Yh äidin uus suhde ei onnistu, kun ei ole aikaa sille
Erosta jo useita vuosia ja kouluikäiset asuvat minulla. Isäänsä tapaavat säännöllisen epäsäännöllisesti, mies tekee liikkuvaa työtä eikä lapset edes halua olla isän uuden parisuhteen taloudessa. Näkevät siis esim harrastuksissa, ulkoillen, käyvät mukana isän työreissulla tai vaikka sopivat jonkin käynnin kahvilassa. Eli välit on hyvät mutta satunnaiset.
Minulla olisi ihana miesystävä, vaan ei aikaa keskittyä suhteeseen. Koti, lapset, työ vie minun ajan. Olen suht tyytyväinen kun ajattelen miten arvokasta tämä nyt on ja myöhemmin lapset on isoja, omillaan ja sitten eivät minua enää tarvitsekaan. Nautin parisuhteesta mutta en niin kärsi vaikka näkemiset satunnaisia ja pirstaleisia, ajatus toisesta on tärkein. Miehelle ei tietenkään riitä, ja on jatkuvasti nyreussään, pettynyt ja allapäin. Suren, että menetän varmasti todella sopivan miehen, jonka kanssa olisi ihana tulevaisuus. Vaan minun vuoteni toistaiseksi menevät lapsille, eikä ole reilua sitten hänelle. Puun ja kuoren... Tuntui, että olen koko ajan huono kun yritän sovitella joka suuntaan ja mies aina niin pettynyt, ticaa meidän aikaamme jne... Mitä tehdä? Päästää mies, vaan sitten menetän ehkä elämäni miehen. Lapset taas ei uusperheelle lämpene.
Kommentit (33)
Miesystäväsi pitää joko hyväksyä vähäinen kahdenkeskinen aikanne ja lopettaa valitus tai sitten lopettaa koko suhde.
Itsekään en ottaisi miestä asumaan luokseni, aiheuttaisi vain paljon pahaa mieltä rakkaimmilleni.
Kenenkään suhde ei toimi jos ei ole aikaa sille. Ei se katso onko lapsia vai ei.
Eihän tuo toimi pidemmän päälle. Vika ei ole kenessäkään vaan olosuhteet eivät ole otolliset. Olet hyvä äiti kun priorisoit lapset. Itsellänikin oli sama tilanne joka johti eroon. Uuvuin totaalisesti, koin riittämättömyyttä ja oma aika putosi nollaan (lapsivapaat 100% miehen kanssa). Voimat palautuivat pikkuhiljaa eron jälkeen ja elämä on nykyisin tasapainossa: voin olla äiti täysillä ja lapsivapaina palaudun, harrastan sekä tapaan ystäviä. Aikaa seurustelulle on sitten kun lapseni aikuistuu. Näin on hyvä nyt. Terkuin eräs YH
Ja myöhemmin ehkä löytyy mies joka ymmärtää tämän.
Ne toimii vain, jos kummatkin elää samaa vaihetta. Kummallakin pieniä lapsia. Tai halutaan yhteisiä. Yhtä vähän on aikaa eronneilla miehillä suhteelle, jos heillä on lapset kaikki vapaapäivät.
Tuntuu olevan tavallinen kuvio. Minä taas äitinä halusin uusperheen vastaavassa tilanteessa. Olen kouluikäisten yksinhuoltaja ja kihloissa nykyään. Lapseni pitävät ”isäpuolestaan”. Hänellä on omatkin lapset, mutta he ovat aikuisia.
Jaahas…siellä on taas kasvamassa itsekäitä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Jaahas…siellä on taas kasvamassa itsekäitä lapsia.
Niin lapsen terveen itsetunnon kehitys vaatii, että aikuisella on jotain johon lapsi ei pääse väliin. Ei kaikessa voi olla kyse lapsesta ja ei lapsen harteille voi esim asettaa päätöstä millaisessa perheessä hän haluaa elää. Kyllähän tähänkin asiaan sen tasapainon löytää, jos sitä tahtoa olisi.
Yh tarvitsee elämäänsä aisurin ja lompakon.
