en vienyt poikaani päivähoitoon ja KADUN sitä nyt

minä en vienyt lastani päivähoitoon ja nyt kun hän on jo kouluikäinen KADUN sitä tosiaan.



Minä kuvittelin, että riittää kun itse tarjoan lapselleni virikkeitä ja elämyksiä ja kasvattavia kokemuksia eri asioista. Meillä olikin mukavaa sekä kahdestaan että erilaisissa sosiaalisissa pikkuympyröissä. Olin niin ylpeä kun minulla oli 4-5-vuotias museokävijä ja suunnistuskisaaja ja tuntui hän pärjäävän kohtuullisesti leikkipuistossakin. Lapsi joutui säännööliseen ryhmään kodin ulkopuolelle vasta eskarissa. sekin meni ihan hyvin ja olin tyytyväinen: laitoin lapseni lähellä olevaan pienryhmään ja hän saikin rauhassa opetella sosiaalisia taitoja ja kouluvalmiuksia. Tai niin kuvittelin.



Koulun alettua tuli kuitenkin katastrofi eteen. Hän ei osannutkaan toimia isossa ryhmässä. Ei sitten ollenkaan. Ryhmän melusta ja hälinästä seurasi oppimisvaikeuksia ja kyvyttömyyttä ymmärtää käskyjä ja ohjeita ja siitä taas uhmaa. Lapsi oli onneton ja opettajat vihaisia. Jouduimme oppilashuoltoryhmän syyniin ja psykiatrisiin tutkimuksiin. Kuukausitolkulla jatkuneiden tutkimusten jälkeen kävi ilmi että lapsi on autistinen.



Ja NYT MINÄ KADUN ETTEN VIENYT LASTANI PÄIVÄHOITOON. jos olisin, hän olisi ehkä selvinnyt koulun alusta pienemmällä vaivalla. Autismia ei voi aiheuttaa kasvatuksella, minulle sanotaan, mutta se olisi selvinnyt aikaisemmin jos lapseni olisi ollut isommissa ryhmissä. Ajoissa huomattuna hän olisi saanut ajoissa myös kuntoutusta ja kenties oppimisvaikeudet olisivat koulussa olleet pienempiä. Kenties hän ei olisi leimautunut opettajien silmissä pahaksi ja uhmakkaaksi lapseksi, jotain mitä ei näytä enää voivan korjata mitenkään.



tottakai minä tiedän meidän olevan poikkeustapauksia mutta MINÄKIN LUULIN ETTÄ MEILLÄ ON KAIKKI KUNNOSSA! kaikki ne vuodet ennen koulun alkua. Kaikki sujui hienosti. Niin että viekää nyt vain ne kullannuppunne säännöllisesti johonkin muualle ja isoihin ryhmiin - se tuska palkitaan kun säästytte paljolta pahalta myöhemmin!