Paras kaveri ei tullu lapsen synttäreille jalkapallopelin vuoksi!?!

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 15:13"]Siis tulee mieleen, että varmaan näistä tulee sellaisia aikuisia, jotka jättävät silloinkin kaverien tapaamiset väliin harrastusharjoitusten takia. Kumpi on tärkeämpää, kaverit vai oma harrastaminen.
[/quote]

Mitä väliä, mikä on tärkeää kellekin? Tuskin näillä harrastus-intoilijoilla on muita hyviä ystäviä kuin toiset saman lajin harrastajat. He ovat keskenään, sinä saat olla keskenäsi, kaikki voittavat. Miksi pitäisi vaalia ystävyyssuhteita, jotka eivät anna mitään? Kukin olkoon niiden asioiden parissa, jossa viihtyy.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 15:11"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:39"]

Ajatteletko tosissasi, että nämä yhdet jalkapallotreenit, auttavat lasta jaksamaan.

Ihmiset harrastuttavat lapsillaan mielettömiä määriä viikossa ja harva kyseenalaistaa koko homman mielekkyyttä. Aina lapset ovat urheilleet, ei sihen tarvita mitää sitoutumista harrastusporukkaan. Eri asia on sitten se jos vanhemmilla on toive huippu-urheilijasta.

Mä olen niin pudonnut tästä"kehityksen"kelkasta, onneksi. Meilläkin lapset harrastavat, mutta vain harrastusmielessä. Kaverisuhteiden vaaliminen on todellakin tärkeämpää, esim. siellä synttäreillä käyminen.

[/quote]

Meillä harrastekaverit ovat tärkeämpiä kuin koulu- tai pihakaverit. Eikä tyttö ikinä jättäis peliä väliin!

[/quote]

Eikö tuo ole vähän arveluttavaa laittaa harrastus noin korkealle? Entä jos loukkaantuu ja joutuu jättämään harrastuksen tai ei pääsekään samaan joukkueeseen kuin muut? Koko elämähän siinä voi romahtaa jos kaikki tärkeät kaverisuhteet ovat yhden harrastuksen varassa.

Paras kaveri, joka ei tule synttäreille, koska hänellä on futistreenit, ei ole kovin hyvä paras kaveri. Tai siis, poikanne on ehkä pitänyt häntä parhaana kaverinaan, mutta futistreenit valinnut poika ajattelee teidän pojastanne toisin. Näin minä tilanteen ymmärrän.

Harmittaa varmaan oman pojan puolesta. Hänen kannattaa varmaan etsiä uusi paras kaveri itselleen.

Nuo futislapset kannattaa heivata oman lapsen kaveripiiristö mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tulee kuitenki myöhemmin pelkkiä ongelmia kun kaikki menee sen pallonpeluun edelle.

Meillä lapset käyttää välillä harrastusta tekosyynään, kun eivät halua olla jonkun kanssa. Synttärit arvotetaan kuitenkin harrastusten edelle, ellei todella tärkeä ja harvinainen harrastustapahtuma kyseessä.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 15:16"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:48"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:42"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:26"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 14:23"]

Tätä ketjua kun lukee, niin en ihmettele enää yhtään nykypäivän nuorten työmoraalia...

- Töihin ilmestytään silloin kun huvittaa.

- Itkeä pillitetään kun työkaverit ei suostu vaihtamaan työvuoroa, että pääsisikin joihinkin   serkunkumminkaimankaverin bileisiin tai konserttiin tms...

- sitten yllättäen ollaankin saikulla, kun edellä mainittu vuoron vaihto ei onnistu (no, tämä ei onneksi onnistu monta kertaa,kun aletaan pyytämään lääkärintodistus)

- vuorotyössä pitäisi saada joka viikonloppu vapaaksi kun pitäisi päästä sinne ja tänne bilettämään (lue:ryyppäämään) ja taas itkeä pillitetään kun ei onnistu

[/quote]

Nyt ei puhuttu koulusta, johon työpaikan voisi hyvin rinnastaa vaan vapaaehtoisesta HARRASTUKSESTA. Aika iso ero.

