70-80 luvulla oli ihan normaalia että naapurista käytiin lainaamassa kahvia, munia, jauhoja, jne

Naapurin business-miehen rouvaa lainaan aina kun mies on reissussa/mökillä/kännäämässä. Hyvin on laina toiminut, kun en ole lupaa kysynyt.

Kehtaisin ilman muuta. Asun maalla ja tunnen naapurit. Mutta olisin kehdannut kaupungissakin, yhtä lailla tunsin naapurit sielläkin. Mutta kun lähikauppa oli tien toisella puolen ja auki iltayhdeksään saakka + tietysti viikonloppuisin, niin ei tullut koskaan tarvetta.

Asematunnelissa oli ainoa kauppa joka oli auki tyyliin 6-24.

Sieltä joskus käytiin ostamassa kun kaikki muut oli kiinni.

Olen nuori ja aina välillä jos on kahvi/sokeri tms loppu, mietin että kehtaisiko käydä kysymässä, mutta ikinä en kehtaa. Tosin asun kerrostalossa ja en juurikaan ole nähnyt naapureitani, jos törmäsin heihin useammin niin saattaisi kehdata.

En todellakaan kysy, enkä avaa kenelläkään ovea, jos ei ole ennalta tiedossa, kuka oven takana on. Törkeää häiritä ihmisiä, jos on hätä, niin soita 112.

Kyllä meitä juoksutettiin lapsina vielä ysärilläkin lainaamaan naapureilta tarpeita. Siihen aikaan oli vielä kerrostaloissa enemmän yhteisöllisyyttä.

Joskus tulee vieläkin lainattua naapurilta/naapurille.

ps. Aloituksessa ei kysytty kauppojen aukioloaikoja vuosikymmeniä sitten.

Olen joskus lainannut kupillisen sokeria naapurille. Ei palauttanut koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Joo ja sunnuntaina kokonaan kiinni. Muistaako kukaan, tuliko sunnuntain aukiolot jo 1980-luvulla vai 90-luvulla? Kaupan konkareita paikalla?

Aukioloajat koskivat vain suurimpia kaupunkeja. Jonkun omituisen nimikkeen (kyläkauppa?) varjolla monet maaseudun kaupat saivat olla auki myös sunnuntaisin ja pyhäpäivinä. 

Eivätkä nämä olleet aina edes maaseudulla vaan muistelisin asioineeni Espoossa Suvisaaristossa sijainneessa kyläkaupassa ja Turun Ruissalossa oli myös sellainen josta käytiin ostamassa ruokaa ja kaljaa kun oltiin leirintäalueella juhannusta viettämässä. 

Sittemmin noiden aukioloaikojen kanssa soudettiin ja huovattiin koko 1990-luku ja 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen mutta ainakin jossain vaiheessa haja-asutusalueella sunnuntaina sai olla auki eikä alle 400m2 kauppojen aukiololla ollut kai mitään rajaa

Vierailija kirjoitti:

Asematunnelissa oli ainoa kauppa joka oli auki tyyliin 6-24.

Sieltä joskus käytiin ostamassa kun kaikki muut oli kiinni.

Kun oli bussilippuna kuukausikortti, niin ei ollut opiskelijana isokaan homma lähteä hakemaan ruokaa Asematunnelista, jos kämpillä ei ollut mitään.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan kysy, enkä avaa kenelläkään ovea, jos ei ole ennalta tiedossa, kuka oven takana on. Törkeää häiritä ihmisiä, jos on hätä, niin soita 112.

Sinua taitavat häiritä kaikki, ohi lentävät linnutkin.

Pieni apu voi olla hyvin suuri sen saajalle.

"hyvä antaa vähästäkin, paha ei paljostakaan"

1960-luvulla ja osin 70-luvullakin ainakin minun lapsuuteni viettämässä pikkuisessa maalaiskylässä oli yhdellä ihan lähinaapuritalon perheen äidillä tai teini-ikäisellä tyttärellään tulla lainaamaan milloin mitäkin, mikä aines esim. jauhoa pari desiä jäi uupumaan taikinasta tai pari kananmunaa tai jotain maustetta puuttuikin  esim. munkkitaikinan, kakkutaikinan tai pannukakun aikaansaamiseksi.   En muista kuitenkaan koskaan äitini itsensä käyneen lainaamassa tältä kyseiseltä naapurilta mitään jauhoja tms. 

No, oma lapsuuteni perhe oli monilukuinen, ja äitini joutui leipomaan joka viikko niin rieskaa kuin pullaakin ja makeita ja suolaisia piirakoita sekä myös kahvikakkuja vieraita varten.  Siihen aikaan meilläkin kävi näet joka viikko äitini ja isäni perhetuttavia kyläilemässä kuin myös sukulaisia tulla tupsahti ihan yllättämälläkin kylään, ja piti olla varustautunut leivonnaisilla kahvin kera.  Ja siihen aikaan ei ollut näitä kahvinkeittimiä ja suodatinkahvia, vaan pannukahvia pannussa kahvi valmistettiin joko kaasuliedellä vielä 60-luvulla, mutta sittemin sähköliedellä. 

