Lue keskustelun säännöt.
70-80 luvulla oli ihan normaalia että naapurista käytiin lainaamassa kahvia, munia, jauhoja, jne
30.01.2022 |
No eihän sillon kaupat ollu aina auki, miten nykyään käytkö lainaamassa naapurista ?
Kommentit (73)
Mä kävin lainaamassa jo 80-luvulla äidin pyynnöstä. Teen samaa vieläkin, jos multa puuttuu vaikka vehnäjauhoja. Aina olen tarvitsemani saanut ja hymyn kanssa. Tosin täytyy sanoa, että olen vuosien aikana vienyt naapureille itsetehtyjä pullia, lihapiirakoita, voileipäkakkuja yms. Joten ihmettelen mikä se syy olisi ettei voisi pyytää jotain pientä lainaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan voisin pyytää lainaan jotain naapureilta. Olen itse lainannut naapureille jauhoja, maitoa, kahvia ja Panadol-suppoja. Viimeksi mainittuja en kaivannut takaisin, koska pienimmäinen oli jo liian iso käyttämään niitä. Meiltä on yli kymmenen kilometriä kauppaan, joten lainaustarvetta ymmärtää. Voihan sitä unohtaa jotain kaupassa käydessään tai arvioida tarvittavan määrän väärin.
Muistan olleeni yläasteen kasilla tai ysillä, kun ruokakaupat olivatkin yhtäkkiä auki klo 20:00 asti. Ja tämä ajoittuu vuosiin 1990-1991.
Sitä ennen ruokakaupat menivät kiinni kaikkialla klo 16 tai kello 17.
Lauantaina jo klo 13.
Sunnuntaisin oli kaikki kiinni. Missään ei ollut mitään auki.
En muista että olisi tarvinnut, lähellä on 24h kauppa. Tunnen kyllä talosta naapureita joita kehtaisin häiritä.
Sen sijaan kerra naapurit kutsuneet syömään ylioppilasjuhlan kakkua kun yksi kskku oli jäänyt yli, meitä oli melkein koko rappu siellä. Hauska spontaani tilaisuus.
Kyllä vaan ihmisen elämänhallinnassa on jotain pielessä, jos alkaa leipomaan ja hoksaa kesken leipomisen, että ahas, nyt puuttuukin jauhoja tarpeellinen määrä tai jokin mauste puuttuu tai kananmunat eivät riitä.
Nykyaikana on maallakin monilla auto pihassaan, että voi lähteä sitten lähimpään kauppaan, kioskiin tai abc:lle, jos aikoo leipoa ja jotain ainesta puuttuu kaapistaan.
Kaupungeissa on vieläkin helpompaa lähteä sellaiseen ruokakauppaan, koska ne ovat osittain auki miltei ympäri vuorokauden ja kaikkina päivinä vuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asun ympäryskunnassa okt-alueella, ja kyllä täällä käydään edelleen lainailemassa jauhoja, munia, sokeria tms. jos itseltä on loppu.
Siis minä käyn ja naapurit käy meillä.
Kerran laitoin paikalliseen Face-ryhmäänkin kyselyn, kun loppui kesken leipomisen joku raaka-aine, ja alle kymmenessä minuutissa löytyi tuntemattomalta tyypiltä naapurustosta. Vein sitten kiitokseksi valmiita leivonnaisia.
En ymmärrä mikä tässä olisi noloa tms. ihan tavallista yhteisöllisyyttä.
En muista moista ja olin 80-luvulla jo koululainen. Keskiluokkaisissa perheissä oli ruokaa omiksi tarpeiksi, ei jauhot tai kananmunat tuosta vain loppuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan olleeni yläasteen kasilla tai ysillä, kun ruokakaupat olivatkin yhtäkkiä auki klo 20:00 asti. Ja tämä ajoittuu vuosiin 1990-1991.
Sitä ennen ruokakaupat menivät kiinni kaikkialla klo 16 tai kello 17.
Lauantaina jo klo 13.
Sunnuntaisin oli kaikki kiinni. Missään ei ollut mitään auki.
