Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
en vienyt poikaani päivähoitoon ja KADUN sitä nyt
22.09.2006 |
minä en vienyt lastani päivähoitoon ja nyt kun hän on jo kouluikäinen KADUN sitä tosiaan.
Minä kuvittelin, että riittää kun itse tarjoan lapselleni virikkeitä ja elämyksiä ja kasvattavia kokemuksia eri asioista. Meillä olikin mukavaa sekä kahdestaan että erilaisissa sosiaalisissa pikkuympyröissä. Olin niin ylpeä kun minulla oli 4-5-vuotias museokävijä ja suunnistuskisaaja ja tuntui hän pärjäävän kohtuullisesti leikkipuistossakin. Lapsi joutui säännööliseen ryhmään kodin ulkopuolelle vasta eskarissa. sekin meni ihan hyvin ja olin tyytyväinen: laitoin lapseni lähellä olevaan pienryhmään ja hän saikin rauhassa opetella sosiaalisia taitoja ja kouluvalmiuksia. Tai niin kuvittelin.
Koulun alettua tuli kuitenkin katastrofi eteen. Hän ei osannutkaan toimia isossa ryhmässä. Ei sitten ollenkaan. Ryhmän melusta ja hälinästä seurasi oppimisvaikeuksia ja kyvyttömyyttä ymmärtää käskyjä ja ohjeita ja siitä taas uhmaa. Lapsi oli onneton ja opettajat vihaisia. Jouduimme oppilashuoltoryhmän syyniin ja psykiatrisiin tutkimuksiin. Kuukausitolkulla jatkuneiden tutkimusten jälkeen kävi ilmi että lapsi on autistinen.
Ja NYT MINÄ KADUN ETTEN VIENYT LASTANI PÄIVÄHOITOON. jos olisin, hän olisi ehkä selvinnyt koulun alusta pienemmällä vaivalla. Autismia ei voi aiheuttaa kasvatuksella, minulle sanotaan, mutta se olisi selvinnyt aikaisemmin jos lapseni olisi ollut isommissa ryhmissä. Ajoissa huomattuna hän olisi saanut ajoissa myös kuntoutusta ja kenties oppimisvaikeudet olisivat koulussa olleet pienempiä. Kenties hän ei olisi leimautunut opettajien silmissä pahaksi ja uhmakkaaksi lapseksi, jotain mitä ei näytä enää voivan korjata mitenkään.
tottakai minä tiedän meidän olevan poikkeustapauksia mutta MINÄKIN LUULIN ETTÄ MEILLÄ ON KAIKKI KUNNOSSA! kaikki ne vuodet ennen koulun alkua. Kaikki sujui hienosti. Niin että viekää nyt vain ne kullannuppunne säännöllisesti johonkin muualle ja isoihin ryhmiin - se tuska palkitaan kun säästytte paljolta pahalta myöhemmin!
Kommentit (22)
Olen pahoillani puolestanne.
Olen myös paljolti samaa mieltä kanssasi. Itselläni on myös kohta 5-v tyttö jonka myös pelkään syrjäytyvän. Hän on pph:lla hoidossa mutta oikeasti tekisi hänelle hyvää olla isommassa ryhmässä. Hänellä on autistisia piirteitä mutta olen huomannut ne itse koska meillä on myös muita lapsia ja osasin verrata häntä heihin.
Luulen että isompaan ryhmään sopeutuminen tulee olemaan hänelle vaikeaa:(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän pikkuseten ryhmässä ole paljoa lapsia missään päiväkodissa.
Ehkä lapsi vielä peienmpänä olisikin pärjännyt isossa ryhmässä, sillä päiväkodissa kukaan lapsi ei osaa ihan kunnolla toimia isossa ryhmässä.
Oli miten oli, niin näin se nyt sitten on.
kotona ja pienissä tutuissa ryhmissä se ei tullut esiin. Vasta isossa ryhmässä tuli ongelmia. Kuntoutus ajoissa olisi antanut ihan toisenlaisen alun lapsen opintielle koulussa! Nyt minulla on 9-vuotias lukutaidoton häirikkö, jonka älykkyys kuitenkin tutkitusti riittäisi paljon enempään!
Mistä te siis jäitte paitsi?
Siksi toisekseen eskarivuoden aikana autismi tulis kyllä huomasta oli sitten iso tai pieni ryhmä. Ja aika ammattitaidotonta koulunkin opettajalta.
Luultavasti lapsesi ongelmat ei johdu kotihoidosta vaan siitä, että et vain ole havainnut hänellä olevan ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen alkuvuodet olisivat voineet olla tuskaisia isossa ryhmässä. Älä ap itseäsi syyttele.
ja neuvolassahan on aina rauhallista, eikä koskaan sitä isoa ryhmää. VOi olla ettemme olisi saaneet kuntoutusta lapsena missään tapauksessa mutta jos nyt voisi mennä taaksepäin, kärsisin paljon tämän välttääkseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi siis pitää näyttelyissä käymisistä, sunnistamisesta jne. Sekä pärjää hyvin arkielämässä? Keskity hyviin asioihin, lapsesi tulee pärjäämään mainiosti ja koulutus/ työ löytyy varmasti ilman suuria ryhmiäkin. Itse laittaisin lapsen pienelle erityisluokalle ja pitäisin poikasi ominaisuutta nimenomaan ominaisuutena, enkä vikana, joka täytyy korjata!