Ja kyllähän sitä kahvijauhettakin kyseinen naapuri kävi lainaamassa joskus.  Ja eikä se haitannut mitenkään äitiämme, koska aina naapuri korvasi joko rahalla tai toi myöhemmin, kunnes kauppa oli taasen kylällä auki arkipäivänä lainaamansa ainekset.  Siihen maailman aikaan kun ne ruokakaupat eivät olleet auki viikonloppuisin edes siihen klo 17 saakka, kuten arkipäivinä paitsi lauantaina kylän ruokakaupat menivät kiinni jo viimeistään klo 13. Sunnuntaina ja kalenterivuoden juhlapyhinä kaupat olivat kokonaan kiinni vielä ainakin 70-luvulla.  Minun lapsuuteni kylällä oli kylläkin baari, josta sai kyllä jotakin leivontaankin tarvittavaa ostettua, koska baarin omistaja itsekkin leipoi esim. munkkeja joka päivä myyntiin kahvilassaan. Ja olihan se baari iltayhdeksään auki joka päivä.

Nykyään on varmaankin harvinaisempaa käydä naapurista lainaamassa leivontatarvikkeita, koska kaupat ja esim. ABC-huoltamojen myymälät ymt. vastaavat ovat avoinna paikkapaikoin ympäri vuorokauden; ja R-kioskithan tulivat ainakin vähänkin isompiin taajamiin jo 80-luvulla kuvioihin, ja niissäkin myytävien tuotteiden tarjontaskaala on laajentunut sittemin vuosikymmenien varrella.

Yksi samainen perhe pisti säännöllisesti lapsensa lainaamaan, toki eivät tainneet koskaan palauttaa

En ymmärtänyt lapsuuden kodissani ollessani naapuriani, että eikö hän koskaan katsonut etukäteen kaapeistaan, että kun alkoi tehdä mieli vaikkapa munkkeja, että onko jauhoja tarpeeksi taikinaan kaapissa?   Naapuri kävi usein lainaamassa milloin mitäkin maustetta, jos uupui taikinasta tai sitten jauhoja ei ollutkaan riittävää määrää lettutaikinaansa tai munkkitaikinaansa ja juurikin iltaisin tai viikonloppuisin, kun kauppa oli jo kylällä kiinni.   Kaiken lisäksi itse naapurin rouva oli kylän kaupassa töissä myyjänä. :D  Muut lähinaapurit eivät käynneet lainaamassa jauhoja tai suolaa koskaan. Vissiinkin ymmärsivät varautua tarvikkeineen ja suunnitella etukäteen leipomisaikeensa viikonlopuiksi.  Niinhän se piti siihen aikaan muutoinkin tehdä, koska kauppa oli kiinni arkisinkin jo ilta viiden jälkeen ja viikonloppuisin lauantaina jo puolenpäivään jälkeen kaupat suljettiin ja sunnuntaisin kokonaan kiinni.

Joo, vieläkin haetaan munia naapurin kanalasta, jos omat ei oo muninu.

Ei käyty.

Ap on ilmeisesti iäkäs, yli 60-vuotias? Ja taantuu menneeseen alkavan Alzheimerin takia.

Miksi ihmeessä nyt pitäisi? Kaupat on auki joka päivä, osa öisinkin.

Vierailija kirjoitti:

En lähtisi lainaamaan jauhoja naapurista.

Olen lapsuuteni viettänyt maaseutukylässä, jossa yksi perheen emäntä lähinaapureistamme kävi silloin tällöin lainaamassa esim. sokeria tai jauhoja meiltä. Mutta silloin 1970-luvullakaan ei kylän kauppa ollut avoinna sunnuntaisin, joten tavallaan ymmärrettävää. En kylläkään toisaalta käsittänyt, että miksi piti sitten niitä lettuja alkaa paistamaan, jos ei ollut varautunut ostamalla kaikki tarveainekset lettutaikinan valmistamiseksi.

No tämä. Jos haluaa leipoa pullaa niin sitten mennään kauppaan hakemaan ainekset ja sitten leivotaan. Ei ole sen vaikeampaa, eikä tarvi käydä kerjuulla naapureiden ovilla.

Meiltä on kauppaan 200 m. Kauppa auki 24/7. Silti lainataan, rivitalossa asutaan. Ainakin kananmunia, tomusokeria, suodatinpusseja, korppujauhoa on lainattu. Ihan normaalia on.