Kioskit olivat myöhempään auki ja niistä sai myös elintarvikkeita.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin muuten juuri samaa eilen! Ennen oli matalampi kynnys naapuriin ja oltiin enemmän tuttuja. Ei myöskään oltu niin materian perään, että olisi tiukasti pidetty kirjaa, ettei vaan jää lainattu asia maksamatta takaisin. Nykyään on luokkarajat tiukkoja eikä haluta olla tekemisissä muun kuin oman sosiaaliluokan kanssa. Varmaankin omassa lapsuudessa äiti välillä lainasi saman talon tutuille rouville ja tutuilta rouvilta jotain elintarviketta.
Ennen oli mielestäni normaalia pyytää muuttoapua, lastenhoitoa tai kyytiä ilman rahallista korvausta. Autettiin toinen toista, se kuka kerkesi, ja harvoin yksi joutui hyväksikäytetyksi ja jäi itse ilman apua, kun joku aina pääsi. Nykyään kaikesta, ihan kaikesta pitää saada jotain, kaikki on asenteellinen että minä en kyllä ilman maksua tämmöistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin muuten juuri samaa eilen! Ennen oli matalampi kynnys naapuriin ja oltiin enemmän tuttuja. Ei myöskään oltu niin materian perään, että olisi tiukasti pidetty kirjaa, ettei vaan jää lainattu asia maksamatta takaisin. Nykyään on luokkarajat tiukkoja eikä haluta olla tekemisissä muun kuin oman sosiaaliluokan kanssa. Varmaankin omassa lapsuudessa äiti välillä lainasi saman talon tutuille rouville ja tutuilta rouvilta jotain elintarviketta.
Ennen oli mielestäni normaalia pyytää muuttoapua, lastenhoitoa tai kyytiä ilman rahallista korvausta. Autettiin toinen toista, se kuka kerkesi, ja harvoin yksi joutui hyväksikäytetyksi ja jäi itse ilman apua, kun joku aina pääsi. Nykyään kaikesta, ihan kaikesta pitää saada jotain, kaikki on asenteellinen että minä en kyllä ilman maksua tämmöistä...
Muistan just päinvastoin eli ennen apua pyydettiin niin, että setelit oli valmiiksi kädessä ja oltiin valmiita maksamaan niin lastenhoidosta kuin auton kaivamisesta lumihangesta. Nyt tuumataan, että ollaan jotenkin oikeutettuja apuu, ei elettäkään, että korvattaisiin se.
Onkohan ennen ollut taloudenpito enemmän huithapelia jos tosiaan piti lainailla jotaki sokeria ja muuta...
Vai onko tuo enemmän ollut tekosyynä että pääsee käymään jossain tai käyttämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvassa on se kerta kun olen naapurin ovikelloa pimputtanut. varmaan pitäisi olla tulipalo tai jotain että uskaltaisin vaivata heitä. Mutta kivaa porukkaa näytttää olevan, tavallisia suomalaisia, eikä haittaisi ulkkaritkaan. Jouluna olisin halunnut ostaa kaikille meidän rapussa hyasintit ja laitaa ne ovenkahvasta roikkumaan. Se olisi tehnyt minut iloiseksi. Joo, tiedän että monet eivät voi sietää hyasintin tuoksua ja muutenkin se olisi ollut tyhmä idea. mutta tuli vaan yhteisöllinen olo ja teki mieli muistaa. toinen kiva juttu olisi pitää oman bileet ja laittaa ilmoituslappu taululle, että bileet on ja tervetuloa käymään! ja kyllä, lähdemme viimeistään puolen yön aikaan jatkoille emmekä pidä ääntä. en ole kova bilettäjä enkä häiriköi mutta kai sitä kerrna elämässä voisi sellaisen heippalapun naapureille laittaa. nonyt on korona ja kaikki huoh. on tää tämmöstä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapsuudessani 60-70-luvulla voitiin käydä lainaamassa, jos jotain puuttui eikä kauppa ollut auki, mutta ei sitä nyt kovin usein tapahtunut. Muistan kerran käyneeni kerrostalossa asuessamme lainaamassa muistaakseni hienoa sokeria. Yläpuolellamme asui äidin työkaveri, ja heillä oli myös tyttö joka oli minun kanssani samalla luokalla ja paras kaverini. Ei varmaan muilta olisi menty lainaamaan.
Samaten muistan, että heidän tyttö kävi kerran meiltä jotain pyytämässä.
