Mulla on ihanin mies.. Miksi mietin eroa??
Kommentit (16)
Nro 14! Minulla samanlainen tilanne! Kerro erostasi! Miten jätit miehesi?
Kerroin että en rakasta enää samalla tavalla kuin ennen. Käytiin perheneuvolassa pari kertaa puhumassa asiasta, mutta siellä varmistui kokemus siitä miten eri tavalla asioista ajatellaan. Eihän se helppoa ollut kun ihminen kenestä välittää murtui toki. Ollaan hyvissä väleissä ja kun kummallakaan ei ollut ketään toista, ehkä helpotti tilannetta. Lasten kannalta ollaan pystytty kaikki asiat sopimaan ja elokuussa vasta aika lastenvalvojalle. Vuoroviikoin hoidetaan lapsia. Mies olisi halunnut jatkaa avioliittoa, mutta itse koin että en siihen enää pysty. En toki olisi voinut kuvitella naimisiin mennessä että viiden vuoden päästä erotaan. Mutta elämää ei voi aina suunnitella.
t. nro 14
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 20:46"]
Hyvä mies oikeasti.
[/quote]Puuttuko siltä kusipääominaisuus:)
Pidät häntä itsestäänselvyytenä? Ymmärrän sinua. Mutta älä ota tunnetta vakavasti. keksi teille joku yhteinen unelma tai eläkepäivien haave :)
Erotkaa niin ei tarvii kyllästyä ja miettiä kymmenen vuoden päästä, että miksi en sillon eronnut...
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 20:46"]Hyvä mies oikeasti.
[/quote] Ikänne ap? Elämäntilanne? Ihan kettuilematta.
Mulla on niin hyvä mies. Koulutettu, tekee kotitöitä, soittaa kitaraa ja tuntee perus käytöstavat. Paperilla hyvä mies. En mä sitä kyllä koskaan ole rakastanut. Miksihän mietin eroa? Ei kun niin, mikä se r-juttu oli.. ra.. rak...?
Alle 30v molemmat.ei riitoja. aika tasaista aina ollut.
Koska mies on tylsä ja tasa-arvoinen suomimies, eikä ollenkaan jännä paha poika, joka aiheuttaa tunteiden vuoristoradan ja saa vuoroin itkemään ja vuoroin huutamaan orgasmeissa ja josta ei koskaan tiedä että pettääkö se vai eikö petä.
En ole ihastunut toiseen. Joskus pari vuotta sitten olin,mut se meni nopeasti ohi.
En ymmärrä itseäni
Jätin juuri mieheni sen takia että en rakastanut häntä enää. Tuntui kun veljeltä ja kaverilta. Välitän kyllä mutta en sillä tavalla kuin aviopuolisosta pitäisi välittää. Olen ihastanut paljon muihin miehiin, koskaan en ole pettänyt. Kolme vuotta mietin eroa. Lapset 5v ja 3,5v. Ikää minulla 30v. Yhdessä olimme 10v. Mies on paperilla hyvä mies ja hyvä isä lapsille, mutta kun se ei loppuelämäksi riitä. Täytyy olla itselleen rehellinen. Lasten takia minusta ei ollut liitossa jatkamaan, kun kokoajan tuntui sisäisesti ahdistavalta. Nyt alkaa uusi elämä, toistaiseksi ilman yhtäkään miestä, muuten kuin kaverina. Meiltä puuttui keskenäinen kemia ja kipinä ja emme olleet tasapuolisia kumppaneita suhteessa.
Voihan mies olla sinulle väärä ja huono, vaikka olisikin kunnollinen ja ns. Hyvä mies. Kemiaa puuttuu väliltänne, vääränlainen luonne sinulle.
Ei kai kumppania valita sen perusteella, että kuka on ns. Kunnollinen ja "hyvä mies" vaan sellainen, joka on oikea juuri sinulle, jonka kanssa mielenkiinto pysyy, yhdessä on hauskaa, arvot ja tavoitteet kohtaam viihdytte yhdessä.