Opet, kertokaa yläkoulun arjesta!

En todellakaan jaksa aloittaa siitä vapaapäivänä, kun saa toipua kouluviikosta.

Eiköhän haulla löydä tuosta aiheesta tietoa.

Minun luokassani on säännöt, joita noudatetaan. Olen aina luottanut kannustamiseen, se toimii nuorten kanssa paremmin kuin valittaminen. Puhelimet eivät ole merkittävä ongelma. Suunnittelen oppitunnit yleensä siten, että teemme aina 15 minuuttia yhtä juttua, niin nuoret eivät kyllästy ja unohtavat puhelimet.

Muita haasteita… pidän työstäni, mutta kaikista ikävin haaste on huoltajilleen valehtelevat oppilaat. Jouduin kohtaamaan hurjistuneet huoltajat palaverissa, koska heidän lapsensa väitti että olen ottanut hänet silmätikuksi. Oppilas käytti puhelinta, meikkasi, vittuili ja häiritsi oppituntia. Pyöritteli silmiään ja sanoi minulle suoraan ”mitä vittua valitat siinä saatanaaa”. Muut oppilaat siinä ryhmässä ovat tavoitteellisia ja hyvin ystävällisiä, suorastaan pelkäävät tuollaista oppilasta. Kurjin mahdollinen tilanne, vaikka tiedän että kyseinen oppilas oirehtii pahaa oloaan, eikä kohdista tuollaista huonoa käyttytymistä henkilökohtaisesti.

Olen koulunkäyntiavustajana noin 1000 oppilaan koulussa. 

Yläasteella kehitysvaiheet vaihtelevat oppilailla ja miten samalla luokalla voi olla vielä pikkulapsen kaltaisia piipittäjiä tai viiksekkäitä mörisijöitä.

Raskaimmaksi koen oppilaat, jotka ovat enää vain säilytyksessä koulussa. On huumeet, käytösongelmat, pikku rikoksia ja joita koulupoliisi (siviilipukuinen poliisi) pyydetään selvittelemään.  Näen jo nyt vain toivottomuutta ja mielen mustuutta nuorissa ja joille ei minun myötätuntoni tai kannustamiseni enää auta. Opettajatkin ovat jättäneet heidät luokkien nurkkiin räpläämään luurejaan ja mölisemään keskenään.

Toinen äärilaita ovat hyväntuuliset, sosiaaliset ja opinnoista riittävästi kiinnostuneet nuoret, joiden kanssa vielä huumori kukkii ja joita kannustaa itsenäiseen työskentelyyn. He tuovat valoa ja hyvää mieltä avustajalle kuin opettajallekin.

Kehnoimmatkin oppilaat, joita koulu ei hirveästi kiinnosta, ovat kuitenkin yhteistyöhaluisia ja yhtä lailla herjaa heitellään sekä päntätään samaa tehtävää koko tunti.

Luokissa on opettajasta riippuen järjestys tai kaaos. Niinpä avustajana näen myös sen,etteivät kaikki opettajatkaan sovi tietylle luokka-asteelle olipa ammattitaito muutoin hyvä. Yläasteikäiset vaistoavat sen ja miksi oppilailta on joskus turha odottaa hyvää käytöstä, sääntöjen noudattamista, jos ope tai avustaja eivät ole oikeassa paikassa.

Yleisesti ottaen yläasteikäiset ovat minusta mukavia. Pidän nasevista vasta-argumenteista, meidän aikuisten kyseenalaistamisesta ja miten joudumme enemmän perustelemaan sääntöjä. Hyvin harva yläasteikäinen on pahantahtoinen, mutta myös kotiolot ja kotikasvatus näkyvät heissä hyvin. Jos kotona ei koskaan jutella mistään, syödä yhdessä saati tehtäisiin oikein mitään yhdessä yläasteikäisten kyky kohdata aikuisia on  heikko . He eivät tiedä, miten toimia aikuisen kanssa ja oletus on, etten minäkään saisi silloin huomata heitä. 

Yläasteikäisille annetaan jo vastuuta ja etuja enemmän kuin ala-asteikäisille. Mielellään ovat porukassa tunnit ja välkät ja sitten on yksinään viihtyviä. Kaikkia yhdistää kuitenkin se, että avustajan on tärkeää olla läsnä ja puuttua epäoikeudenmukaisuuteen.

En tiedä valaisiko tämä yhtään kysymääsi asiaa, mutta en ole heittänyt toivoani nuorisosta, Päinvastoin kaikesta tempauksistaan huolimatta näen toivoa tulevaisuuteen.

P.S. Olen myös pienryhmissä ja erityisoppilaiden kanssa, jotka ovat sitten ihan oma lukunsa. Pääasia, että vanhemmat ovat yhteistyöhaluisia koulun kanssa

 

Oma aineeni on ns kiva taitoaine ja käytösongelmat aika vähäisiä, mitä nyt puhelimen käyttöä saa vahtia. Luokanvalvojana toimiminen on nykyään aika vaativa homma ja korvaus, mitä siitä saa ei vastaa työmäärää, varsinkaan jos on paljon tuen tarpeisia luokalla. Maskien käyttö yläkouluissa on oma juttunsa… Koulun omaisuutta joku turmelee lähes päivittäin ja valvontojen aikana huonoon käytökseen joutuu aina puuttumaan ( hissin käyttö, sotkeminen, riehuminen, ulkovälkälle meno, ruokalakäyttäytyminen, päähine päästä pois). Joskus kyllä mietin, että jaksanko oikeasti eläkeikään asti tätä, reilut 10 v. työuraa vasta takana

Paskaahan se on. En tiedä, miten jaksan eläkkeeseen saakka.

Hektistä on. Olen työpäivän jälkeen ihan loppu. On hälinää ja hölinää ja kaikkia pikkuasioita pitää hoitaa omien opetustuntien lisäksi. Jotkut teinit ovat tosi kivoja ja toiset ovat ihan hirveitä. Minulla on pääosin aina sujunut yhteistyö vanhempien kanssa hyvin. Joku edellä puhuikin siitä, että teinit höynäyttävät vanhempiaan. Kyllä se on niin, että jos opettaja soittaa kotiin jostakin käytösongelmasta niin kyllä se totta on. En tiedä kenenkään opettajan ikinä soittaneen mistään turhasta. Toivoisin, että koulussa ja kotona noudatettaisiin yhteisiä pelisääntöjä esim. puhelimen käytöstä. Helpottaisi kumpaakin osapuolta. Olen aikaisemmin ollut alakoulun puolella, mutta nyt otin pestin vastaan yläkoulussa. Menen takaisin alakouluun kun tämä lukukausi päättyy. Pidän enemmän pienempien kanssa työskentelystä kun ei tarvitse vääntää koko aika ihan päivänselvistä asioista.

Laaja-alainen erityisopettaja