Miehen teini ei suostu menemään äidilleen
Asuu siis meillä, ja välit ovat hyvät. Olen ollut isänsä kanssa ihan siitä asti, kun tyttö on ollut parivuotias ja todella pidän, välitän hänestä kovasti. Aikaisemmin on jokatoinen vkl ollut äidillään ja meillä sitten ollut mahdollisuus viettää enemmän aikuisten aikaa, kynttiläillallisia, parisuhdeaikaa jne.
Ja nyt on mennyt jo pari kk, että tyttö ei mene äidilleen, kun on "tylsää". Äidille tämä sopii, on välinpitämätön eikä kovin äidillinen. Isällekään homma ei ole ongelma.
Mutta minulle on... haluan aikaa mieheni kanssa myös, en pelkästään elää niin, että täytyy koko ajan huomioida tuittupäisen teininkin tarpeet. En tiedä mitä teen, tuntuu kuin koko parisuhteesta katoaa kipinä ja elämä kutoutuu murjottavan teinin oikkujen ympärille. Olen yrittänyt nätisti patistella teiniä äidilleenkin välillä, kysellyt onko siellä asiat huonosti vai missä vika. Mutta on kuulemma vaan tylsää, ja meillä on kivempaa. Kumpikin koti on kuitenkin sen verran lähekkäin, että pääsee kulkemaan kavereille kummasta vaan.
Tiedän, saan miljoona alapeukkua ja paheksuntaa mitäs lähdit lapsellisen miehen matkaan. No, 13 vuotta olen äitipuolena ollut ja enemmän äiti tytölle kuin hänen omansa. Mutta kai sitä saa välillä toivoa, että se normaali elämänrytmi jatkuisi.
Kommentit (79)
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 21:01"]Ajattelisitko omasta lapsestasi noin?
[/quote]
Varmasti / toivottavasti haluaisi myös silloin kahdenkeskistä aikaa miehensä kanssa? Ei nyt mitään jeesusteluita, jooko...
Vietätkö tytön kanssa kahdestaan aikaa? Mitäpä jos tekisitte yhdessä tyttöjen kesken jotain. Kuulostaa siltä, että tyttö kaipaa kipeästi perheen läsnäoloa ja yhdessä tekemistä, vielä kun siihen on mahdollisuus. Hän ehkä pelkää aikuistumista ja tukeutuu teihin, koska kokee että muutaman vuoden päästä se ei ole enää mahdollista. Olin itse ihan samanlainen 15 kesäisenä.
Mutta mitäpä jos koittaisitte "usuttaa" kavereille yökyläilemään, että saatte olla kahdestaan, niinkuin täällä jo ehdotettiinkin? Tai hei! Ehdottakaa, että tyttö saa kutsua 1-3 hyvää kaveria teille yöksi, ja saavat olla illan keskenään. Näin te pääsette livahtamaan kahden kesken jonnekin! :)
Äitipuolen rooli on kyllä v-mäinen. Omia lapsiasi saat kärrätä mummolaan, pistää leireille jne. ja se on ihan normaalia ja lapsetkin siitä nauttivat. Mutta auta armias, kun kyseessä on kumppanin lapsi, pitää ehdoitta ja pyyteettä tätä rakastaa kaikissa tilanteissa, ei vahingossakaan saa kaivata tästä lomaa. Olla vaan kiitollinen, että on jonkin aseman miehen elämässä saanut.
Ydinperheeseen vertaaminen on myös hölmöä. Ydinperheessä aikuiset ovat tasavertaisia kasvattajia lapsille.
Ihan yhtä lailla ydin- ja uusperheessä se aikuisten parisuhde on, tai sen pitäisi olla, tärkeintä. Sitten kun parisuhde voi hyvin, myös lapsille pystyy aidosti olemaan läsnä. Jos et koe olevasi rakastettu aikuinen, et voi aidosti myöskään niitä lapsia rakastaa olematta katkera (joko miehelle tai lapsille).
