(Raskaus) Mitä tekisit minun tilanteessani?
Olen 23v nainen ja poikaystäväni on muutaman vuoden vanhempi. Emme asu yhdessä, olemme kummatkin opiskelijoita ja suhteemme on hyvä. Olemme olleet yhdessä vajaat kaksi vuotta. Olen tehnyt aamulla positiivisen raskaustestin ja olen lievässä paniikissa. Ehkäisymme on pettänyt. Rahatilanteemme on huono: teemme kumpikin opiskelujen ohessa satunnaisia keikkatöitä ja minun sopimukseni on määräaikainen. Vakituisempaa työtä ei ole löytynyt.
Pystyisin huolehtimaan lapsesta joka tavalla, paitsi sillä rahallisella. En ole vielä kertonut poikaystävälle. Mitä teen? Tiedän poikaystävän tarjoavan aborttivaihtoehtoa, mutta siihen en haluaisi suostua "pelkän" rahan vuoksi. Ahdistaa. Mitä teen? Onko kukaan teistä ollut samassa tilanteessa joskus, miten on selvitty?
Kommentit (33)
Mielestäni rehellisyys ja avoimuus on paras tie. Sinä päätät mitä raskauden suhteen teet. Vaikuttaa siltä, että olisit valmis äitiyteen, jos voisit olla turvallisella mielellä rahasta. Onko sinulla välit kunnossa omiin vanhempiisi? Jos tyttäreni olisi tuossa tilanteessa, auttaisin varmasti, myös rahallisesti. Mene neuvolaan pikimmiten ja saat siellä tietoa myös siitä, millaista taloudellista tukea voit saada.
no et tietenkään tee aborttia ja tapa lastasi. Anna mieluummin vaikka adoptioon.
Kyllä rahallista tukea löytyy. Onnea vauvasta!
Älä pidä sitä. Älä pidä. Usko minua, tulet katumaan sitä. Elä nuoruus ensin ja hanki rahaa.
Pidä vauva kyllä rahallista tukea löytyy
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 17:35"]
Mielestäni rehellisyys ja avoimuus on paras tie. Sinä päätät mitä raskauden suhteen teet. Vaikuttaa siltä, että olisit valmis äitiyteen, jos voisit olla turvallisella mielellä rahasta. Onko sinulla välit kunnossa omiin vanhempiisi? Jos tyttäreni olisi tuossa tilanteessa, auttaisin varmasti, myös rahallisesti. Mene neuvolaan pikimmiten ja saat siellä tietoa myös siitä, millaista taloudellista tukea voit saada.
[/quote]
Ovat kyllä parhaita teitä, kerron poikaystävälle kunhan olen kerännyt tarpeeksi rohkeutta. Lopullinen valinta vaan huolettaa. Mitä jos tulen katumaan raskaudenkeskeytystä lopun elämääni? Minulla ei ole vanhempia, joten tukiverkosto koostuisi muutamista ystävistä ja poikaystävän perheestä.
Millainen on mielenterveytesi? Jos sinulla on normaalit voimavarat elämässäsi, ja uskot että pystyt huolehtimaan lapsesta yksinkin, sinulla ei ole mitään hätää. Tukiverkot ovat kyllä tärkeitä. Eikö sinulla ole mitään sukulaisia? Mitä arvelet, miten poikaystävän vanhemmat suhtautuisivat? Voisiko poikaystävä todella hylätä sinut ja lapsen, jos pitäisit sen?
Itsekkin sinun ikäisenä vastaavassa tilanteessa tehnyt abortin - en ole katunut, päinvastoin. nyt olen saanut opiskella ja kaikkea ennen lapsen hankintaan. Kun on ammatti voi huoletta kasvattaa lapsen kun rahallinen puolikin on kunnossa.
Abortoit sen pikku perkeleen tottakai
Miten ihmeessä ehkäisy voi pettää näin usein. Joka päivä ainakin yksi tällainen aloitus täällä.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 17:41"]
Älä pidä sitä. Älä pidä. Usko minua, tulet katumaan sitä. Elä nuoruus ensin ja hanki rahaa.
[/quote]
Tuleeko ihminen katumaan jos saa jälkeläisen, omaa lihaa ja verta olevan pienen ihmisen? Ja mitähän vittua on "nuoruuden eläminen"? Juomista ja vastuuttomana ympäriinsä liihoittelua?
Aplle, sun teini-ikä on ohi ja kerrot olevasi 23-vuotias. Et ole enää mikään pelkkä nuori, vaan nuori aikuinen. Lapset eivä tee omistusasunnolla tai merkkivaatteilla yhtään mitään. Jos olet vastuullinen, lapsen kehitystä ymmärtävä & hyvässä vakituisessa suhteessa elävä normaali ihminen, niin pidä se lapsi! Jäisit äitiyslomalle, vaikka olisitkin koulun sijaan töissä!
Jokainen tekee omat valintansa. Toivottavasti suhteenne vakiintuu, muutatte kenties yhteen ja kumpikin otatte vastuun lapsesta. Rahallista tukea kannattaa pyytää esim. Vanhemmiltaan. Päätös on vaikea, mutta sinä teet sen loppupeleissä yksin. Tsemppiä!