[/quote]

Voi pientä, et sitten ymmärtänyt mitä tarkoitan...
Kun jo kakarana opitaan, että kaikki aiemmin sovittu voidaan perua, jos jotain kivempaa tulee tilalle, niin sillä on vaikutusta elämään myöhemmin.

[/quote]

Tajuatko ollenkaan kuinka ristiriitainen olet? Eihän se nyt niin mene että ensin sovittu menee aina edelle, esim. että sovit meneväsi etelänreissulle tiettynä ajankohtana mutta sitten tuleekin työeste. Kyllä jälkimmäinen voittaa. Samoin joku satunnainen harrastusjuttu voidaan hyvinkin peruuttaa tärkeän ihmissuhteen tuoman esteen vuoksi.

[/quote]

Kuulepa kultapieni...
Työelämässä ollessa nämä etelänreissut yms.sovitaan esimiehen kanssa etukäteen ennen kuin matkoja aletaan varailemaan.

Ja jonkun kakaran synttärit tärkeä ihmissuhteen tuoma este... *huutonaurua*

[/quote]

Oletkohan vasta teini-ikäinen tai hädintuskin 20v . tuo "kultapieni" ym. kielenkäyttösi vähän viittaisi siihen....

[/quote]

En ole vaan 40-vuotias aikuinen nainen.
Sinä sen sijaan ilmeisesti olet, koska et ymmärrä elämän perusasioita.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 15:21"]

Paras kaveri, joka ei tule synttäreille, koska hänellä on futistreenit, ei ole kovin hyvä paras kaveri. Tai siis, poikanne on ehkä pitänyt häntä parhaana kaverinaan, mutta futistreenit valinnut poika ajattelee teidän pojastanne toisin. Näin minä tilanteen ymmärrän.

Harmittaa varmaan oman pojan puolesta. Hänen kannattaa varmaan etsiä uusi paras kaveri itselleen.

[/quote]

Lueppa aloitus uudestaan.
Siinähän puhuttiin jalkopalloPELISTÄ ei treeneistä.
Treenejä voi jättää silloin tällöin väliin, mutta sovittua ottelua ei voil

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 15:13"]

Siis tulee mieleen, että varmaan näistä tulee sellaisia aikuisia, jotka jättävät silloinkin kaverien tapaamiset väliin harrastusharjoitusten takia. Kumpi on tärkeämpää, kaverit vai oma harrastaminen.

[/quote]

Aikuisena sitä saa onneksi itse valita ihmiset joiden kanssa haluaa olla tekemisissä.

Kaverin tyttö harrastaa kilpasarjassa ja siinä on vaatimus, että harrastus menee koulunkin ohi. Eli jos on kilpamatka niin koulusta ollaan pois yms. No monelle ne kaverisynttäritkin taitaa mennä koulun ohi.

Meillä taas jalkapallo- ja jääkiekkovalmentajat ovat sitä mieltä että ne kaverin synttärijuhlat menee harrastusten edelle. On noissa joukkueissa siltikin sellaisia vanhempia jotka elävät omaa unelmaansa lapsen harrastuksen kautta ruoskimalla lasta täydellisiin suorituksiin.

Joillakin on periaate, että kun jotain aloitetaan se kans käydään.

Yleisurheilua yms. harrastavien lasten vanhemmat ovat myös aika naurettavia fanaattisuudessaan. 8-vuotias viedään monta kertaa viikossa treeneihin vaikka lapsi leikkisi mieluummin muiden lasten kanssa. Kerran lapsi juoksi iloisena naapuruston lasten kanssa leikkien hippaa, 10 tikkua laudalla yms. ja äiti tuli karjumaan sen treeneihin juoksemaan kenttää ympäri... Ei ihme ettei lapsi aina oikein ymmärrä harrastuksensa mielekkyyttä.

