Oli synkkä ja myrskyinen yö

Kun Yksinäinen Kilttinainen saapui Helsingin päärautatieasemalle. Kaikista myrskyvaroituksista huolimatta, kuin ihmeen kaupalla VR oli onnistunut tuomaan matkustajat perille. Tai no, ei oikeastaan perille, sillä Yksinäinen Kilttinainen oli vain vaihtamassa junaa Helsingissä. Lopullinen määränpää oli Kouvola, jossa Yksinäisen Kilttinaisen Maire-tädin kissa oli sairastunut sitkeään vatsatautiin. Yksinäinen Kilttinainen lupautui Vilho-myrskyä uhmaten tulemaan hätäavuksi huolehtimaan tädin viherkasveista sillä aikaa, kun täti vie kissan pieneläinklinikalle.

"Mihin minä oikein nyt olenkaan sotkeutunut?" tuumi Yksinäinen Kilttinainen aseman menoa ihmetellessään. Nurkassa rähjäisen oloinen mies soitti mandoliinia ja puhalsi lentosuukon Yksinäisen Kilttinaisen suuntaan. Samanaikaisesti kaksi kovin harteikasta vartijaa talutti sammunutta pois pääsalista. Yksinäinen Kilttinainen ei voinut olla huomaamatta näitä kovin raamikkaita karjuja.

"Nuo on varmaan niitä semmoisia häkkitaistelijoita vapaa-ajallaan", tuumi Yksinäinen Kilttinainen.
Kerran kovin sitkeä puhelinmyyjä oli myynyt Yksinäiselle Kilttinaiselle kanavapaketin, jonka kanavilla tätä lajia esitettiin. Olivathan ne miehet lihaksikkaita ja kovin ketteriä, mutta Yksinäinen Kilttinainen pian tuli johtopäätökseen, ettei ottelua ole mahdollista seurata siten, että sulkee silmät jokaisen lyönnin, potkun ja maahanviennin kohdalla. Hänen olisi siis tyydyttävä vähemmän ketteriin, vähemmän lihaksikkaisiin miehiin televisiossa.

Yksinäinen Kilttinainen päätti käydä ostamassa evästä junaansa odotellessaan, kun vanha rouvashenkilö varoitti häntä Kadotuksesta ja ojensi kouraan lappusen, jossa kerrottiin Jeesuksesta. Hiljaa mielessään Yksinäinen Kilttinainen kiitti Jeesusta siitä, ettei vielä ainakaan ollut tullut ryöstetyksi.