Miksi kummassa joku haluaa taistella jostain miehestä?

Suurimmalla osalle naisille on miehen pituus kaikkein tärkeintä  ja lyhyet miehet eivät kelpaa. 

Hyvä kysymys. Itse en ole jaksanut moiseen pelleilyyn lähteä.

Jos joku ei tule sun luo tappelematta niin ei hän siihen myöskään jää.

Anna kaikkien mennä omia menojaan. Kaverit, perhe, kumppanit. Ne jotka ei mene kauas jäävät, muista ei tarvi kantaa huolta.

Mitä sä oiken tarkotat ap?

Jokainen perheellinen  mies ja nainen, joilla on lapsi /lapset ja oma pitkä suhde, taistelee sen puolesta. että sen perheyhteisö pysyy yhdessä.

Se on täysin normaali tapa, säilyttää lapsilleen hyvä lapuus ja elämä perheessä jossa on molemmat vanhemmat aina läsnä ja tukena.

Tottahan on niin, ettei tämä aina onnistu, mutta tämän onnistumiseen kannattaa ja pitää molempien vanhempian tehdä kaikkensa.

Eri asia kokonaan on se, jos suhteessa ei lapsia ole.

Silloin kumpikin on vastuussa vain omasta itsestään, eikä kukaan muu jää erosta kärsimään.

Mutta on kahden elävien suhteessa monenlaisia suhteita.  On paljon väärinkäsityksiä, epäluottamusta ja ennekaikkea ihmisiä jotka ovat menneet ovat menneet suhteisiin, tuntematta ja tietämättä kokonaan toisen personaa ja arvomaailmaa.

On toki helppo pistää toinen osapuoli kävelemään suhteesta, jos toinen vähänkin ärsyttää tai jos saa selville, että kumppania edelleen kiinnostaaa myös muut, suhteesta huolimatta-

Vaan jos avo/avioliitossa on jälkeläsiä, niin se ei olekaan yhtä yksinkertaista.

Silloin toinen osapuoli voi tehdä kaikkensa, että suhde parantuu, voi ehdottaa pariterapiaa, ja myös vakavasti ajatella sitä, miten itse tai he molemmat voisivat muuttaa suhdetta, sellaiseksi kuin se alussa.

Näin se joskus ja useinin menee. Sillä ne yhteiset lapset ovat  se kiinnekohta, lapset ovat niitä tulevaisuuen jälkeläisiä, joiden suhteen molemmat vanhemmat haluvat tehdä parhaansa.

Tai ainakin näin on kaikissa normaaleissa perheissä Suomessa.

Erikseen sitten kaikki muu  "sairaat" ja yhteiskunna apua jatkuvasti tarvitseva perheet ja avo/ avioliitot.

Ap on pösilö.

Ei edes tiedä eikä käsitä millaisesta tosi vakavasta asiasta on muka aloituksena tehnyt.

Elämä ei todellakaan ole suurimmalla osalla suomalaisilla eikä minkään munkaan kansaisilla ole niin yksinkertaisa, kuin ap muka olettaa.

Ikävävä todeta ap, mutta sulla ei ole minkäänlaista elämänkokemusta eikä edes käsitystä siitä, millaista elämä voi olla erilaisilla ihmisillä, kautta maailman.

Suoraan sanottuna, tunne voimakasta myötä häpeää ap:n ja hänen kaltaistena yksinkertaisiin aloituksiin, joissa niin tärkeenä todetaan, että kaikki muu paskaa, mutta mun mielipiteeni on vain ja ainoastaaan se, ainoa ja oikea mielipide.

Toisaalta ymmärrettävää kokemattomalta ihmseltä, mutta osoittaa myös sen, että ap:lta puuttuu tietty määrä älykkyyttä.

Sillä kukaan todella älykäs ihminen ei voisi milloinkaan tehdä ap:n kaltaista aloitusta-

Niin no, tota noin

Minusta tuntuu siltä, ettei toi ap ihan täysillä käy, nimittäin näillä älykkyys markkoinolla.

Olen seurustellut useita kertoja oikein kivojen tyyppien kanssa, mutta kokenut että joku on aina vialla. Sitten tapasin hänet ja ymmärsin ihan kerrasta: en ollut koskaan aiemmin rakastanut aidosti. Olin pitänyt ajatusta sielunkumppanista huuhaana, mutta hänen kohdalla kaikki oli niin erilaista. Tuntui kuin olisimme tunteneet aina, pelkkä läsnäolo tuntui maagiselta, pysyimme heti jakamaan aivan kaiken. Sanoimme samoja lauseita samaan aikaan, tiesimme mitä toinen ajattelee, harrastukset, mielenkiinnonkohteet ja tulevaisuuden unelmat pienintä yksityiskohtaa myöten olivat samat. Ja se fyysinen kemia.. En olisi ikinä uskonut että sellaista olisi. Pelkkä hellä kosketus sai koko kropan värisemään. Olimme molemmat silloin sinkkuna, mutta tulin väärään aikaan eikä hän ollut valmis suhteeseen ja satutin itseni pahasti. Yritin taistella hänestä mutta ei auttanut. Hän piti minua tärkeänä ja halusi jatkaa hyvinä ystävinä, yritinkin aluksi mutta en vain pystynyt, sattui liikaa.

Noh, tapailin satoja ihmisiä ja kukaan ei tuntunut edes lähellekään. Nyt olen ollut hetken taas suhteessa ihmisen kanssa josta välitän ja joka on kiva ja meillä on mukavaa yhdessä, mutta sitä ihmeellistä taianomaista rakkautta ei ole.

