auttamassa arjen askareissa? - kuten tiskata jättäen astioihin ruoanjämiä ja sekottaa tumman ja vaaleen pyykin keskenään, vauvan tuttipullotkin haisee steriloinnin jälkeen pesuaineelta. Ja no mites kestän ilman arjen mukavia yllätyksiä mieheltä,- joo miehellä luultavasti huono omatunto jostain TAI haluaa jotain ( kuten parempaa seksiä kun arkiseksiä) ja itsehän saan ostettua itselleni ne mukavimmat lahjat. No kukas sua kehuu? No onneks ystävät ja miehet jotka kaupungilla syö mua katseellaan. Hirveintä olisi jos kumppani saa manipuloitua itsetunnon alas "jotta ketään muuta ei kiinnostaisi" Mutta on oikeasti todella ihania miehiä olemassa kuten omani. - Kuule keksin alta minuutissa miehessäsi jonkun ärsyttävän/limaisen/kauhistuttavan piirteen luultavasti jo kasvoja katsomalla. Ja sääliksi käy ne "nyt mä olen sinkku ainaki vuoden" et sä tyttö osaa käsitellä asioita yksin omassa mielessä niin turha toivo, sulle tulee poikkisten kierre poikkisten perään, etkä saa sitä koskaan loppumaan, kunnes elämä pistää ne loppumaan kun sua on tarpeeks monta kertaa satutettu ettet enää kestä uutta esim. pettämistä. Harmillisen yleistä myös tuo pettäminen, onneksi ei tarvi murehtii siitäkään. Eli minkä vitun takia parisuhde on tavoittelun kohde ja enemmän hyväksyttyä kun sinkkuus, vittu ihmiset on sekasi. Alapeukuttakaa te orjat jotka ette uskalla erota huonosta suhteesta tai ette nää miesten virheitä sinisten silmien takaa, alkuhuuman kusetetut. Älkää huoliko karma kostaa mulle tästäkin (toivottavasti ei parisuhteella) niinkun jokaisesta muustakin huonosta käytöksestä jota en kadu. Minä olen vapaa, ah. Ja voi sääliks käy vauvaperheitä, suhde varmaa aika kovilla ku mies kinuaa kuukauden päästä seksiä synnytyksestä vaikka paikat on kipeet ja janoaa huomiota jota ei vaan jaksaisi antaa muutakun vauvalle. Yh:t te ootte kovaa kamaa, tsemppiä teille! :D ja lukekaa varatut puolisonne viestit kaikkialla (fb, känny jne) olen seurannut sivusta lukuisia ja taas lukuisia pettämisiä. Enemmän sääntö kun poikkeus. Vaikka mun viesti vituttais nii älä ole kyseenalaistamatta pettämisen mahdollisuutta.