Syömisen vaikeus...

Tai sanoisinko oikeanlaisen syömisen vaikeus. Miksi on niin paljon helpompaa olla syömättä kuin syödä säännöllisesti ja kohtuullisesti? Miksi säännöllinen ja kohtuullinenkin syöminen laukaisee täysin holtittoman syömiskäyttäytymisen? Ahmimisenkin, usein. Syöminen ahdistaa ja pelottaa, kun tiedän että se ei toimi. Sitten paastoan. Sitten yritän syödä oikein. Se johtaa ahmimiseen. Vihaan alati muuttuvaa kroppaani, tämä vaikeuttaa sosiaalista kanssakäymistäkin. Ammattiavusta huolimatta en saa otetta tästä, ja rupean olemaan toivoton. Kunhan purkauduin. Kiitos. Ei tälle kukaan voi mitään, itse on pakko saada jostain narunpäästä kiinni. Onneksi en ole alipainoinen kuitenkaan, säästyn sen puolen fyysisistä ongelmilta. Olen vain ällö kasa löllöä ilman itsehillintää.