Hei te, jotka olette suomen ja ruotsinkielisessä perheessä, opetatteko lapsenne kaksikieliseksi.

mitä ihmeen haittaa sinä kuvittelet olevan siitä, että lapsi on kaksikielinen? Tuo klisee, että kyllä en kielet sitten oppii, niin kerropa sinä, miten hyvin sinä osaat puhua vieraita kieliä, joita olet koulussa oppinut.



Itse olen valtavan etulyöntiaseman monessa työssä, jossa olen ollut, koska osaan ihan oikeasti kahta kieltä äidinkielenäni. Ei tarvi olla sellasta " jag prater liten svenska" -tyylistä solkkausta.



No joo, tutkittuhan se on että kouluttattomat ja alemman sos. luokan ihmiset eivät yleensä kasvata lapsiaan kaksikielisiksi.

valitettavasti niitä kieliä ei koskaan tule muuta kautta oppimaan yhtä hyvin, läheskään yhtä hyvin. Lapsilla on herkkyyskausi 2-4 -vuotiaina, sillon oppivat parhaiten. Tämän jälkeen oppiminen rupeaa hitaasti vaikeutumaan, erityisesti ääntäminen ei enää koskaan tule syntyperäisen puhujan ääntämisen kaltaiseksi.



Minulla on ns. kielipää, olen aina ollut hyvä kielissä ja tykännyt niistä. Olen asunut ulkomailla 10 vuotta ja lapseni puhuvat silti minua paljon paremmin..

Tämä on ollut itsestään selvää jo alusta alkaen. Miehen kanssa puhumme suomea. Tietenkin lapsen kanssa pitää puhua omaa äidinkieltään, ei vain sen takia, että lapsi oppisi kielen, vaan sen takia, että äidinkieli on äidinkieli eli tunnekieli, jolla osaat täydellisesti ajatella, kommunikoida, myös esim, tunteista. Kamalaa on kuulla vielä tänäänkin, kun joku aasialainen äiti puhuu lapsilleen erittäin huonoa suomea, kun pelkää jotenkin, että lapsen suomi huonontuu, jos hän puhuisi omaa äidinkieltään. Ajatusmaailma ja kommunikointi siinä vain kärsii, jos ei osaa ilmaista itseään täysin äidinkielisesti suomella.

että tällaista tapahtuu vielä 2000-luvullakin. Mulle ei olisi tullut mieleenkään riistää lapseltani kaksikielisyyden lahjaa. Ja niin kuin muutama fiksu ketjussa jo aiemmin totesi, jos kaksikielisyyteen kasvatetaan kunnolla mitään puolikielisyyttä ei tule. Me puhumme kotona keskenämme suomea, isä puhuu lapselle ruotsia ja minä suomea. Kun tarhat ja koulu alkavat lapsemme menee ruotsinkieliseen, jotta kumpikin kieli pysyy tasavahvana, sillä suomen kieltä hän tällä hetkellä eniten kuulee, kun on äidin kanssa kotona. Mutta alkuperäiselle tiedoksi, että lapsesi saattaa olla sinulle aikuisena vähän katkera.

Minä suomi ja mies ruotsi. Molemmat opettavat lapsia omalla kielellä. Ja miehen kanssa puhutaan keskenään mitä kieltä sattuu, vaikka italiaa.



Mutta välillä mäkin puhun lapsille ruotsii ja mies välillä suomee ja välillä puhutaan koko perhe jompaa kumpaa. Miten milloinkin sattuu. Välillä menee samassa lauseessa montaakin kieltä.



Meillä lapset (5v 1kk ja 2v 9kk) osaavat myös enkkua, pienempi vähäsen jotain jo ja esikoinen puhuu aika selvää enkkuu myös ja sitä kieltä myös paljon tulee käytettyy. Esikoinen osaa aika hyvin suomen ja ruotsin kieliopin ja molemmat kielet ovat yhtä vahvoja. Toisella suomi on vahvempi ja ruotsi hieman heikompi, mutta lapsi on muutenkin välillä vähän ' vajaa' , niin vaatii enemmän aikaa. Meillä kyllä panostetaan siihen, että molempia kieliä tulee käytettyä (luetaan kirjoja, katsotaan leffoja/teatteria, pelataan ja otetaan kaikki hyöty irti mitä kielellä voi tehdä)



Meillä oli itsestäänselvyys, että jos lapsia saadaan opetaan heille heti molempien kielet. Ja myös panostetaa just esim enkkua, ennen kouluikää. Mun mielestä kielet on rikkaus ja niitä kannattaa opetalla. Ja jos perhe on kaksikielinen, niin mahdollisuus oppia kielet paremmin ja se on rikkaus. Mä en ymmärrä perheitä, jotka jättävät näin hienon tilaisuuden käyttämättä.