Lue keskustelun säännöt.
Miten vapaaksi ankeasta elämästä?
02.06.2015 |
Olen tässä viimeisimmät pari vuotta elellyt ns. "pikkulapsiarkea" eli olen ollut hoitovapaalla kotona lapsia hoitamassa. Avioliitto mieheni kanssa on täysin epäonnistunut useilla mahdollisilla tasoilla (jatkuvaa riitaa, ei lainkaan seksiä, totaalinen taloudellinen epätasa-arvo, miehellä impulssikontrolliongelmia jne.) ja olen tässä vain unelmoinut erosta jo kohta vuoden päivät. Hoitovapaan myötä kuitenkin kaikki säästöni ovat menneet, asunto on miehen nimissä (olen maksanut vastikkeita ja juoksevia menoja) ja olen totaalisen tylsistynyt kotona kökkimisen seurauksena. En ole päässyt edes lasten kanssa matkustamaankaan, kun mies kieltää senkin. Asumme tylsässä, hiljaisessa nukkumalähiössä, enkä itse pidä alueesta. Aluksi luulin, että ostaisimme yhdessä isomman asunnon ja muuttaisimme mukavammalle alueelle, mutta mies ei halua muuttaa mihinkään eikä siis edes isompaan asuntoon kaksiosta.
Olen katsellut vuokra-asuntoja ja omistusasuntoja jo melkein puolen vuoden ajan. Kotikaupungissamme vuokrat ja hinnat ovat erittäin korkeita. Haluaisin oikeasti myös mahdollisesti muuttaa ulkomaillekin, mutta silloin kaikki pitäisi suunnitella todella tarkkaan, lapsia ajatellen. Olisi mukavaa asua paikassa, jossa viihdyn ja jossa on kirjastot ja kaupat jne. lähellä sekä mukavia retkeilypaikkoja ja puistoja. Työpaikkani on ollut minulle ns. henkireikä, mutta olisin valmis vaihtamaan senkin haastavampaan lähiaikoina, jos saisin jonkun muun työn. Haluaisin myös opiskella lisää. Janoan virikkeitä ja haasteita tämän nukkumalähiössä vietetyn kuolettavan tylsän elämän vastapainoksi. Olen suoraan sanoen ihan totaalisen kyllästynyt elämäntilanteeseeni ja haluaisin muutosta. Miten pääsen tästä loukusta irti ja eroon? Help!
Kommentit (5)
Ikinä ei kannattaisi joutua sellaiseen tilanteeseen että elää toisen ihmisen varoilla. Tämä varoitus teille, joilla ei vielä lapsia ole. En voi auttaa muuten kuin kehottaa opiskelemaan ammatti ja menemään töihin tienaamaan rahaa jotta voi pärjätä omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen jotain muuta kuin lottoamista, tai ainakin sen lisäksi. Varmasti pystyt jotenkin muuttamaan asioita. Avioliitto ei kuulosta oikein toimivalta.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 22:00"]
Ikinä ei kannattaisi joutua sellaiseen tilanteeseen että elää toisen ihmisen varoilla. Tämä varoitus teille, joilla ei vielä lapsia ole. En voi auttaa muuten kuin kehottaa opiskelemaan ammatti ja menemään töihin tienaamaan rahaa jotta voi pärjätä omillaan.
[/quote]
En sinänsä elä miehen varoilla, mutta omat rahani menevät viimeistä senttiä myöten. Mies siis maksaa omaa asuntolainaansa ja sen korkoja, minä maksan vastikkeen. Maksan myös omat ruokani ja lasten menoista puolet. Ongelmana on se, että minulla ei jää nykysysteemillä mitään säästöön. Mies itse halusi, että jäisin hoitovapaalle ja lupaili kompensoida sitä hieman rahallisesti, mutta petti lupauksensa, joten nyt olen maksellut tätä "lystiä" säästöilläni, jotka loppuivat noin kuukausi sitten. Nyt olen kuitenkin täysin tyhjän päällä, sillä olen täysin rahaton. Menen syksyllä takaisin töihin, joten tuolloin minulla on taas varaa vuokraan tai säästämiseen. En vain jaksaisi enää tätä nykytilannetta enää päivääkään, jos saisin valita.
Tässä kaiken avain olisi asunnon löytäminen ja sen myötä tilanne alkaisi normalisoitua. Kuitenkin täällä on todella kalliiit vuokrat ja hinnat asunnoissa. Toisaalta työllisyystilanne on Suomen parhaimmasta päästä ja oma työpaikkani sijaitsee samassa kaupungissa, joten muutto halvemman asunnon perässä jonnekin muualle ei välttämättä ole niin hyvä idea sittenkään.
Vaikka suhteeni on täysin toivoton, alkaa ikäni tulla vastaan sen osala, etä löytäisin jonkun toisen miehen jossain vaiheessa (olen reilusti yli 30-vuotias). Myös ne lapset estävät uuden suhteen löytymistä tehokkaasti, sillä harvempi mies haluaa itselleen jotain yh-äitiä. Olen siis todellakin pahassa loukussa. :/
Olen tässä miettinyt, että pitäisiköhän alkaa lotota ja sitten elää odotellen lottovoittoa loppuelämäni. Toisaalta, jos energiaa riittäisi, niin saisin riuhtaistuksi itseni tästä irti muullakin keinolla. Tosin en ole varma siitä, miten se onnistuisi käytännössä.