En tiedä kaikista joukkueista, mutta meidän lasten joukkueessa peleihin ilmoittaudutaan aika varhain. Näistä sitten valmentaja koostaa ne pelijoukkueet vai kentälliset tai mitä onkaan. Ja meidän lapset eivät todellakaan pelaa missään huippujoukkueessa, vaan just sellaisessa kaikki pelaa -seurassa. Jossain vähänkään kunnianhimoisemmassa porukassa ilmoittautumisia ei välttämättä edes ole, vaan peleihin suorastaan pyritään. Ei se välttämättä ole vanhempien älytöntä kunnianhimoa, vaan ihan normaalia sitoutuneisuutta. Joskus se ensin ilmoitettu homma on vaan hoidettava, vaikka jotain hauskempaa tulisi tilalle.

Jos se poika oli ollut jo puolet harrastuskerroista jossain muissa kissanristiäisissä ja pari kertaa kipeenä? Ja sinun poikasi ei olekaan tämän toisen paras kaveri.

Totta kai lapsi haluaa mieluummin synttäreille, mutta pelistä on varmaan sovittu mahdollisesti viikkoja tai jopa kuukausia sitten. Luultavasti lapsi on ollut siitä ihan innoissaan, vaikka synttäririehunta tietysti kuulostaakin houkuttelevalta. 

Kyllä välillä tuntuu että joidenkin lasten kohdalla harrastus on tärkeämpi vanhemmalle kuin lapselle itselleen. Vanhempien sosiaalinen elämä alka pyöriä ko. harrastuksen ympärillä ja sehän on suorastaan katastrofi jos lapsi alka ehdotella harrastuksen lopettamista.

Mun toinen jääkiekkoa harrastava 10-vuotias lapsi pelaa ns. huippujoukkueessa mutta siltikin valmentaja painottaa myös harrastuksen ulkopuolisten menojen tärkeyttä, esim. juurikin noita kaverisynttäreitä. Jäävuoroja on tällä hetkellä 3-4 kertaa viikossa, yhdet oheiset ja ottelut ja kisamatkat kaiken tuon lisäksi. Aikalailla tuolla mennään lapsen motivaatiota vahvistavalla linjalla eteen päin. t. 2

Meillä tyttö halusi "uimakouluun", jota oli 10 kertaa nyt huhti-toukokuussa. Tytön kanssa sovittiin, että uimaan mennään vaikka tulisi kaverisynttäreitä tms. Lähinnä siksi, että emme viitsi maksaa tunneista turhaan, jos siellä ei käydä ja kyseessä oli vain 10 kertaa. 

No, nyt keväällä oli sitten VIIDET kaverisynttärit juuri tuohon samaan aikaan. Kävi uimassa ja jätti synttärit väliin, eikä ollut loppujen lopuksi edes pettynyt tms. Kutsujat olivat luokkakavereita, mutta eivät kuitenkaan niitä parhaita, vaan sellaisia, jotka kutsuvat koko luokan tytöt ihan vain periatteesta.

Luistelutreenejä ollaan jätetty väliin synttäreiden vuoksi, koska treenejä on useasti. Harvoin treenit ja synttärit edes menevät päällekäin, koska treenit ovat arkisin ja iltapäivisin. Viikonloppuun sattuvia kisoja tai näytöksiä ei kyllä peruta synttäreiden takia. 

Ollaan tytölle opetettu jo pienestä pitäen, että joskus tulee esteistä ja aina ei voi joka paikkaan päästä. Tämä pätee myös aikuisena. Joskus työvuorot on niin, että johonkin kivaan juttuun ei vaan pääse esim. viikonloppuisin. 

Ne pelit on usein jalkapalloÄITIEN viikon kohokohta kun pääsee juoruilemaan toisten äitien kanssa. Varmaan ap:stakin siellä puhuttiin ja  ihmeteltiin että miksi itsekkäästi piti synttärit juuri samaan aikaan tärkeän pelin kanssa.

Poikani, joka on jo 16-vuotias, jääkiekkojoukkueessa oli poika (olivat myös samalla luokalla) jonka vanhemmat piilotti aina jos mahdollista synttärikutsut, ettei poika tietäisi mistä jää paitsi. Tää oli mun mielestä tosi omituista, kun kyse oli alakouluikäisistä lapsista. Eikä se poika ole yhtään sen pidemmälle päässyt harrastuksessaan, kun nuo muutkaan... että kannattipa uhrautua. (Ja tämä oli nimenomaan se syy, ettei jää kehityksestä jälkeen...)