Nykyään ei taida olla tarvetta, kun kaupat on joka päivä auki myöhään asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin muuten juuri samaa eilen! Ennen oli matalampi kynnys naapuriin ja oltiin enemmän tuttuja. Ei myöskään oltu niin materian perään, että olisi tiukasti pidetty kirjaa, ettei vaan jää lainattu asia maksamatta takaisin. Nykyään on luokkarajat tiukkoja eikä haluta olla tekemisissä muun kuin oman sosiaaliluokan kanssa. Varmaankin omassa lapsuudessa äiti välillä lainasi saman talon tutuille rouville ja tutuilta rouvilta jotain elintarviketta.
Ennen oli mielestäni normaalia pyytää muuttoapua, lastenhoitoa tai kyytiä ilman rahallista korvausta. Autettiin toinen toista, se kuka kerkesi, ja harvoin yksi joutui hyväksikäytetyksi ja jäi itse ilman apua, kun joku aina pääsi. Nykyään kaikesta, ihan kaikesta pitää saada jotain, kaikki on asenteellinen että minä en kyllä ilman maksua tämmöistä...
yhteisöllisyys on katoamassa. en usko että se tarpeena on mihinkään katoamassa, mutta itsenikin on tosi vaikea lähestyä oman talon väkeä. asun vuokralla enkä ole tietoinen taloyhtiön jutuista ehkä siellä on enemmän yhteisiä asioita asukkailla? olisi kiva pitää edes kevättalkoot ja haravoida pihaa yhdessä tai grillata ulkosalla kun tuossa on pieni muurattu grilli.
menossa muuttamaan ensi vkonloppuna kaveria tietenkin ilmaiseksi, mutta muuta muuttoväkeä hän ei kaveripiiritään enää löytänyt ja pitää maksaa tutuntutulle joka tulee jeesaamaan. tietysti hän maksaa kun ei kaveri ole, mutta aika pettyyt oli kavereihin joista ei mitään apua ole.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan ennen ollut taloudenpito enemmän huithapelia jos tosiaan piti lainailla jotaki sokeria ja muuta...
Vai onko tuo enemmän ollut tekosyynä että pääsee käymään jossain tai käyttämään?
Tekosyy että saa lähettää lapsen lainaamaan munia tai sokeria?
Ja huithapelia, kun joku leivonnassa tarvittava aines onkin joskus loppu? Onko sinulla aina kaikkea? No silloin oli pienet keittiöt, pienet säilytystilat, pienet jääkaapit, eikä kaupat olleet auki kuten nykyään. Arkena viiteen ja lauantaina olikohan kahteen, ja sunnuntaina ei koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan olleeni yläasteen kasilla tai ysillä, kun ruokakaupat olivatkin yhtäkkiä auki klo 20:00 asti. Ja tämä ajoittuu vuosiin 1990-1991.
Sitä ennen ruokakaupat menivät kiinni kaikkialla klo 16 tai kello 17.
Lauantaina jo klo 13.
Sunnuntaisin oli kaikki kiinni. Missään ei ollut mitään auki.
Kioskit olivat myöhempään auki ja niistä sai myös elintarvikkeita.
Ei saanut elintarvikkeita ainakaan meidän kirkonkylän kioskilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan olleeni yläasteen kasilla tai ysillä, kun ruokakaupat olivatkin yhtäkkiä auki klo 20:00 asti. Ja tämä ajoittuu vuosiin 1990-1991.
Sitä ennen ruokakaupat menivät kiinni kaikkialla klo 16 tai kello 17.
Lauantaina jo klo 13.
Sunnuntaisin oli kaikki kiinni. Missään ei ollut mitään auki.
Kioskit olivat myöhempään auki ja niistä sai myös elintarvikkeita.
Sai mistä sai, eikä kaikkialla ollut kioskeja joka nurkalla, hyvä jos yksi löytyi 50 km säteellä.
Vierailija kirjoitti:
Monesti tosiaan lapsi lähetettiin lainaamaan esim "saisinko kaksi munaa kun meillä äiti leipoo".
Näitä lapsia juoksenteli ympäriinsä lainaustoimissa.
Ne oli varkaissa huijaamassa.Palauttiko ? Normaalit ihmiset palauttaa mitä lainaa .
Miten ruoka-aineita voi "lainata", mitenkäs se palautus tapahtuu, paska postiluukusta sisään?