epävakaa persoonallisuushäiriö

On

Mullakin on. Tuntuu hassulta. Auttaa kun pieree lujaa.

Minä olen epävakaa. Mieheni on ihan hulluna minuun ja rakastaa eniten maailmassa, mutta sitten kun tulee vaikeampi jakso haastan riitaa, yritän saada mieheni eroamaan, kun hän alkaa väsyä ja pelkäänkin, että voisi erota vedän hänet takaisin lähelleni ja olen taas oma ihana itseni. Sitten saatan uudelleen hämmentyä siitä, että toinen on loukattu ja hiljainen. Ymmärrän että en käyttäydy normaalisti, mutta sillä hetkellä se tuntuu oikealta. Oman diagnoosin tiedostaminen auttaa eniten.. Eli siinä tilanteessa jos muistaa ajatella, että näin ei kuuluisi tehdä ja tästä seuraa "tuhoa".

Noin viikko ennen kuukautisia eli pms oireiden alkaessa tämä epävakaus tulee yleensä eniten esille.

Nuorempana olin seksuaalisesti yliaktiivinen ja minulla saattoi olla 5miestä samaan aikaan ja itse en ajatellut olevani suhteessa, mutta valitettavasti moni mies oli tosissaan. En pystynyt keskittymään, enkä luottamaan kenenkään. Luottaminen on edelleen minulle vaikeaa.

Joo hihi

Minulla on.
Jos epäonnistun jossakin tilanteessa tai koen tulevani torjutuksi niin minusta tulee itsetuhoinen.

Ripustaudun aina johonkin ihmiseen ja pelkään olla yksin. Suutun jos ystäväni torjuu kahvi/kyläilypyynnön.

Olen erittäin impulsiivinen ihminen ja suutun äärettömän helposti. Ja kun suutun, en suostu näkemään itsessäni mitään vikaa. Suuttuessani sanon asioita joiden tiedän loukkaavan toista osapuolta.

Ihmissuhteeni ovat lyhytaikaisia, mutta erittäin tunteikkaita. Minun osaltani siis.

Ja paljon muita ihan hulluja juttuja.. Toisinaan pelkään itsekkin omia tunnetilojani, sillä koen olevani ulkopuolinen ihminen silloin. Tai koen etten se raivohullu ole minä vaan joku minun näköinen jota vain katselen vierestä.

Läheiselläni on tuo häiriö. Hän saa aivan järkyttäviä raivokohtauksia usein. Käy kimppuun.

Muita kokemuksia?

Nuo tuntuvat olevan suorastaan ylpeitä ominaisuudestaan, mitä kyllä vähän ihmettelen.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 16:07"]

Nuo tuntuvat olevan suorastaan ylpeitä ominaisuudestaan, mitä kyllä vähän ihmettelen.

[/quote]

Kuuluu taudinkuvaan. Epävakaa ei näe toiminnassaan mitään väärää-tavat ovat juurtuneet, ei näe itseään sairaana. Eli kuuluu taudinkuvaan.

Mulla on toi diagnoosi. Neuroottisia oireita ja ahdistusta. Olen eristäytynyt ulkomaailmasta melkein kokonaan. Mielialat heittelee, ja tuntuu ettei ole "minua". Tuntuu turhalta. Mieliala saattaa tosiaan vaihtua vaikka jostain tv-ohjelmasta mikä vaikuttaa jotenkin tunteisiin tai muistuttaa jostain. Saatan olla aika dramaattinen, mutta sillon musta oikeasti tuntuu niin pahalta tai pahemmalta kuin yleensä ulospäin näytän.

Kihlattuni sairastaa kyseistä sairautta. Ja hänen käyttäytyminen saattaa muuttua aivan yhtä äkkiä! Se tilanne on suorastaan jäätävä... Ollaan ensin ihan normaalisti, tehdään ruokaa jutellaan ja nautitaan toistemme seurasta. Sitten käyn vessassa ja tulen pois sieltä... Hän menee sinne ja sitten se alkaa...

Olen käyttänyt liikaa vessapaperia! Hän viimeksi osti sitä! Siis hänen käytös muuttuu hyytäväksi...

Ystävälläni taitaakin olla tämä.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:18"]Minä olen epävakaa. Mieheni on ihan hulluna minuun ja rakastaa eniten maailmassa, mutta sitten kun tulee vaikeampi jakso haastan riitaa, yritän saada mieheni eroamaan, kun hän alkaa väsyä ja pelkäänkin, että voisi erota vedän hänet takaisin lähelleni ja olen taas oma ihana itseni. Sitten saatan uudelleen hämmentyä siitä, että toinen on loukattu ja hiljainen. Ymmärrän että en käyttäydy normaalisti, mutta sillä hetkellä se tuntuu oikealta. Oman diagnoosin tiedostaminen auttaa eniten.. Eli siinä tilanteessa jos muistaa ajatella, että näin ei kuuluisi tehdä ja tästä seuraa "tuhoa".