Nyt kun vaikeuksia koulussa on huomattu, saat hänet todennäköisesti evyluokalle eli pienryhmään. Tsemppiä jatkoon! :)
Mieti asiaa niinpäin, että olipas hyvä kun lapsi sai olla kotona kanssasi, ettei turhautunut jo pienenä isoissa ryhmissä, miten se olisi häneen vaikuttanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on hyvä alusta oppimiselle myöhemminkin. Poika ei taida olla pahasti autistinen, jos teillä ei ollut kotona ongelmia tai et osannut epäillä mitään.
Poika ehtii oppia kaikki asiat myöhemminkin, mitkä ehkä olisi oppinut päivähoidossa aiemmin. Ehkä hän olisi hoidossa oppinutkin olevansa outo ja erilainen, tullut kiusatuksi ja pahoittanut mielensä monta kertaa vuosien kuluessa.
Oma poikani (8v) on ollut hoidossa 1,6v asti. Eskariin asti kaikki sujui hyvin ja kuvittelin ettei hänellä ainakaan tule olemaan kouluongelmia. Nyt saan opettajalta viikottain valituksia pojan käytöksestä. Taidot on hyvät ja poika pärjää loistavasti tiedoissa, mutta käytös on ongelma.
Asiat ei ole aina niin mustavalkoisia.
joka aloitti päiväkodissa 3-vuotiaana. Sen takia kuopuksen laitoinkin päiväkotiin, kun jäi harmittamaan esikoisen puolesta, etten päiväkotiin laittanut. Jo pelkästään eskarivuoden aikana, kun päiväkodissa tuo esikoinen oli, hän kehittyi aivan hurjasti noissa sosiaalisissa taidoissa. Kuitenkin on selvästi niistä jäljessä verrattuna heihin, jotka ovat päiväkodissa pidempään olleet. Näin vain on, ja olen 100% varma, että syy on juuri tuossa, eikä missään muussa. Lapsi olisi varmasti paljon varmempi ja sosiaalisempi, jos olisi päiväkodissa edes vähän ollut. Kaikilla ei varmaan näin ole, kyllähän varmasti niitä sosiaalisiakin kotihoidettuja löytyy, mutta meillä kyllä näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 4-vuotias käy viikon aikana 3 kertaa ryhmissä, kerhoa, tanssia ja jumppaa.
pitäisikö kaikkien lasten olla samanlaisia sosiaalisia neroja? vai tarkoittaako sosiaalisesti kömpelö huonoa käytöstä? kukaan ei saisi olla ujo hiljainen tai arka???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis liittyy jo ihan siihen asemaan perheessä, sisarussarjassa. Esikoisille tyypillisiä luonteenpiirteitä ovat mm. tunnollisuus.
Näin siis keskimäärin, toki yksilöllistä vaihtelua on (ja päivähoidollakin toki voi olla merkitystä).
Vierailija:
pitäisikö kaikkien lasten olla samanlaisia sosiaalisia neroja? vai tarkoittaako sosiaalisesti kömpelö huonoa käytöstä? kukaan ei saisi olla ujo hiljainen tai arka???
sitä ettei osaa toimia ryhmässä kuten muut. Ottaa muiden sanomiset vakavammin, ei suostu neuvottelemaan leikkien säännöissä, ei osaa puolustautua tms.
Hänellä ei ole ollut mitään vaikeuksia koulussa. Opettajat ovat ihailleet hänen oma-aloisuuttaan ja sosiaalisuuttaan. Meillä ei ollut edes paljon lapsituttuja, joten hänellä oli harvinaisen vähän mahdollisuutta olla suuressa ryhmässä.
Sen sijaan sanoisin, että museoissa hän ei olisi koskaan viihtynyt. Ehkä itsekin olisin ollut ylpeä, jos olisin onnistunut viemään lapseni kaiken maailman näyttelyihin ja rauhallisuutta vaativiin tilaisuuksiin. Juttuasi lukiessani tuli mieleen, että ehkäpä poikasi rauhallisuus ja viihtyminen museon tapaisissa paikoissa olikin merkki autismista.
En tiedä totuutta, kun itsekään en ole asiantuntija asiassa. Vertasin vain kotikasvatettua aktiivista tyttöäni sinun poikaasi. Vaikka siis tyttöni on kotona kasvatettu, niin silti en häntä minnekään rauhaa vaativaan olisi koskaan voinut viedä. Hänelle ei voinut tehdä virikkeitä, vaan hän järjesti niitä itse. Hän keksi itse leikit ja tekemiset.
Ainoa hyöty ehkä olisi ollut se, että poikasi autismi olisi huomattu aikasemmin, jos hän olisi ollut päivähoidossa. Toisaalta pohdin sitä, että ehkä hän nyt sai rauhallisen lapsuuden ja sellaisen, mikä oli paras mahdollinen hänelle, kun hoidit häntä kotona.
Vierailija:
pitäisikö kaikkien lasten olla samanlaisia sosiaalisia neroja? vai tarkoittaako sosiaalisesti kömpelö huonoa käytöstä? kukaan ei saisi olla ujo hiljainen tai arka???
joltain äidiltä joka on tuupannut alle vuoden ikäisenä päiväkotiin. Huono bluffi.
Eikä päätynyt " oudoksi" jo pienenä? Ajattele lastasi, älä pistä ollenkaan kouluun, ei varsinkaan millekään häiriköitten pienluokalle. poeta itse, hanki kotiopettaja. Älä tunge lastasi muottiin johon hän ei kuulu!
Alue: Aihe vapaa
Esikoiseni meni hoitoon vasta 5 vuotiaana ja on menestyvä lukiolainen. Itse olin puolipäiväisenä ns eskarissa siihen aikaan ja olen pärjännyt aina ryhmässä.