Ymmärrän hyvin aloittajaa, ja joitakin hyviä ratkaisujakin täällä on ollut (yökylät jne). Vaikeaa on toteuttaa ne niin, ettei teinille tule sellainen olo, että hänestä halutaan eroon hänen itsensä takia, kun teinit muutenkin ottavat niin herkästi nokkiinsa ja ovat epävarmoja. Nyt ensin miehen kanssa sovitte ne parisuhteen tarvitsemat omat ajat, ja sitten keksitte kuinka se teinille myydään. Nimenomaan isän täytyy olla sitten aktiivinen, sinä luultavasti et saa kuin katkeruutta aikaan, jos alat päsmäröimään tässä.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 22:40"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 21:01"]Ajattelisitko omasta lapsestasi noin? [/quote] Varmasti / toivottavasti haluaisi myös silloin kahdenkeskistä aikaa miehensä kanssa? Ei nyt mitään jeesusteluita, jooko...
[/quote]
Näin minäkin toivon. Ylipäätään on terveen suhteen merkki, että halutaan nauttia myös pariskuntana toisista, ei aina perheenä.
Mietin, eikä se aloittajan mies sitten koe tuota parisuhdeaikaa tärkeänä, jos sitä aikaisemmin on ollut paljon ja nyt ei ole ollenkaan? Se ainakin minua loukkaisi, paljon enemmän kuin jonkun tuuliviiriteinin ailahtelut.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 07:31"]
Äitipuolen rooli on kyllä v-mäinen. Omia lapsiasi saat kärrätä mummolaan, pistää leireille jne. ja se on ihan normaalia ja lapsetkin siitä nauttivat. Mutta auta armias, kun kyseessä on kumppanin lapsi, pitää ehdoitta ja pyyteettä tätä rakastaa kaikissa tilanteissa, ei vahingossakaan saa kaivata tästä lomaa. Olla vaan kiitollinen, että on jonkin aseman miehen elämässä saanut.
Ydinperheeseen vertaaminen on myös hölmöä. Ydinperheessä aikuiset ovat tasavertaisia kasvattajia lapsille.
Ihan yhtä lailla ydin- ja uusperheessä se aikuisten parisuhde on, tai sen pitäisi olla, tärkeintä. Sitten kun parisuhde voi hyvin, myös lapsille pystyy aidosti olemaan läsnä. Jos et koe olevasi rakastettu aikuinen, et voi aidosti myöskään niitä lapsia rakastaa olematta katkera (joko miehelle tai lapsille).
Ymmärrän hyvin aloittajaa, ja joitakin hyviä ratkaisujakin täällä on ollut (yökylät jne). Vaikeaa on toteuttaa ne niin, ettei teinille tule sellainen olo, että hänestä halutaan eroon hänen itsensä takia, kun teinit muutenkin ottavat niin herkästi nokkiinsa ja ovat epävarmoja. Nyt ensin miehen kanssa sovitte ne parisuhteen tarvitsemat omat ajat, ja sitten keksitte kuinka se teinille myydään. Nimenomaan isän täytyy olla sitten aktiivinen, sinä luultavasti et saa kuin katkeruutta aikaan, jos alat päsmäröimään tässä.
[/quote]
Yhdyn joka sanaan tässä. Hyvin kirjoitettu.
Heh, meillä myös tällainen iltaisin kotona viihtyvä teini. Päivisin luuhaa kavereiden kanssa ties missä, mutta aikaisin tulee kotiin ihan omasta tahdostaan. Ei oikein välitä iltamenosta, kaverit käyvät ryyppäämässä yms. Välillä on kaveri yökylässä, muttei myöskään oikein halua mennä muualle yökylään. Kivahan se on, että kotonaan viihtyy, mutta on siitä kyllä romantiikka kaukana.
Eikö tyttö koskaan ole esim. kavereidensa luona yötä?
Kuulostaa oudolta, että teini-ikäinen haluaa viettää noin paljon aikaa vanhempiensa kanssa. Tai no kerroithan kyllä, että hän viettää paljon aikaa kavereiden kanssa mutta ilmeisesti vain iltapäivisin.