Otatte ne lapset pienin askelin osaksi sitä teidän suhdetta? Se ei ole = muutatte yhteen. Harrastatte, matkustatte, jne…
Vierailija kirjoitti:
Yh tarvitsee elämäänsä aisurin ja lompakon.
Selittäisitkö, miten tämä ap:n tapauksessa toimii, kun ap ei halua miestä lompakkoineen asumaan kotiinsa? Saatikka, että ehtisi kahta suhdetta yh-arjen ohella ylläpitää...
Kysyikö entinen miehesi lapsilta kun otti uuden puolison? Miksi sinun pitäisi antaa periksi lapsille? Olettaen että miehesi kohtelee lapsia hyvin.
Sano miehelle että voi alkaa tapailla myös muita naisia.
Vierailija kirjoitti:
Kysyikö entinen miehesi lapsilta kun otti uuden puolison? Miksi sinun pitäisi antaa periksi lapsille? Olettaen että miehesi kohtelee lapsia hyvin.
Etän puoliso on helpompi kuvio kun lapset ovat harvemmin isänsä luona. Epäilen että ap:n mies ei olisi kovin hyvä isäpuoli kun syyllistää, on pettynyt jne. ajan puutteesta. Ymmärtäväinen mies ymmärtäisi ap:n kuvion eikä mököttäisi vaan juttelisi. Varmasti mies rupeaisi savustamaan lapsia viimeistään teineinä ulos. Uuskuviot harvoin onnistuu eikä niihin kannata lähteä varsinkaan jos alussa on jo kitkaa.
En tiedä pitäisikö minun olla tiukempi ja vaatia lapsia olemaan isän luona öitä ja pidempiä aikoja, vai toimia heidän kanssaan edelleen näin että saavat oman tunteensa mukaan (eli tavata ja sopia, mutta olla kotona eikä pakottaa yöpymiä jne) ja antaa uuden suhteeni kärsiä/ehkä sitten loppua? Mies on ihana ja toki haluaisin nauttia yhteisestä ajasta, mutta lapset on, en todellakaan enää tiedä mitä pitäisi. Mies on masentunut tilanteesta tai sitten lapset itjevät etteivät halua pakolla olla isän ja uuden luona. En todella enää tiedä. Ap
Uusi mies hyväksyisi ja olisi lasteni kanssa mutta lapset eivät suostu. Isän uusi on helpompi hyväksyä kun ei joudu elämään hänen kanssaan kuitenkaan, äidistään ovat mustasukkaisia. Ap
Mulla on vähän sama tilanne, vuoroviikkokuvio tosin, että sitä omaa aikaa olisi enemmän.
Uudella kumppanilla on hänelläkin lapsia, eikä lapsivapaamme kohdistu kovin hyvin samaan hetkeen. Elämä on tällaista nyt ainakin seuraava 5-10v, eikä sille mitään mahda. Lasten luonapitoja voi toki yrittää vähän synkronoida lähemmäs toisiaan.
Jos se mitä sulla on antaa, ei toiselle riitä kannattaa käydä keskustelu suhteen tulevaisuudesta. Oikea ihminen sopeutuisi tilanteeseen, ja sinäkin voisit kannustaa lapsia yökylään isänsä luo. Lopulta kysymys on pitkälti siitäkin että jos uusi kumppani ei voi olla paikalla silloin kun lapsesi ovat, niin juttu on pitkällä aikavälillä tuhoon tuomittu.
Minkä ikäiset nuo lapset ovat? Teinien kanssa voi jo käydä keskustelun siitäkin, että sinullakin on oikeus parisuhteeseen ja uuteen onneen. Ei se tarkoita että pitää saman katon alle asettua.
Mutta lapset voi vaikka välillä olla siellä isällään, ja toiseksi joskus hyväksyä myös sen että miesystäväsi yöpyy teillä.
Vierailija kirjoitti:
Uusi mies hyväksyisi ja olisi lasteni kanssa mutta lapset eivät suostu. Isän uusi on helpompi hyväksyä kun ei joudu elämään hänen kanssaan kuitenkaan, äidistään ovat mustasukkaisia. Ap
Sinusta tämä on tervettä?
Up