Mitä miehesi tekee lasten/lapsen kanssa?
Meillä lapsen hoito menee yleensä niin, että minä hoidan kaikki lapseen liittyvät asiat suurimmaksi osin, lastenvaatteiden hankinta, ulkoilut, neuvolat yms. Iltaisin touhuan lapsen kanssa, käydään ulkona, kylvetän ja syötän. Mies tekee oikeastaan vain silloin kun pyydän, oma-aloitteisesti hän ei juuri tartu toimeen, eikä esim. kakkavaippoja huomaa, vaan havahtuu vasta sitten kun sanon. Joudun siis aina erikseen pyytämään. Meillä oli eilen riitaa ja pyysin tänään josko mies olisi yhden vaipan voinut vaihtaa lapselta, kun minä olin huolehtinut muuten hänestä koko päivän. Hän sanoi, että koki pyyntöni vaatimuksena, eikä suostunut siis vaihtamaan. Miten tulisi suhtautua, että aina kun meillä on riitaa tai erimielisyyttä, mies lakkaa huolehtimasta lapsesta? Ikäänkuin kostaa minulle, tai näin ainakin tulkitsen asian. Tätä on tapahtunut lähes aina, kun meillä on ollut erimielisyyksiä. Mies ei myöskään koskaan esim. oma-aloitteisesti vie lasta ulos, eikä oikein muutenkaan hänen kanssaan mitään ilman erillistä pyyntöä tee, muuta kuin laittaa lapsen katsomaan piirrettyjä. Tuntuu, että minä saisin huolehtia lapsesta ihan koko ajan, ellen välillä pyydä miestä edes välillä osallistumaan. Minua surettaa tämä, että vaikka lähes koko ajan olemme saman katon alla, niin ihan kuin olisin yksinhuoltaja. Nykyään en edes viitsi juuri vaivautua pyytämään miestä mukaan ulos, kun ei hän ikinä lähde. Onko tämä yleistä?
Kommentit (25)
Lapsi nyt 4kk, mies hoitaa yöt ja päivät siihen asti että tulen töistä (teen yötöitä ja nukun muualla, tulen kotiin klo 13-14 välillä). Käyvät päivisin vaunuilemassa, syöttää ja hoitaa kaiken todella mallikkaasti. Kun minä tulen kotiin niin yleensä laitan lapsen päiväunille ja datailen tai nukun siihen saakka että lapsi herää. Miehen vetovastuu alkaa klo 21.
Aika tasapuolisesti menee meillä. Mies on ehkä arkena enemmän lapsen kanssa, kun minä taas teen enemmän kotitöitä. Ainoa asia, joka jossain vaiheessa nousi esiin, oli se että mies oletti mun olevan päävastuussa neuvolakäynneistä, lääkäriajoista ja vasukeskusteluista. Silloin ehkä näin, kun olin vielä kotona. Mutta nyt kun mies on "joutunut" osallistumaan yhtä lailla näihin, niin kaikki menee aika tasapuolisesti eli se tekee, joka ehtii ja pystyy.
alusta asti osallistunut, ei puhettakaan muusta. Syötöt, vaipanvaihdot, leikitykset, kylvyt.... vähintään 1 syöttö-ja vaippavuoro isälle myös silloin kun oli työssä ja minä kotona. Isälle myös puoli vuotta aikaa kotihoidontuella.
Ollut aina minua parempi leikittämään ja järkkäämään eväsretkiä vaikka saunaan, minä olen sitten hoitanut vaatteet ja varusteet valmiiksi kaappiin. Neuvolat ja hammaslääkärit jaetaan sen mukaan kumpi ehtii ja vasuihin mentiin yhdessä. Reissaavat myös sukulaisissa kahdestaan ja jättävät minut nauttimaan hiljaisuudesta kotiin.
Onhan se lapsi isänkin ja kun tukiverkot kotinurkilla ohenivat ihan olemattomiin, niin eihän meillä ole muita apuna kuin toisemme.
Vinkkinä uusille perheille: Vastuu jaetaan alusta asti ja kumpikin saa toimia vauvan kanssa omalla tavallaan. Isä ei ole lapsenvahti silloin kun äiti on hetken pois, vaan vanhempi 24/7.
Mies tekee samat kuin minä. Joskus suorastaan "taistellaan" siitä kumpi saa hoitaa lasta. Tosin minä varaan neuvolan ja ostan vaatteet. Tykkään shoppailla ja haluan että lapsi pukeutuu itseäni miellyttäviin vaatteisiin.
Olen aiemmin ollut koulussa ja tällä viikolla menen töihin. Lapsi on ollut hoidossa n. 3 päivää viikossa, mies on kotona, ja valmistui itsekin koulusta vasta. Nyt tekee kotoa käsin töitä. Pitääpä yrittää sopia noista rutiineista, mies vain tuntuu käsittävän melkein kaiken mitä pyydän vaatimuksiksi! Hänen kanssaan on todella hankala neuvotella ilman että hänestä tulee vastarannankiiski