Kaikki eivät pysty rakastumaan helposti, kaikille se aito rakkaus ei odota jokaisen nurkan takana. Joten kyllä se taistelu kannattaa, vaikka huonoon lopputulokseen päätyisikin, ainakin sitä yritti.

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen ihastuu, hän alkaa idolisoida tunteidensa kohdetta. Tästä nähdään vain hyvät puolet ns. ruusunpunaisilla laseilla ja itselle kerrotaan, että kyse on kohtalosta ja mies on 'se oikea'. Vasta myöhemmin hormonihuurujen haihduttua sitä näkee, että mies on täysin samanlainen mulkku kuin ne kaikki muutkin. Siksi taistellaan.

Juu ja sit se kolikon toinen puoli. Jos tulee jätetyksi toisen vuoksi on se niin nöyryyttävää että siksi taistellaan. Eiväliä sillä jatkuuko se oma suhde vai ei, kunhan ei tule jätetykdi toisen naisen vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu naisissa. Jos nainen jättää (kuten monesti tapahtunut) niin en todellakaan sen erityisemmin jää kaipaamaan sellaista. ja alkaa mustasukkaiseksi ja tappelemaan. Heikko itsetunto sellaisilla.

Jep. Moni jää vielä tuossa vaiheessakin jotenkin jumiin siihen (alku)aikaan kun suhteessa oli kaikki vielä ihanaa ja kuvittelee, että sama onni ja autuus alkaa taas kunhan vaan saa exänsä takaisin.

Harvempi muistaa mustasukkaisuuksissaan lainkaan sitä suhteen arkea saati sitten sitä aikaa, kun toinen oli jo saanut suhteesta tarpeekseen.

Ja jos muistaisi niin se kaipuu exän perään haalenisi kummasti. Toki osalla on sitten se täydellisen vinksahtanut ajatusmalli, että jos mä en sua saa niin sitten ei pidä saada kenenkään muunkaan.

Ja tuolla taasen ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen ihastuu, hän alkaa idolisoida tunteidensa kohdetta. Tästä nähdään vain hyvät puolet ns. ruusunpunaisilla laseilla ja itselle kerrotaan, että kyse on kohtalosta ja mies on 'se oikea'. Vasta myöhemmin hormonihuurujen haihduttua sitä näkee, että mies on täysin samanlainen mulkku kuin ne kaikki muutkin. Siksi taistellaan.

Juu ja sit se kolikon toinen puoli. Jos tulee jätetyksi toisen vuoksi on se niin nöyryyttävää että siksi taistellaan. Eiväliä sillä jatkuuko se oma suhde vai ei, kunhan ei tule jätetykdi toisen naisen vuoksi

Varmaan on näitä tapauksia. Mutta aika kamalaa.

Jos on se perhe, niin silloin kai taistelee perheestä.

Mielestäni jokaisella on prosessinsa ja valintansa.

Mun maailmaan ei tule tyypit jotka etsii adrenaliinia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ihminen ihastuu, hän alkaa idolisoida tunteidensa kohdetta. Tästä nähdään vain hyvät puolet ns. ruusunpunaisilla laseilla ja itselle kerrotaan, että kyse on kohtalosta ja mies on 'se oikea'. Vasta myöhemmin hormonihuurujen haihduttua sitä näkee, että mies on täysin samanlainen mulkku kuin ne kaikki muutkin. Siksi taistellaan.

Juu ja sit se kolikon toinen puoli. Jos tulee jätetyksi toisen vuoksi on se niin nöyryyttävää että siksi taistellaan. Eiväliä sillä jatkuuko se oma suhde vai ei, kunhan ei tule jätetykdi toisen naisen vuoksi

Varmaan on näitä tapauksia. Mutta aika kamalaa.

Minusta aika inhimillistä kuitenkin. Kun toisella on jo uusi katsottuna ei toinen ole vielä välttämättä prosessoinut eroa ollenkaan. Taistelee yllättävässä shokkitilanteesa ymmärtämättä ollenkaan mistä taistelee ja miksi

Vierailija kirjoitti:

No minä Rakastuin ihan sekopäisesti. Ja sitten myös halusin vapauttaa miehen ihan kauheasta suhteesta, josta ei oikee meinannut löytää siistiä reittiä ulos.

Kannatti, ollaan vuosia oltu tosi onnellisia. Ja se hullu eukko näyttäis yhä olevan ihan yhtä hullu. Savuavia raunioita on meidän jälkeen ehtinyt jäädä taakse jo lisääkin

Joo ihan miten vaan. Mutta jos yhdellä ihmisellä jokainen parisuhde ja moni ystävyys/prrhesuhde päättyy välirikkoon niin olisiko kuitenkin pieni mahdollisuus että ihmisessä itsessään on vähän jotain vinossa? Vai ympärille on kertynyt jostain syystä pelkkiä hulluja ja pers.häiriöisiä?

Kyllä minä ainakin taistelen perheeni puolesta. Ei ole oikein, jos perheeni rikkoontuisi sen takia, että masentunut mieheni on jossain hoivaamisharhassa masentuneeseen naiseen. Meidän lasten takia tämä asia on saatava kuntoon ilman, että perhe hajoaa. Rakkautta on edelleen mieheni ja minun välilläni.

Jos on tyhmä köyhä nainen niin yllätys yllätys aika kova taistelu siitä rahakkaasta miehestä aina on.  Siellä sitä stalkataan facessa ja toivotaan ettei ketään muu nainen ole apajilla.

Rahan ja statuksen takia.