Tytär vihoittelee kun en mielestään pidä tarpeeksi usein yhteyttä
Tytär on 24-vuotias. Itselläni on kotona vielä kolme alaluokkalaista, käyn vuorotöissä ja olen yh. Aika on tiukilla mutta laitan viestiä jonkun kerran viikossa, kyselen kuulumisia tai laitan ihan vaikka sydämen. Maksan myös hänen puhelinlaskunsa ja annan muutaman kympin rahaa joka kuukausi. Hän on opiskelija. Meillä on tosi vähän sukua ja omat vanhempanikin ovat jo kuolleet. Tyttären isä ei pidä yhteyttä kuin todella harvoin, ja silloinkin vain humalassa.
Viimeksi kun isänsä soitti, niin hän kertoi humalassa tytölle että hän olisi halunnut olla enemmän tytön elämässä mukana, mutta minä estin. Tottahan tuo oli kun tytär oli vauva, niin tytön isä lähti toisen matkaan. Itse olin kypsymätön 19-vuotias ja estin tapaamisia tuolloin hetken aikaa. Se on aivan totta. Välit kuitenkin tasaantuivat ja tytär kävi isällään. Myöhemmin käynnit loppuivat kun isän yhteydenpito loppui isän päihdeongelman myötä. Koen hirveän huonoa omaatuntoa siitä että tytär kokee olevansa yksin ja ilman sukua. En voi sille mitään.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tehnyt liikaa lapsia?
Niinpä, ensin tehdään lapsi ---> YH ja sitten lisää lapsukaisia ---> ja kohta ollaan tupla-YH.
Vierailija kirjoitti:
Anna kärttyillä. Tuon ikäiset on vittumaisia enkä itsekään haluaisi edes nähdä neitiä.
Olisiko se vit tumaisuus sun kohdalla jossakin muualla kuin neidissä!
Huh
Vierailija kirjoitti:
Ei tytärkään nyt niin usein soita. Kysyin kuinka usein hän haluaisi että soitan, mutta ei sanonut siihen oikein mitään. Olen ajatellut että hän ottaa yhteyttä kun haluaa, enkä halua olla liian tungetteleva. Siksi olen pitänyt sellaista kohtuullista väliä yhteydenpidossa, pari-kolme kertaa viikossa laitan viestiä ja muutaman kerran soitellaan kuukaudessa.
Ap
Ei kai tuolain voi kysyä.
Ei tunnu aidolta, että sanotaan vaikka soita 3 kertaa viikossa ja sä soitat.
Kai tuon nyt tulee luonnostaan - soittaa pyytämättä.
Meillä toisinpäin: 19 teini valittaa, kun otan liikaa yhteyttä. Pari viestiä viikossa +puhelu.
Olet ollut pitkään tyttäresi kanssa kahden ja välit ovat läheiset. Minä olin kuopuksen kanssa aina yh ja vielä nytkin 25v pitää tiivistä yhteyttä. Esim. tänään kolme puhelua, viimeisen hän soitti töistä ajaessaan kotiin. Jos mahdollista etäisyyden takia, kutsu tytärtä viettämään aikaa sisarusten kanssa, esim. retkillä on kiva , kun on kaksi aikuista.
Mielestäni pari viestiä viikossa on vähän. Itse soitan äidilleni lähes päivittäin, tai toisinpäin. Viestejä laitetaan yhteiseen wa-ryhmään, jossa muutkin sisarukset, useamman kerran viikossa.
Tyttäresi ikäisenä voi olla yksinäistä, kun kaverit ehkä jo parisuhteissa eikä enää ole välttämättä aikaa kaverille. Toki äiti ei voi kavereita korvata, mutta voisitteko soitella ja viikonloppuisin tehdä jotain yhdessä. Välillä kahdestaan, välillä pikkusisarukset mukaan.
Ja tapahtuu, että kolmas osa vedestä jaetaan kolmeen osaan: sillä kolmas osa leikataan pois, ja kaksi kyynärää on sen korkeus; Pappi on mies, joka on vannonut 10-vuotiaalle miehelle.
Kolme kertaa niin paljon kuin vanha mies, hän oli suuri mies, ja hän asui Herran huoneessa. Kun kymmenes osa eefasta on otettu, kolmas osa korppikotkasta on vuosikerta Jumalan rakkaudesta.
Sano että laittaa munan suuhun jos ei kelpaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tytärkään nyt niin usein soita. Kysyin kuinka usein hän haluaisi että soitan, mutta ei sanonut siihen oikein mitään. Olen ajatellut että hän ottaa yhteyttä kun haluaa, enkä halua olla liian tungetteleva. Siksi olen pitänyt sellaista kohtuullista väliä yhteydenpidossa, pari-kolme kertaa viikossa laitan viestiä ja muutaman kerran soitellaan kuukaudessa.
Ap
Eli kyse ei ole oikeasti yhteydenpitojen määrästä vaan tunteesta. Hänellä on tunne, että hänestä ei välitetä.
En vaan keksi miten välittämistä voisin vielä näyttää. Ap
Aika karseeta, varsinkin jos sulla on vielä sen aikuisen lisäksi lisää lapsia...
Olen itse 27v. ja huomaan edelleen kaipaavani äidiltä huolenpitoa. Lähinnä sellaista, että oikeasti koen hänen välittävän ja että olen vielä hänen "pieni lapsi". Kuulostaa ehkä hassulta, enkä oikeasti tarvi konkreettista paapomista, mutta juurikin tarpeeksi tiivistä yhteydenpitoa. Perheenjäsenet ei ole kuin ketkä tahansa tutut joita nähdään silloin tällöin.
Joinakin viikkoina viestitellään päivittäin ja lisäksi äitini soittaa minulle. Ajoittain sitten ollaan viestein yhteydessä vaikka vain kerran viikossa. Tapaamme välimatkan vuoksi ehkä 2krt kuussa. Mutta mulle tärkeää on, että sitä yhteyttä pidetään enemmän kuitenkin noin tiheästi, silloin ne jotkut viikot kun yhteydenpito rajoittuu muutamaan viestiin ei tunnu niin pahalta.
Viestiksi riittää pienikin huomioiminen. Esim. äitini saattaa toivottaa aamulla mukavaa työpäivää. Ei sen viestittelyn tarvi olla pitkää tsättäilyä. Vieläkin tärkeämpää olisi se, että näätte myös kasvotusten ja pyydät kylään ja kerrot että ikävöit ja rakastat.