Apuja! Olen huomannut olevani perfektionisti-äiti

Tämä on aivan käsittämätöntä. En ole tajunnutkaan tätä, kunnes poikani kysyi eräänä aamuna minulta, kun järjestelin pikkutavaroita työpöydällä täydelliseen järjestykseen: "Äiti, miks sä oot noin pikkutarkka?"

Ja sitten vastasin automaattisesti, että "En"... Tämä osoittautui pahimmaksi valheeksi, koska tajusin sillä sekunnilla, että hetkinen... Ehkä mulla on pakkomielle täydellisyyteen. Poikaa tosin ei mun näpertelyt kiinnosta, joten jatkoi matkaansa keittiöön, kun minä petasin jo sänkyä.

Alan huolestua kamalasti, että onkohan tämä jotakin vakavaa. Pakkomielle. Nimittäin onhan addiktio vakavaa...

Vasta huomasin, että viime aikoina kaiken on täytynyt olla tiptop, henkarit järjestyksessä, pikkutavarat "omilla pakoillaan" pöydällä, saunanlauteet, kaikki pinnat täytyy olla priimusta, ei tahran tahraa missään. Jos jossain on pölypallo, tulee hirveä siivousvimma sen perään. Kun viimein kaikki on täydellistä, perheenjäsenten täytyy olla sohvalla järjestyksessä, myöskin sanomalehdet on oltava järjestyksessä päivämäärän mukaan. Aikataulut jopa vapaa-ajalle ovat täydelliset ja alan jo järjestämään miehenkin tavaroita, vaikka hän on sitä jyrkästi kieltänyt, täytyyhän muiden yksityisyyttä kunnioittaa.

Olen aivan toivoton.