Lasta tuskin tulet katumaan. 23 vuotta on hyvä ikä äidiksi. Anna palaa vaan. Se vuosi, minkä lapsi on vauva menee nopeeta. Yhtäkkiä huomaat, että olet palannut työelämään ja arkeen kuuluu lapsen hoitoon vienti. Parisuhteen osalta teidän pitää luvata toisillenne, että sitoudutte pikkulapsiaikaan. Usko mua - elämä pienen taaperon/leikki-ikäisen kanssa on erilaista, kuin kouluikäisen. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 17:44"]
Millainen on mielenterveytesi? Jos sinulla on normaalit voimavarat elämässäsi, ja uskot että pystyt huolehtimaan lapsesta yksinkin, sinulla ei ole mitään hätää. Tukiverkot ovat kyllä tärkeitä. Eikö sinulla ole mitään sukulaisia? Mitä arvelet, miten poikaystävän vanhemmat suhtautuisivat? Voisiko poikaystävä todella hylätä sinut ja lapsen, jos pitäisit sen?
[/quote]
Mielenterveyteni tietääkseni on ihan hyvässä kunnossa :D stressiä nyt lukuun ottamatta. Ei ole käytännössä sukulaisia (ts. välit ovat niin etäiset, ettei kukaan ole vuosikausiin muistanut esim. ikääni), vanhempani eivät aikoinaan pitäneet heihin yhteyttä. Poikaystävän vanhemmat varmaankin napisisivat siitä koulusta ja työstä (rahasta), minkä ymmärränkin hyvin. Kuitenkaan eivät hylkäisi ensimmäistä lapsenlastaan. Poikaystävä stressaantuisi kovasti ja varmasti pelkäisi ym., mutta tuskin jättäisi. t. ap
Onnea! Olet vielä shokissa, nuku yön yli, pari yötä ja kuulostele fiiliksiä uudestaan. Ja kerro poikaystävälle!
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 17:55"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 17:44"]
Millainen on mielenterveytesi? Jos sinulla on normaalit voimavarat elämässäsi, ja uskot että pystyt huolehtimaan lapsesta yksinkin, sinulla ei ole mitään hätää. Tukiverkot ovat kyllä tärkeitä. Eikö sinulla ole mitään sukulaisia? Mitä arvelet, miten poikaystävän vanhemmat suhtautuisivat? Voisiko poikaystävä todella hylätä sinut ja lapsen, jos pitäisit sen?
[/quote]
Mielenterveyteni tietääkseni on ihan hyvässä kunnossa :D stressiä nyt lukuun ottamatta. Ei ole käytännössä sukulaisia (ts. välit ovat niin etäiset, ettei kukaan ole vuosikausiin muistanut esim. ikääni), vanhempani eivät aikoinaan pitäneet heihin yhteyttä. Poikaystävän vanhemmat varmaankin napisisivat siitä koulusta ja työstä (rahasta), minkä ymmärränkin hyvin. Kuitenkaan eivät hylkäisi ensimmäistä lapsenlastaan. Poikaystävä stressaantuisi kovasti ja varmasti pelkäisi ym., mutta tuskin jättäisi. t. ap
[/quote]
Silloin sinulla ei ole mitään hätää. Lapsi ei ole vain sinun, vaan myös sen miehen, joka ei ole enää mikään poikanen. Olette aikuisia ihmisiä, jotka selviävät tästä kriisistä kyllä. Pahempiakin asioita tapahtuu ihmisille kuin lapsen tulo yllättävään aikaan. Opiskeluissa voi pitää taukoa ja jatkaa niitä päivähoidon turvin.
Ap tässä taas.
Adoptio on käynyt mielessäni myös, pakko myöntää. Tiedän vaan kyseisestä sopimuksesta hyvin vähän. Tulisinko koskaan näkemään lastani? Miten voin luottaa siihen, että lapsi sijoitetaan oikeasti hyvään ja kunnolliseen kotiin? Minun ystäväni on adoptoitu aikoinaan perheeseen, jossa joutui hyväksikäytetyksi vuosien ajan. Itkettää jo valmiiksi ajatus, jos oma lapsi ei voikaan uudessa perheessän hyvin, enkä voi tehdä asialle mitään. En voisi puolustaa omaa lastani.
Ja mitä ehkäisyn pettämiseen tulee, niin epäilen syyksi oksennustautia, minulla on siis pillerit olleet käytössä.
Avoimin mielin ja asentein nyt vaan rohkeasti puhumaan poikaystävän kanssa. Suomessa yhteisöllisyys on nykyään melko heikoissa kantimissa, mutta monasti se on myös omasta uskalluksesta kiinni. Kyllä joka kylältä tai kaupunginosasta yleensä löytyy ystävällistä ja sydämellistä väkeä, jos itse kehtaa avata suunta ja yrittää niin kauan, kunnes ne henkilöt löytää. Eli juttelee naapurintädille, leikkipuistossa muille äideille, tapaa Facebook-ryhmien tai vertaistukitoiminnan kautta ihmisiä jne.
Tietenkään tällaiselta yhteisöltä ei saa rahallista avustusta, mutta muuten tukea ja apua voi löytyä hyvinkin. Ihan pieni vauva ei rahallisesti ihan hirveitä paljoa vaadi, kun haalii tavarat käytettynä (ja saa imetyksen sujumaan).
Itse pitäisin lapsen, mutta en olekaan sinä enkä sinun tilanteessasi. En mene sanomaan, että se olisi ainoa oikea vaihtoehto. Mutta harkitse tarkkaan ja mieti, mikä on parasta juuri sinulle (ja tulevalle lapselle).
Hankkiudut siitä eroon. Ennen lapsen tekoa pitäisi olla koulutukset, työt ja asunto valmiina.