Noin viikko ennen kuukautisia eli pms oireiden alkaessa tämä epävakaus tulee yleensä eniten esille.

Nuorempana olin seksuaalisesti yliaktiivinen ja minulla saattoi olla 5miestä samaan aikaan ja itse en ajatellut olevani suhteessa, mutta valitettavasti moni mies oli tosissaan. En pystynyt keskittymään, enkä luottamaan kenenkään. Luottaminen on edelleen minulle vaikeaa.
[/quote] .. Apua oli ihan kuin oma kirjoitus :(

Minulla on ja allekirjoitan melkein kaiken mitä aiemmat ovat kirjoittaneet. Vanhemmiten olen oppinut tiedostamaan sairauteni paremmin ja sitä myötä oppinut kontrolloimaan käytöstäni. Ei minusta koskaan kuitenkaan tasaista persoonaa tule, sisäiset kuohunnat ovat edelleen valtavia vaikkeivät ne niin paljon enää ulospäin näy.
Nuorempana kävin terapiassa ja oli lääkitys, ei enää. T. N28

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 16:23"]Ystävälläni taitaakin olla tämä.
[/quot

Etkö oikeasti tunnista provoja?! Nämä tässä ketjussa olevat on aika hyviä...mutta todellisuudessa näitä kirjoittelee pms-oireista v...ttuuntunut kotiäiti :-)

Mä olen ollut juuri tällainen vielä pari vuotta sitten. Kaikki kohdat täsmää. En tiedä onko mulla sitten ollut tuo vai johtuiko vain siitä että olin niin nuori. Olen nyt 22-vuotias. Ei kai siitä voi noin vain parantua käymättä terapiassa yms.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 16:31"]Mä olen ollut juuri tällainen vielä pari vuotta sitten. Kaikki kohdat täsmää. En tiedä onko mulla sitten ollut tuo vai johtuiko vain siitä että olin niin nuori. Olen nyt 22-vuotias. Ei kai siitä voi noin vain parantua käymättä terapiassa yms.
[/quote]

Kyllä se voi iän myötä helpottua itsestään, näin sanoi minulle terapeutti joskus. Tosin ihan yhtä hyvin voi olla ettei sinulla mitään ole ollutkaan :)

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:28"]

Minulla on. Jos epäonnistun jossakin tilanteessa tai koen tulevani torjutuksi niin minusta tulee itsetuhoinen. Ripustaudun aina johonkin ihmiseen ja pelkään olla yksin. Suutun jos ystäväni torjuu kahvi/kyläilypyynnön. Olen erittäin impulsiivinen ihminen ja suutun äärettömän helposti. Ja kun suutun, en suostu näkemään itsessäni mitään vikaa. Suuttuessani sanon asioita joiden tiedän loukkaavan toista osapuolta. Ihmissuhteeni ovat lyhytaikaisia, mutta erittäin tunteikkaita. Minun osaltani siis. Ja paljon muita ihan hulluja juttuja.. Toisinaan pelkään itsekkin omia tunnetilojani, sillä koen olevani ulkopuolinen ihminen silloin. Tai koen etten se raivohullu ole minä vaan joku minun näköinen jota vain katselen vierestä.

[/quote]

Kuinka sinulla voi olla ystäviä, jos he pienen virheen tehtyään, kuten etteivät pääse tapaamaan silloin kun sinä tahdot, tulevat sinun solvaamiksesi... Ja sitten samaan aikaan jotkut oikeasti todella mukavat, hauskat ja kiltit ihmiset saattavat kärsiä yksinäisyydestä. Huh huh.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 16:11"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 16:07"]

Nuo tuntuvat olevan suorastaan ylpeitä ominaisuudestaan, mitä kyllä vähän ihmettelen.

[/quote]

Kuuluu taudinkuvaan. Epävakaa ei näe toiminnassaan mitään väärää-tavat ovat juurtuneet, ei näe itseään sairaana. Eli kuuluu taudinkuvaan.

[/quote]

No höpöhöpö. Ei epävakaat ole mitään psykopaatteja. Useinhan epävakaaseen persoonallisuushäiriöön kuuluu nimenomaan ihan valtava syyllisyys omasta käytöksestä ja itseinho. Eli kyllä he erittäin hyvin tiedostavat ongelmansa ja tuntevat siitä pahaa oloa.

Kannattaa pysyä kaukana.