Miksei aikuinen ihminen tervehdi

Olemme pienellä kaveriporukalla joskus istuneet iltaa lapsuudenkodissani, ja paikalla on saattanut olla äitini ja siskoni. En ennen ole oikein huomannut tätä piirrettä kaverissani, mutta äitiäni on useasti ärsyttänyt se ettei kaveri tervehdi häntä millään tavalla. Muut tytöt tullessaan moikkaavat iloisesti, mutta tämä yksi ei. Kerran äitini huomautti kaverille asiasta, ja silloin kaveri selitti jotain huonosta päivästään. 

Kaiken huippu oli nyt valmistujaispäivä, kun meillä juhlittiin siskoni ylioppilasjuhlia. Yhteinen kaverimme oli meillä koko päivän ja teki hommiakin, ja illalla innostui että "hei pyydetääs Minttu ja Salla tänne, lähdetään sitten tästä yhdessä kaupunkiin". Tämä Minttu ei taaskaan sanonut mitään tupaan tullessaan, vaikka äitini istui olkkarissa aivan näköetäisyydellä. Toinen kaveri huuteli jo ulko-ovelta heipat. Minttu ei sanonut sanaakaan siskollenikaan, ei mitään onnittelua tai muuta. Otti kyllä kakkua ja viiniä hyvällä halulla.

Mikä vaivaa aikuista ihmistä silloin kun ei kykene edes vähimmäisiin käytöstapoihin? Muuten Minttu on mielestäni ihan ok, mutta tämä moukkamaisuus on jotain aivan ihmeellistä. En tiedä eivätkö muut kaverit tätä huomaa tai käyttäytyykö Minttu paremmin muualla, mutta ihmettelen kovin ja tunnen suurta myötähäpeää tilanteesta. Emme ole Mintun kanssa parhaita kavereita enää, mutta yhteisen kaveripiirin takia joskus nähdään. Taloomme en voi häntä enää pyytää, sillä perheeni on sanonut heittävänsä vastedes ulos moisesti käyttäytyvän. En halua joutua hänen takiaan enää kiusallisiin tilanteisiin, ja kun sanominenkaan ei näytä tepsivän.