Itse olin kaikki viikonloput kavereiden luona teininä ja usein olin yökylässä keskellä viikkoakin. Ehkä voisit ehdottaa tytölle yökyläilyä vai eikö hän ole koskaan ollut muualla yötä, kuin teidän tai äitinsä seurassa?
Meillä on 3 teiniä iltaisin kotona. Eikä heitä voi enää laittaa mummolaan tai minnekään muuallekaan. Ei ole viikonloppuvapaita lapsista, aika harvalla ydinperheellä on.
Meillä lapset tosin ymmärtävät, kun sanon heille, että lähdetään iskän kanssa kahdestaan leffaan ja syömään. Ymmärtävät, että mekin tarvitaan kahdenkeskistä aikaa.
Pidä kiinni parisuhdeajasta! Joudutte varmaan hakemaan toisen tavan kahdenkeskiselle ajalle. Se on aikuisten suhteelle elintärkeää. Äläkä välitä alapeukuttajista. He ovat niitä, jotka ovat jo pikkulapsiaikoina unohtaneet olla perheessä toisilleen nainen ja mies. Ne on niitä kämppiksiä, jotka osaa olla vaan äiti ja isä.
- uusperheen äiti
Ton ikäiselle voi hyvin sanoa, että nyt me lähdemme syömään ulos kahdestaan. Ei pitäisi olla mikään ongelma. Kotona toki ei voi pyytää poistumaan ruokapöydästä, mutta ulos voi lähteä. Meillä on myös kotona ja aikuisten seurassa viihtyvä 16-vuotias, mutta kyllä me välillä sanomme, että nyt lähdemme ulos aikuisten kesken.
Parin vuoden päästä ette todennäköisesti enää juuri näe koko nuorta!
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 21:01"]
Ajattelisitko omasta lapsestasi noin?
[/quote]
Huomaan, ettet ole äiti tai isäpuoli yhdellekään lapselle.
Minusta AP on ihana äitipuoli tälle teinille, niin huomaavaisesti ajattelet miltä hänestä tuntuu. Isä on kumminkin tässä mielestäni avainasemassa; eikö isää häiritse se, että ette pääse enää kahdestaan ulos tai saa olla kahdestaan kotona? Isän pitäisi olla se kumpi sanoo teinille että te menette välillä kahdestaan ulos syömään tai leffaan, tai mitä nyt haluattekin tehdä.
Tuo yökyläily tai sen puuttuminen on kyllä kurjaa. Itsekin kaipaisin (olemme ydinperhe, yksi teini ja kaksi nuorempaa lasta) välillä sitä että saisimme olla miehen kanssa kaksin kotona. Harmittavan harvoin se toteutuu koska ei oikein ole paikkoja minne lapset voisivat mennä eivätkä halua mennä. Tosin ydinperheessä se on ehkä sitten helpompi sanoa lapsille että aikuiset kaipaavat välillä aikaa kahdestaan?
Toivottavasti teillä tilanne ratkeaa. Neuvoisin, kuten joku aikaisempikin kommentoija, että yrittäisit asennoitua valmiiksi niin että teini ei ole menossa äidilleen, niin ei tulisi niitä pettymyksiä sitten.
Tässä on juuri se teinien ja aikuisten ajatusmaailman ero. Se vaan on fakta, että "lapsipuolta" ei rakasta kuin omaansa. Voi olla hyvä, välittävä ja rakastaakin, mutta aikuisen puolelta siinä on aina kompleksisempi kuvio takana kuin lapsi/nuori voi ymmärtää. Nuorelle ei tule mieleenkään, että välittävä ja mukava äitipuoli voisi haluta eroon edes viikonlopuksi nuoresta. Tämä on merkki, että ap on hoitanut leiviskänsä hyvin. Toisaalta se, että haluaa vähän eroon hetkeksi, ei tarkoita, ettei ap olisi hyvä äitipuoli. Kysymys on vain siitä, että aikuisten ajatusmaailma on monisävyisempi kuin lasten. Lapsille/nuorille se on joko on tai off.
