Lue keskustelun säännöt.
Tavarapaljouden vähentäminen
02.06.2015 |
Viime aikoina on ollut paljon taas juttuja tavarapaljouden vähentämisestä ja 'roinien' siivoamisesta. Ihan asiallista hommaa noin yleisellä tasolla ja sinkkujen talouksissa. En tarkoita, että lapsiperheessä ei olisi tarpeen, mutta yksi juttu minua häiritsee. Miksi se on äidin (yleensä) asia päättää mitkä tavarat kotona ovat roinaa ja mitkä tarpeellisia? Olen puistossa kuunnellut parin asiasta innostuneen naisen tarinointia ja aika lailla on kotoa tavaraa lähtenyt. Miehen rojuja ja lasten leluja, millä ne ei enää leiki. Juttelun perusteella vaikutti, että sen enemäpää mies kuin lapsetkaan eivät saaneet olla päättämässä mitä tavaroita he eivät enää tarvitse. Minusta jos omia rojujaan raivaa ja muiden kanssa keskustelee, että oliskos teilläkin jotain mitä ei tarvita niin asia on varsin ok, mutta äidin oikeutus päättää muiden puolesta tuntuu aika ikävältä erityisesti niiden lasten kannalta.
Kommentit (9)
Meillä tehdään noin, koska miehen kanta on, että ei voisi vähempää kiinnostaa. Jos hän on sanonut, että saan heittää kaiken pois mitä ei tarvita, turha jokaista esinettä hänelle esitellä erikseen. Lapsi itse lajittelee lelunsa ja minä vien pois mitä ei halua enää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt ihan samaa. Naiset omivat koko kodin itselleen, päättävät asioista ja maksattavat miehellä uudet hankinnat. Sitten kauhistellaan, kun miehellä on 8 Aku Ankka kirjaa kaapissaan: että löytyy roinaa, siitä pitää päästä eroon, vaikka samaan aikaan vaimon kapit pullistelevat sohvatyynynpäällisiä.
Vaikka susta puistossa sivustakuulijana saattaa tuntua, että äidit tekevät yksin kaikki päätökset, ei se kuitenkaan välttämättä mene niin. Kyllä mäkin saatan kaverin kanssa puhua että "Vein kierrätykseen ne miehen vanhat videopelit ja lasten käyttämättömät rullaluistimet", mutta en mä ole käynyt niitä tavaroita väkisin sieltä kaapista hakemassa, vaan ihan yhdessä ollaan päätetty hankkiutua eroon niistä.
Noh. Mä en nyt allekirjoita, että "äiti" aina päättäisi, mitkä tavarat ovat tarpeellisia ja mitkä eivät, mutta meillä ainakin mies hamstraisi ihan kaikkea, jos en sanoisi, että tuo kyllä pannaan pois. Käykääpä vain katsomassa pannuhuonettamme, jota en juuri murehdi (paitsi noin vuosi sitten kannoin sieltä hirveän läjän tyhjiä pahvilaatikoita ja roskaa pois ja poltin/heitin roskikseen ne) ja talon muita tiloja ja miettikää, kummasta löytää helpommin tavaraa. Kyllä pois on tullut heitettyä sellaistakin, mikä olisi myöhemmin voinut olla tarpeen, mutta kun on rajallisesti säilytystilaa ja tavaraa toisaalta lapsiperheessä (jossa myös harrastetaan erilaisia asioita) tulee joka tuutista, niin pakko se on karsia. Ja mun mies ei ole mikään karsija. Hän ei myöskään lajittele lastenvaatteita ja laita niitä kirpparille ja keräyksiin tai ylipäätään huolehdi tavaroiden säilyttämisestä.
Meillä minä päätän siksi, että mulla on hyvin muistissa, mikä on tarpeellista ja mitä ei ole tarvittu enää vuosiin. Mies ei yksinkertaisesti kiinnitä moisiin huomiota, tai osaa sanoa, mitkä kumpparit on lapselle sopivat ensi syksynä ja mitkä on jo jääneet pieniksi. En kysymättä kuitenkaan hävitä kenenkään muun henkilökohtaisia juttuja, vaan kerään ne omaan kasaansa ja pyydän omistajaa itse käymään kasan läpi ja valitsemaan tarpeelliset säilytettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 13:00"]
Meillä minä päätän siksi, että mulla on hyvin muistissa, mikä on tarpeellista ja mitä ei ole tarvittu enää vuosiin. Mies ei yksinkertaisesti kiinnitä moisiin huomiota, tai osaa sanoa, mitkä kumpparit on lapselle sopivat ensi syksynä ja mitkä on jo jääneet pieniksi.
[/quote]
Komps!
6
Mies on antanut vapaat kädet karsia esim astioita, liinavaatteita yms. Välillä muistutan käymään omat kamansa (esim vaatteet ja kirjat) läpi josko tulisi vastaan jotain mitä ei enää tarvi. Lapsen kamat käydään läpi ennen joulua ja kesälomalla, jolloin itse katsoo mitkä lelut ja kirjat saa antaa eteen päin, vaatteet laitetaan kierrätykseen kun käyvät pieniksi. Salaa tai kysymättä ei toisten kamoja tietenkään karsita, eikä esim lapsen ole pakko luopua yhdestäkään lelusta jos ei halua. Mutta säilytystilaa on rajoitetusti ja ymmärtää sen ettei uusia voi hankkia jos jokaikinen vauva-ajan purulelu ja selailukirja säästetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä koitan kysellä mieheltäkin, mutta kun asia ei häntä kiinnosta ja ihan sama mitä pistetään pois, niin kyllä minä silloin päätän. Vaatekaappinsa siivoaa tietenkin itse, enkä koske hänen harrastustavaroihinsa. Yhteiskäytössä olevat kodin tavarat lajittelen minä. Samoin lasten kanssa katson minä, mitä viedään kirpparille tai laitetaan pois.
Silloin minusta äidillä on vähän sanavaltaa, jos hän kantaa päävastuun siivoamisesta ja ylimääräiset tavarat haittaavat siivoamista. Siltikään äidillä ei minusta ole oikeutta päättää mitä toisten tavaroista karsitaan, vaan asia on hoidettava yhteistyössä.