Meillä on sama juttu. Poika oli alunperin viikko-viikko-systeemillä, mutta äiti heitti hänet isälleen. Poika loukkaantui siitä niin, ettei ole vuoteen suostunut äidilleen menemään.
nyt poika on jo 17, ja me surutta jätetään poika viikoksikin yksin kotiin. Kuukausittain tehdään hotelliviikonloppuja yms. Tosin hän kun on kotona, niin pelaa vain omassa huoneessaan, eli ei hän meidän kahden elämää "häiritse". Itse asiassa voisi vähän häiritäkin, ettei vain pelaisi.
Yksi osa ongelmaa tässä taitaa olla nykyaika: ei teinejä saa nykyaikana jättää yksin, vaan pitää olla aikuinen valvomassa. Ei lapset ja nuoret enää edes halua olla yksin, joten siksi lähteminen aikuisten kesken vaikka muutamaksi tunniksi on vaikeaa.
Kun lapsi ei ole harjoitellut yksinoloa, ei hänelle voi ehdottaa, että äiti ja iskä lähtee tästä leffaan, tullaan parin tunnin päästä.
Minä olen teini-ikäisen äiti, jonka lapsi on viettänyt 8 vuotta viikko-viikko -elämää. Nyt on vuoden ajan ollut olosuhteiden pakosta kokonaan minun luonani, isäänsä on nähnyt kyllä, mutta yhtään yötä ei ole hänen luonaan ollut. Ja voin myöntää, niin rakas kun tuo lapsi onkin, niin monesti olen toivonut, että voisi isälläänkin olla.
Vuosien saatossa sitä tottui siihen tiettyyn rytmiin ja oli sitä kuuluisaa omaa aikaa. Nyt tuo valvoo kaiket yöt ja kotona ei juuri omaa rauhaa ole (tämä nyt on kärjistetysti ilmaistu)
Ymmärrän siis ap ajatusmaailmaasi ihan täysin. Täytyy vaan ajatella positiivisesti, kyllä se muutaman vuoden päästä muuttaa omilleen :)
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 09:22"]
Minä olen teini-ikäisen äiti, jonka lapsi on viettänyt 8 vuotta viikko-viikko -elämää. Nyt on vuoden ajan ollut olosuhteiden pakosta kokonaan minun luonani, isäänsä on nähnyt kyllä, mutta yhtään yötä ei ole hänen luonaan ollut. Ja voin myöntää, niin rakas kun tuo lapsi onkin, niin monesti olen toivonut, että voisi isälläänkin olla.
Vuosien saatossa sitä tottui siihen tiettyyn rytmiin ja oli sitä kuuluisaa omaa aikaa. Nyt tuo valvoo kaiket yöt ja kotona ei juuri omaa rauhaa ole (tämä nyt on kärjistetysti ilmaistu)
Ymmärrän siis ap ajatusmaailmaasi ihan täysin. Täytyy vaan ajatella positiivisesti, kyllä se muutaman vuoden päästä muuttaa omilleen :)
[/quote]
Siis äiti teini-ikäiselle, joka on viettänyt viikko-viikko -elämää :) Vai meniköhän vielä enemmän kieliopillisesti väärin :)
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 09:17"]
Yksi osa ongelmaa tässä taitaa olla nykyaika: ei teinejä saa nykyaikana jättää yksin, vaan pitää olla aikuinen valvomassa. Ei lapset ja nuoret enää edes halua olla yksin, joten siksi lähteminen aikuisten kesken vaikka muutamaksi tunniksi on vaikeaa.
Kun lapsi ei ole harjoitellut yksinoloa, ei hänelle voi ehdottaa, että äiti ja iskä lähtee tästä leffaan, tullaan parin tunnin päästä.
[/quote]
miten niin teinejä ei saisi jättää yksin? Mistä tuollaisen olet kuullut?
Minusta teinit hihkuu innosta, kun saavat aikuisista omaa rauhaa.
Ei se teini siihen kuole, jos ei joskus pääse mukaan.